Päivä alkaa terveys aamupalalla. Paistettu munakas ja läski.
Linnunmuna, ei kananmuna. Piti oikein lintukirjasta katsoa minkä munan syöttivät.
Seuraavaksi päätin lähteä vähän reissun päälle. Johan sitä tuli tunteja kotona oltuakin. Hyppäsin bussiin.
Saavuin rautatieasemalle.
Juna seisoi asemalla odottamassa. Hyppäsin junaan ja juna läksi.
Juna oli Stadlerin tekemä Flirt juna.
Nimeltään tämä juna oli Linda. Eestissä on joka junalla oma nimi. Myös esim ambulanssit on nimetty ja nimi on kyljessä. Naisen nimet.
Hyppäsin seuraavalla pysäkillä alas ja vaihdoin Go firman kaupunkibussiin. Tällä pienimuotoisella reissulla sai pahimman reissunälän tyydytettyä. Matka aika kahden pysäkin välillä oli 3 minuuttia, mutta kannatti. Tästä reissusta puhutaan vielä pitkään, näin ymmärsin.
Kävelin pieniä omakotitalo katuja.
Pieni välipala ja reissun päälle.
Tällä kertaa ihan henkilöautolla.
Ja ihan itse ajaen. Se minun vakikuljettajani ajoi tuolla edessä Lux Expressillä.
Koira jäi odottamaan kun äijä lähti.
Odotti ja odotti takaisin tulevaksi.
Kunnes luovutti. Kyllä se kulkuri tulee takaisin yksi päivä. Kukaan ei tiedä milloin se päivä tulee
Kiirettä pitää, ei jouda kirjoitella. Mutta perästä kuuluu…