Yksin saareen

Talven riemut on ohitse, kevät on käsillä on aika siirtyä kesä aikaan. Äijät telakalla olivat nostaneet veneeni kentälle, tuonne pensaikkoon. Porukkaa oli veneidensä kimpussa, vahaamassa ja muuta sellaista. Minä otin ja pyyhkäisin rätillä veneen kylkeä. Joku kävi kehumassa kuinka kiiltää.

Sitten alkaa seremoniat, tuo Ooppeli pitää siirtää pois edestä.

Siinä se on vedessä masto pystyssä. Ei ennättänyt kissaa sanoa, en kyllä muistanut edes yrittää.

Sinne jäi taas telakka seljän taakse. Minä lähden siekkailemaan.

Kävin täällä Tammisaaren vierassatamassa kuikuilemassa. Ei täällä mitään ole.

Jollain oli niin kiire että oli jättänyt sen tuohon poijuun kiinni. Minä en tuollaista hakaa käytä, on niin monta kertaa nähty ne vaikeudet toisten tekeminä.

Vesi on vähän viileää vielä.

Ilma on vielä kylmempää. Yllättävän kylmää.

Veneen pinta näyttää melkein 11 astetta.

Purje vie, tuuli hyväilee ahavoitunutta poskea.

Olen matkalla, mihin sitä en itsekkään tiedä.

Lopuksi päädyin tänne, Jussarö saarelle. Ei täällä muita veneitä ole.

Yksi äijä korjaa tuolla rannalla siihen hyytynyttä vanhaa kuormaajaa.

Minä annoin tälle miehelle pullon puolalaista Zubrowkaa. Mies riemastui kovasti, kiitteli ja kumarteli.

Kohta hyppäsi tuohon huviveneeseensä, heilautti kättä ja häipyi. Savupilvi vain jälkeen jäi. Mikähän sille tuli, kun niin läksi.

Minä jäin yksin saareen….

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.