Ei minulla mitään hätää ole. Minulla on jo vene vesillä ja kesäkausi alkanut, kaikki ei ole vielä edellisvuoden seillailuista venettä talviteloille saaneet. Kyllä nyt alkaa olla siihen myöhäistä. Sitäpaitsi juhannus on 8 viikon päästä ja päivät alkaa lyhentyä ja kääntyä syksyn puolelle.
Kun näitä kulkuneuvoja on siunaantunut melkein riesaksi asti, piti ooppeli viedä Tallinnaan odottamaan. Eikun auto jonoon odottamaan.
Kohta laiva tuli ja peruutti laituriin.
Jostain syystä se iänikuinen humppa on tauonnut. Ihmiset istuvat ja tuijottavat alaviistoon.
Automiehiä kehoitetaan menemään autoon hyvissä ajoin. Jos kuski ei ole autossa alkaa hemmetin vekslailu, että toiset pääsevät ohittamaan kuljettajattoman auton. Ei jalkamiesten tarvitse 15 minuuttia ennen jonossa seistä että etteivät myöhästy. Tai siis jostain syystä tarvitsee seistä ovella.
Minä vein auton parkkihalliin odottamaan käyttöä, keskityn veneilyyn. Mutta ensin pitää päästä takaisin veneelle.
Eikun taas laivaan. Jotkut lähtevät oikein risteilylle, sitä ei ole tullut vuosiin harrastettua. Kuulostaa jotenkin päämäärättömältä. Kyllä elämässä pitää olla tarkoitus, vaikka sitten päämäärättömästi edestakaisin purjehdus. Joka sitten lopuksi voi ollakin se päämäärä ja tavoite.
Helsingistä junalla eteenpäin.
Kiitos yhteisestä matkasta VR. Kuinkahan monta kilometriä ja tuntia olen istunut junassa?
Huomenna on uusi päivä, ehkä vähän viileää.
Luntakaan ei ole enään kuin 27 senttiä tällä ilmatieteenlaitoksen virallisella sää asemalla. Jos ei tästä meiningistä saa kylähullun mainetta niin ei sitten mistään…