Hienoja pilviä taivaalla. Minä otin veneen perästä lipun pois ja tilasin Bolt taksin.
Taksikuski toi minut Kuressaaren lennujaamalle. Sanoin kuskille kiitos ja hyppäsin ovesta ulos. Laskut lähtee luottokortilta, ei tarvitse rahan kanssa pelleillä.
Katselin ensin että lennukki saapuu, mutta se olikin koriste.
Checkin ei ollut jonoa, enkä minäkään siihen mennyt, vaan suoraan turvatarkastukseen.
Yksinkertainen lentoasema, ei ole hajuvesikauppoja eikä 5 euron vesipulloja. Muuta kuin tuoli jossa istutaan vartti.
Katselin kun pilvet ottivat korkeutta, odotin konetta saapuvaksi.
Ja sieltähän se ATR42 saapuikin.
Matkustajat ulos ja uudet tilalle.
Sisään vaan.
Kone oli täynnä. Olikohan tässä 50 istuinta, sitä luokkaa.
Sitten lähtee, kaasuhanat auki ja läks. Melkein yhtä hyvä tunnelma kuin purjeveneessä kun purje nostettu ja se haukkaa tuuleen ja vene kallistuu ja alkaa liikkua.
Muutama kuva, likaisen ikkunan kautta. Tuossa on Kõiguste lahti. Siinä suomalainen Niklas pitää vierasvene satamaa.
Pilviä on yläpuolella ja alapuolella.
Erikoisia pilviä.
Lentoaikataulu oli 40 minuuttia, mutta myötätuuli toi Tallinnaan 30 minuutissa.
Ei ole huono firma tämä Nyxair. Toi hienosti Tallinnaan.
Karkinkin antoivat.
Tallinnan lentoasema.
Hyvä mieli tuli kun kävelin tuonne ulkopuolelle lähtöhallista. Odotimme sinua takaisin kotiin. Ei silti, en minä vieraaksi itseäni tulle Saarenmaallakaan.
Maalaiset jäivät odottamaan heinäpaalejaan liukuhihnalta, minulla ei ollut kuin seljäkotti selässä.
Marssin ulos täältä entisen presidentin Lennart Meren mukaan nimetyltä lentokentältä.
Bussipysäkille johon Lux Express juuri kurvasi.
Sitten mennään taas. Lux vie kulkuria koti puoleen.
Minä katselen ikkunasta ja hyräilen laulua: ”Ilmojen halki käy lentäjän tie..”