Ei tullut purjehduskeli, ei tullut. Kauhea tyynyys on merellä meneillään.
Sen sijaan tuli fillarointi päivä, heti vaan raaka peli päälle.
Lampaat vain peloissaan katsoi, kun äijä pani rattaalla eteenpäin.
Saavuin nurmikentän laidalle, kielletty ajosuunta ja kirjoitettu että lentokenttä.
Enhän minä kentälle mennyt, menin tämän lentoaseman nurkalle. Ei mitään toimintaa, ainakaan kesällä. Enkä tiedä lähteekö talvellakaan. Mutta pitäähän saarella lentokenttä olla, pitää koska Tallinnassakin on. Se olisi epäarvoista jos ei täällä olisi, joten Eu rahoilla tukemaan kentän olemassa oloa. Sillä ei ole väliä onko käytössä, tai tarvitaanko yleensäkään.
No kunhan seikkailen.
Jälleen löytyi tälläinen jättipönttö.
Alla kyltti koslakoeng. Aivan outo sana, en ole koskaan kuullut.
Alla oli vielä tuollainen ihmeellinen kuvio, näytin kameralla ja jo alkoi internetistä tietoa pukata. Se on koskelon pesä pönttö kuten arvelinkin. Siihen tulee koskelo munimaan, saaren asukas ottaa muutaman koskelon munan ja käyttää kuin kananmunaa. Jättää loput pönttöön ettei koskelot lopu. Taitaa olla kyllä vanhaa tietoa internetissä, ei taida Kihnulaiset koskelon munia syödä nykyjään.
Majakan juurella kävin tuulen haltijoita jututtamassa, toivoin etelän puoleisia tuulia. Edes joitain metrejä tuulta.
Kävin myös hautausmaalla. Löysin haudan jota olin ennenkin etsinyt. Enn Uuetoa niminen mies. Toiselta nimeltä Kihnu Jõnn. Metsäkapteeni joka hukkui Tanskan rannikolla 1913. Oli ennen lähtöään sanonut että on vanha merelle, lähden vielä kerran, sitten jään maihin. Haudattiin Tanskaan, jäännökset tuotiin Kihnuun 1992.
Oli Jõnn:illä rahaa ja talokin. Olisi voinut eläkkeellekin jäädä, ei vain ehtinyt.
Kävin satamassa kääntymässä. Purjevene, perässä suomen lippu. Olin näiden kanssa aiemminkin täällä Kihnussa törmännyt. Tottuneita Eestin kävijöitä. On muuten eka suomen purjevene tänä kesänä lahden tälläpuolen.
Alkaa kalastajien sesonki olla loppu.
Äijät nostavat rysiä veneestä tuollaisen rullan avustuksella. Sitä en tullut kysyneeksi millä saavat rysän veneeseen.
Rysästä tulee traktorin peräkärryllinen verkkoa ja köyttä.
Pellolle levittävät kuivamaan. Valtavan suuria on rysät.
Tapasin vanhan tutun. Alkuperäinen saarelainen, jälleen lärvit täys ja kotiin menossa. Nyt ei sentään pensaassa maannut, vaan pysyi tolpillaan. Ei tukevasti, mutta pysyi. Nämä alkuasukkaat alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, hautakivistä vielä näkee nimiä.
Uudet tulijat ovat toisen oloisia. Kirmaavat ja nauravat iloisesti.
On aika laittaa ratas kasaan ja katsoa että auttoiko pyyntöni tuulen jumalille. Satula on kulunut, takapuolta en viitsi peilistä katsoa. Kai sekin on kulunut, kuten sormetkin joita piti poliisille näyttää, että saa passin. Näillä on pärjättävä mitä on jäljellä…