Kun tulin tänne reservaattiin, yksi tuttava kysyi:”Eihän sinulla mitään kiirettä ole lähteä?” Ei ole vastasin. Sitten kysyi koska ajattelin jatkaa matkaa, huomenna totesin. No heräsin kello 4 ja ajattelin että sivistyneet ihmiset pötköttävät vuoteessa herättyään pitkiä aikoja. Ryhdyin pötköttämään. Ei siitä mitään tullut, ei aamulla osaa vuoteessa lojua mitään tekemättä. Joten hyppäsin suoraan pystyyn, join kohvit että saa verenpaineet kohdalleen.
Kiskaisin veneen poijuliinasta ulos veneiden välistä ja tempaisin moottorin käymään. Heilautin kättä nukkuvalle satamalle ja häivyin omille teilleni.
Tälläisiä tuulia näytti olevan rannikolla. Kartta näyttää reaali-aikaiset tuulet.
Vanavesi näyttää missä olen kulkenut, kunnes tuuli on sen sekoittanut.
Tuonnepäin, kohti auringon nousua.
Lipuu myötäisessä kohti uusia seikkailuita.
Ohi Sommarö saaren Porkkalan selällä.
Ohi Mäkiluodon kylmän linnakkeen.
Kaikenlaisia kippoja liikkeellä, hirveä mörinä pannussa. Kuuluu vielä puolituntia sen jälkeen kun vekotin on häipynyt. Käy niin kuumana, että höyryää pakoputkesta.
Ei silti, kyllä se tuokin mörisee, mutta tällä on jokin tarkoitus.
Sitten alkoi purjeen takaa näkyä tuollaisia tappeja meressä.
Siellä on kaupunki, menen sinne. Siitä on kohta 3 kuukautta kun viimeksi suomessa käynyt. Eipä ole ollut niin asiaa.
Ei silti, hieno kaupunkihan tuolla on.
Menen tuonne jäänmurtajien seljän taakse piiloon, siellä on satama. Soitin että haluan kalifiksi, kalifin paikalle…