Kävin fillaroimassa, tällä sillalla oli kyltti, sillalta veteen hyppääminen kielletty. Mitäs siitä nyt tulisi jos ihmiset sillalta veteen hyppäisivät?
Nämä venäjää puhuvat nuoret olivat riemuissaan, hyppelivät sillalta jokeen. Kova nauru ja hihkuna oli.
Sinne vaan sillalta jokeen että molskahtaa.
Sitten tulivat poliisit, kun poliisi käänsi seljän niin jo jälleen hyppäsivät.
Poliisi yritti kieltää, älä hyppää. Nuoret kysyivät miksen saisi hypätä? No koska on kyltti laitettu. No miksi on kyltti laitettu? No siksi ettei hypättäisi. Ja taas hypättiin.
Lopuksi poliisit lähti pois. Kyllä minä tiedän että elämässä on vaaransa, kuten jokeen hyppäämisessä. Mutta jos joku haluaa kiivetä puun latvaan, pitääkö sekin kieltää? Tai edes yrittää kieltää.
Päätimpä ottaa veneeni ja lähteä.
Naapurin tandemin omistaja ei ollut paikalla. Olin jutellut tämän kanssa monena päivänä. Oli ostanut tämän tandeminsa suomesta. Näitä oli kuulemma rakennettu 3 kappaletta, kysyin että olivatko sitten huomanneet etteivät osaakaan tehdä veneitä? Mies korjasi veneen runkojen kiinnityskohtia lasikuidulla, piti huonona vitsinä kysymystäni.
Minä otin köydet irti ja läksin, vilkutin tandemi ukolle.
Sinne jäi Tallinna seljän taakse.
Fokka vie hiljaisessa tuulessa.
Katselin kun laivat vetelivät omia teitään eestaas.
Sitten se ryökäle tandemi ukko oli saanut lasikuidun kuivamaan. Tuli ja vetäisi ainakin kaksinkertaista vauhtia ohitse.
Vetäisi ohitse nauraen. Minä katselin toiseen suuntaan, en ollut huomaavanikaan. Sinne häipyi keekoilija.
Minä menin piiloon tänne Aegnan kulmalle. Kun tandemnautti oli hävinnyt, käännyin takaisin Tallinnaan.
Tulinkin takaisin Piritaan, Muutama paikallinen kysyi missä kävin? Kerroin käyneeni päätä tuulettamassa.
Vielä on päivää jäljellä. Alkaa Sail Tallinna, se on sen tall ships race tilalla.
Bolt vei lähelle, sitten alkoi olla ihmisiä paljon. Ei kun seuraamaan massaa.
Perille opasti puhuva pää.
Poliisitkin olivat liikkeellä, valvoivat kuinka ihmiset käyttäytyvät. Sekä sitä ettei jalkakäytävillä ajella sähkölaudoilla. Näillä oli kypärässä sininen vilkku ja huusivat piipaapiipaa.
Tallinnan eri satamissa oli yhteensä 4 esiintymislavaa, musiikki raikaa. Nyt joku sanoo että korona tarttuu. Ei korona tartu näin. Ainoa joka huutaa niin että sylki suusta lentää on esiintyjä. Ei yleisö kännipäissään karju. Jalkapallo ottelut ja kirkkojen virrenveisuut on toinen asia.
Tuoltapa nousi oikean värinen savu, savun pitää olla harmaa. Musta savu on huono merkki, sininenkään ei hyvää lupaa.
Sanoin tuolle merikapteenin näköiselle neidolle, anna mulle shaslik ja kartulid ja kalja. Kaljahan on eestin kielessä kotikalja, jos tahtoo olutta pitää pyytää õlle. Neito ymmärsi heti että olen suomalainen, kysyi oletko varma että tahdot kaljan? Kali kali, vastasin, ja sain tahtomani.
Meinaan sen kotikalja purkin, tai mitä vaarinkaljaa se nyt onkaan.
Sekä shaslikin, kartulid ja salaatin. Hyvä ruoka-parempi mieli.
Meripäivillehän kuuluu purjelaivat. Puolasta oli useampikin.
Tämä oli erikoinen.
Perässä oli tuollainen outo lippu.
Jos maksaa tonni tai pari pääsee jokun matkaa miehistöön.
Monennetkohan meripäivät nämä ovat joissa olen käynyt? Mahtaako sormet riittää, vai pitääkö ottaa varpaita mukaan?…