Aamulla oli taas täysi tohina päällä pursiseuralla. Kilpailijat teki viimeisiä säätöjä, kiristivät vantteja sopiviin tiukkuuksiin ym. 
Minä lähdin tuonne aallonmurtajalle tarkkailemaan tilannetta.
Katselin merellepäin kuinka mainingit tulevat, en minä olisi tuonne ihan suinpäin tahtonut. 
Mutta nämä sankarit tahtoivat, tuulta oli jälleen sen 12m/s. Ne jotka ensiksi ennättivät kohdalle olivat kuumaryhmä, heistä näki että harjoiteltu on. Halssinvaihdossa ei aikailtu, se oli vips, vene 90 astetta tuulensilmän toiselle puolelle. Keulapurjetta auttoi kannella yksi mies, toinen skuuttasi. Yksi sääti isopurjetta ja ruorimies ohjasi. Sekunnin päästä kaikki oli valmis ja miehistö jälleen painona veneen laidalla ettei vene kallistu liikaa.
Katarina Jee oli myös mukana näissä kärkitohinoissa. Minä pidin heille peukkuja. 
Sinne häipyivät sankarit tuuliselle merelle.
Kilpapurjehtijat ovat joskus täysin mitään pelkäämättömiä. Tässä vähän elävää kuvaa jonkun vuoden takaa Muhuväinä regatasta videota. Tallinnan lahdella oli silloin kova tuuli, Siis kova tuuli, ei navakka tuuli.
Mies ottaa venettä mastosta kiinni, kuin härkää sarvista, sitten katsotaan kuka on kuka. Väännän tuon perkeleen kyljelleen niin pääsee helpommin mastoon. Nähtävästi syynä oli ylös jäänyt spinnu, joka piti saada alas.
Luoja varjele minua tuollaisista tilanteista, mutta kai siihen voi vähän itsekin vaikuttaa. Ei tulisi mieleen nostaa spinnua tuolla kelillä, tuskin edes lähtisin purjehtimaan.
Minä jatkoin fillarilla.
Hurautin tuonne Lidliin vähän shoppaamaan. 
Noillahan sitä pärjää. 
Niin ja Kalmapilisin ostin. Tänään oli vähän velttoilupäivä, se on saavutettu etu, sitä ei voi minulta kieltää kukaan.
Olen tämän laivan päällikkö ja määrään tahdin…