Kävin vielä aamulla vähän fillaroimassa ja katselemassa Pärnun kaupunkia.
Sitten ratas säkkiin.
Keväällä kun otin fillarin käyttöön oli mittarissa näin paljon.
Nyt on kilometrejä näin paljon. 417 kilometriä rattaalla. Nyt tietysti joku sanoo että tuohan on toinen mittari. Niin onkin, vanhan anturi meni rikki ja minulla oli toinen käytetty mittari kaapissa. Siirsin lukemat tähän uudenpaan.
Kone käyntiin ja peruutin pois laiturista. Siihen jäi nyt tyhjä kohta jos vaikka joku tulisi kylästämään Pärnuun. Ei silti, kyllä tulen minäkin takaisin. Pitää varmaan satama maksutkin maksaa ennekuin lähtee kokonaan pois. Olen välillä vähän ehdottanut satamakapteenille että jos maksan. Tämä että katsotaan myöhemmin.
Aamu uniset ihmiset nukkuvat vielä.
Kello on kyllä jo 8, mutta nukkukoon.
Että sinne jäi nyt sitten Pärnu Jahtklubin satama seljän taakse.
Ja koko Pärnun kaupunki.
Onhan täällä muitakin hereillä, kalastajat saapuvat aamuvuorosta. Vilkuttivat kovasti, varmaan johtuu tuosta suomenlipusta.
Tuo jokivesi on aika ruskeaa, vesi tulee soiden läpi.
Siitä purjetta ylös ja matka alkaa.
Sopiva matka noja ja sitten taas mennään.
Eipä niin kovasti, mutta mennään kuitenkin.
Sitten vaan luovia kotolahdella, rysän luona luovi ja jälleen luovi. Ja vielä luovin päälle luovi.
Tuuli veltto, mutta kyllä siinäkin luovii.
Määränpää näkyvissä.
Siitä rohkeasti satamaan. Laivat seisoo paikallaan.
Kihnu, jälleen Kihnu.
Otin rattaan ja läksin vielä kylille.
Kaupan seinällä oli tuollainen plakaati. Se on Ruhnun murteella, vaikea murre. Houkuttelevat Kihnun asukkaita muuttamaan Ruhnuun. Kehuvat ottavansa avosylin vastaan. Totuus ei välttämättä ole sellainen. Juttelin yhden Ruhnuun muuttaneen miehen kanssa, sanoi että vaikea on sopeutua. Sinne pitää kuulemma syntyä, että omaksi ottavat. Kyllä Kihnu voisi olla helpompi paikka olla, laiva kulkee monta kertaa päivässä ja ihmisiäkin on enemmän.
Saaret kehittyvät, Eu lähettää rahaa säkkitolkulla. Tässä uusi pelastus asema.
Tässä vanha paloasema, kyllä on muodikkaat vehkeet nykyjään.
Ennen oli palopumputkin tällaisia kivikautisia.
Mutta se siitä, minä jatkan kesän viettoa….