Sehän siinä tänne kotipuoleen tulossa oli syynä, kun piti sinne sydämen kuvauksiin taas mennä. Jonkinlaista varjoainetta panivat suoneen ja kuvasivat jollain viipalekuvaimella. Minä kiittelin lähtiessä hoitajia suomeksi, että kiitos. Nämä naurahtivat, vastasivat myös kiitos ja sanoivat että käänny oven jälkeen vasemmalle. Olivat tottuneet että kuvauksista lähtijät ovat niin sekaisin etteivät ulos löydä. Nyt vain pimeässä kusi loistaa kun lorauttaa, tehokkaat on merkkiaineet.
Lapsen kanssa seikkaillessa on hyvä kun lapset antavat uuden näkökulman maailmaan. Huomaavat asioita joita itse en enään näe. Sehän oli se Leonardo da Vinci joka sanoi että on olemassa kolmenlaisia ihmisiä. Niitä jotka näkevät, lapset ovat niitä. Niitä jotka näkevät kun näytetään, minä useinkin sitä ryhmää. Sitten on niitä jotka eivät näe.
Seikkailimme kaupungilla, löysimme uusia näkökulmia.
Miksi taivas on sininen ja pilvet valkoisia.
Miksi joskus sataa?