Minä se otan rattaan ja lähden vaihteeksi.
Tuosta puiston laitaa kohti Roomassaarta.
Suojatiellä liikkui tuollainen olio. Mikähän on sen tarkoitus, kysyisi Konsta Pylkkänen?
Koitin sitä silmiin katsoa, se oli hurjan näköinen kulkija vaikka oli niin pieni. Jätin sen kuljeksimaan ja jatkoin matkaa.
Yksi saksalainen ja yksi suomalainen purjevene oli Roomassaaressa.
Pyyhkäisin takaisin Kuressaaren Tori satamaan. Sielläpäs oli hieno vene. Venäjää puhuvat miehet läksivät tankkaamaan, veneessä oli norjan lippu.
Läksin jututtamaan että mitäs tämä on? Selvisi että Tallinnan venäläiset olivat käyneet Norjasta veneen ostamassa ja olivat takaisin matkalla Tallinnaan. Kovia poikia, eikö tuollaista lähempää löydy. Luulisi että helpompi löytää suomesta kuin norjasta.
Tämä joki on muuten nimeltään Tori. Jatkoin matkaa.
Nasva joen kalasatamassa oli mies joka korjaili rysää. Mukava kaveri oli, kalastaja jonka kanssa juttelimme kalastuksesta ja entisistä, nykyisestä ja tulevasta ajasta. Kiinnostui kovasti kuinka minä eestin kieltä puhun, kerroin että kun asun tuolla Tartossa. Siellä olen oppinut.
Nälkä alkoi vaivata. Takaisin kohti Kuressaarta.
Minä tiesin mihin mennä syömään arkipäivänä, Päevakas.
Minä asetuin tähän tälläkertaa lyhyeen jonoon. Kerroin haluavani perunoita ja kastiketta, pieni annos. Neito kauhoi annoksen.
Olin niin nälkäinen, se on vaarallista. Oli siinä ja siinä etten pyytänyt suurta annosta, se olisi maksanut euron enemmän. Mutta se on tappavan suuri se suuri. Oli hyvä ruoka, taas jaksaa ajaa rattaalla.
Puolet veneistä on tänään vaihtunut. Sellaisia puolituttuja kulkee laiturilla ja kyselee missä olen seikkaillut? Osan muistan missä tapasimme, osasta en osaa sanoa. Mitäs sen on väliä missä ja milloin? Hyvä päivä…