Ihmeellistä jorinaa

Tuuli oli tyynntynyt. Seikkailin päivän Maarianhaminassa nähtävyyksiä katsellen. Muunmuassa näitä Isabellan propellin siipiä. Olivat saaneet kipeätä.On varmasti kallis tuollainen ruostumaton propelli.Myös tuollaista Uralia kävin ihastelemassa kadun varressa. Venäjän Harley. Huonoista materiaaleista tehty ja välillä toleranssit mitä sattuu.Nuori ruotsin neito tuli koputtamaan veneen keulaan, alkoi selittää että haluaa tutustua ihmisiin ja veneisiin. Minä en oikein ymmärtänyt että mitä tämä halusi. Kysyin että mitä? Haluat minuun ja veneeseeni tutustua?

No selvisihän se että tämä olikin liftari. Kysyin että mihin sitten olet matkalla? Ei sen väliä tokaisi neito. Minä kerroin etten ole tänään matkalla mihinkään. Ehkä huomenna, tule kysymään uudestaan. Neito läksi naapuriveneestä kyytiä kysymään.Ei tärpännyt sieltäkään. Satama oli melko tyhjä, neiti oli väärän ajankohdan valinnut. Kesällä olisi kyllä kyyti löytynyt johonkin.

Sitten tuuli nousi, hyvä pohjoistuuli. Perskuta, neito oli kadonnut ja minulla lähtövietti.Kello 5 paikku purjeet ylös ja Lemlandia kiertäen. Tuulta oli sopivasti, kulki hyvin mutta aallokko ei kiusannut. Parikertaa vähän pärskäytti vettä silmille. Osasin olla valppaana ja kumartua että meni yli.Joku tuli vastaankin. Lopuksi Degerby, vähän ennen auringonlaskua tuohon sataman sisäpuolelle suojaan. Purjeella pääsi muutamalla luovilla ihan koko matkan.Matkaa ei tullut kuin 21 mailia, mutta minä olenkin tällainen sunnuntaipurjehtija…

Heräsin Sottungassa jälleen 6 hujakoilla, otin fillarin ja läksin saaren pohjoispäähän. Tien poskessa oli tuollainen merkki, helposti tuli mittariin se 30. Perskuta, tuo 70 jäi tekemättä, päälle 40 sai kyytiä ja sitten alkoi hyytyä. Pitää vielä harjoitella fillarilla.Kävin katsomassa kuinka tuulimyllyn siivet viuhtovat. Tuntui tuulta olevan. Siivetkin taipuu taaksepäin. Se oli sen merkki että on aika lähteä.

Viereisissä veneissä hollantilaiset tulivat katsomaan kun tein lähtövalmisteluita. Reivasin purjeen ja koneet käymään.

Olisivat tahtoneet auttaa, mutta kuinkas siinä voi auttaa, yksin on pärjättävä. Sanoin että katsokaapas….

Minä laskin keulaköydellä venettä lähemmäs poijua, kunnes poiju oli 5 metrin etäisyydellä. Minä vimpsautin tätä koukkumallista poijuhakaa liinalla. Haka pomppasi pystyyn ja irtosi koukusta. Vedin poijuliinan veneeseen. Sitten hinasin itseni laiturin viereen.

Irrotin keulaköyden ja pakki päälle ja menoksi, ei tarvinnut enää hidastella poijun luona. Siinä hidastelun hetkellä yleensä keula kiepsahtaa toisten peräköysien päälle.

Sitten mentiin..

Hollandialaiset vilkuttivat perääni, näyttivät peukulla että hienosti lähti. Kuten lähtikin tosi kivuttomasti.Saavuin punakallioiden valtakuntaan. Tuulta piisasi sen 10-11 keskituulia, puuskissa jokunen metri enemmän.

Reivi oli tarpeeseen. Tässä missä ruotsinlaivat kääntyy länteen pois Degerby väylältä vilkaisin taakseni.Tuollainen hirvitys pyyhkäisi saarten takaa. Minä vetelin siinä kapeikon pohjoispuolella vähän piruettia että tämä Euroopan omistajien Galaxy pääsi kunnialla ohi.Seuraavana oli Humppalaiva Amorella. Se on jo vuosia sahannut samaa väliä. Aamulla Turusta Ahvenanmaan kautta Tukholmaan, illalla takaisin. Tiemme kohtaavat usein. Meillä on sellainen viha-rakkaus suhde tämän kanssa. Rödham viereen purjeella, siitä koneella Maarianhamina.

Aamulla jälleen heräsin ajoissa. Tukeva cappuccino kahvi ja köydet irti. En viitsinyt kauemmaksi mennä kuin Sottungaan. Laiturilla oli pari venettä, joissa heräilivät kun saavuin. Kohta lähtivät pois. Tänne on sitten viimenäkemän laitettu uusi laituri.

Minä otin fillarin ja polkaisin 3km kaupalle.Kauppa oli auki.Juuri sellainen kuin muistinkin. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta myynnissä. Kirkko oli myös paikallaan. Yhteysalukset pörräävät edestakaisin. Muutama auto ja ihminen aina jää ja lähtee. Illalla tuli muitakin veneitä.Yksi ruotsin lipun alla vuokra bavaria, hollantilaiset kyydissä. Sitten yksi pieni ruotsalainen vene jossa myös hollannin lippu, hollantilaisia. Yksi suomeen rekisteröity vene jossa hollannin lippu, hollantilaisia. Samaa porukkaa kaikki. En oikein ymmärrä näitten lippuja, lippu pitäisi kertoa veneen kotimaan.

Tuohon näköjään pääsi, itse olen yrittänyt ja kiinni jäänyt. Samoin olen useammankin kerran nähnyt, kun ei ole onnistunut. Illaksi tuli aurinko, olisi voinut jatkaa matkaa, mutta olkoon. Joskus sitten, johonkin…

Keskituulet tuolla Utön virallisella mittaus-asemalla putosi alle 10m. Silloin oli aika lähteä ja kiireesti.Tiedossani oli että tuuli putoaa sitten jo liiankin hiljaiseksi. Kuten tekikin, hullumpi oli että tuuli kääntyikin samalla täysin vastaiseksi. Kuvassa näyttää tyyneltä, kuten aina kuvissa. Mutta kyllä sitä tuulta vielä sen 10 oli ja puuskat päälle. Ankkuri piti saada ensimmäiseksi irti. Turhaa tilaa sählätä ei kyllä ole.

Konsti oli laskea keulaköydellä ankkurin viereen, jolloin sen saa kiskottua ylös. Sitten laiturin viereen että saa köysi silmukan tolpasta irti. Sitten pakitellaan niin ettei kolhi tuota luotsivenettä keulan kääntyessä. Ainakaan tämä vene ei pakittaessa vastatuuleen pysy kurssissa vaan keula kääntyy tuulen alapuolelle hetkessä.Utö on kiva paikka käväistä. En ymmärrä miten jotkut puhuvat ja jotkut jopa toteuttavat haaveensa asua talvi tuollaisella saarella. Kyllä pitää olla pää kunnossa, että kestää sellaisen koeponnistuksen eikä halkea talven mittaan.En minä uskaltaisi kokeilla. 2päivää riittää minulla. Ei siitä vielä traumoja jää, tulen aina uudestaan. Luulen että vuoden kokeilun jälkeen ei kyllä kiinnostaisi, tai sitten siitä olisi saanut jonkinlaisen lobotomian. Valtio hulluuksissaan vielä tukee suurilla summilla moista hullutusta.

Niin lähdin. Tuuli kääntyi luoteeseen pyytämättä ja tilaamatta. Jatkoinkin koneella.Vesi lensi korkealle, kun maininki ei ollut vielä laskenut.Jos joku ei tiedä mitä kartoittamaton alue tarkoittaa niin tuossa sellainen on. Normaalisti valkoisella alueella on vettä yli 10metriä. Jos ei ole syvyysmerkintöjä ja on valkoinen niin vettä voi olla mitä tahansa. Sentistä sataan metriin. Ei huvita mennä kokeilemaan.Saavuin Ahvenanmaan puolelle. Vieraslippu mastoon.Yhden kallion takaa aukesi vuonossa Helsön vieras-satama. Kunta on Kökar. Olen minä täällä ennenkin ollut. Missä en olisi käynyt?Voimia oli vielä jäljellä, läksin punaista tietä jaluttamaan. Kökar on kyllä hieno, ruotsalaiseen tapaan pitävät paikat hienossa kunnossa. Kävelin katsomaan että vieläkö kauppa on toiminnassa. Lopettanut on sekin. Aika entinen ei koskaan enää palaa….

Aurinko nousi ja valaisi majakan hienosti. Minä pumppasin kajakkiin ilmaa ja mela mukaan ja melomaan. Kajakki on hyvä peli, mutta tuollainen ilmatäytteinen on aika jolla tuulessa. Siinä istutaan niin korkealla että tuuli tahtoo viedä. On kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Pääsin kuitenkin perille.Syy miksi tänne läksin oli tuo tulenjohtotorni. Sen siluetti näkyi Utö saarelle.Täällä on myös 100TK patteri. Ne ovat T55 panssarivaunun tornikanuunoita.  Tarkkojahan ne kyllä olivat, kantamaa 20km paikkeilla. Osuivat myös hyvin suorasuuntauksella. Olin silloin joskus tulenjohto aliupseerina treenaamassa näillä.Ne ovat hylättyjä, ovat deaktivoituja. Viimeinen lähtijä on unohtanut vielä tuon tähtäinluukun auki. Siinä mielessä toimiva tykki on parempi kuin ohjus, tällä voidaan ampua varoituslaukauksia. Ohjukset on laaki ja vainaa kertakäyttö kapineita. Ja kappalehinta on kalliimpi kuin tykki, joka taas ei ole kertakäyttökapine. Kun minä olin armeijassa, ei sisävessoissa ollut ovia. Jossain vaiheessa Elisabeth Rehn oli puolustusministeri ja määräsi että ovet on oltava. Loukkaa ihmisarvoa oveton vessa. En minä ymmärtänyt onneton, että ihmisarvoani loukattiin olemattomalla vessanovella.No ehkä toiset loukkaantuivat minun näkemisestäni.

Tultuani takaisin luotsiveneen kuljettaja teki huoltoa luotsiveneelle. Juteltiin kaikenlaista, muun muassa purjehtimisesta. Tämä kertoi omistavansa moottoriveneen, oli harkinnut purjeveneen ostoa. Minä sanoin että kyllä sinun nyt pitää perheellisen miehistyä ja ostaa purjevene. Lopettaa tuo moottorivene pelleily.Sitten totesivat että lähtevät luotsia noutamaan laivasta. Sanoin että voisin tulla mukaan. Totesivat että ei ole luvattu ottaa kyytiin, mutta tule.

Hienot vehkeet on äijillä. Nythän oli hieno ilma, joskus on tuultakin ja aaltoja kun luotsia kuljetellaan.Siinähän se laiva oli.Viereen odottamaan että luotsi ilmestyy kannelle.Ja eikun kylkeen kiinni, varmaan sama tunne kun junaa ajaa päätepuskimeen. Toinen ukko läksi ulos varmistamaan että luotsi pääsee kunnialla veneeseen. Sitten vain irti laivasta ja luotsi saareen takaisin. Mielenkiintoinen reissu.

Sitten samassa vielä tuli tuollainen erikoinen moottorivene laituriin. Hahaa, siinä oli kaksi perälippua. Joku suomalainen pursiseuran lippu ja australian kauppalippu.Tuolla ylhäällä pelastusrenkaiden luona oli vielä pienet suomenviiri ja australianviiri. Enpäs ole tuollaista vielä nähnyt. Niillä oli nähtävästi veneenkylki täynnä lipputangon kiinnikkeitä. Rannassa vaihtoivat liput peräkkäin samalle laidalle.

Tänään oli toimintapäivä Utö:ssä, vaikka vene seisoi koko päivän laiturissa. Hyvä päivä….

Minusta on tullut vanha, nukuin ohi auringon nousun. Örössä tuli hyvät unet.No vaikka nukuin myöhään, ei muita vielä ollut ylhäällä kun läksin. Lähdin kiertämään saarta pohjoiskärjen ympäri, siitä kulkee armeijan väylä.Yhtäkkiä tajusin että lepuuttajat ovat roikkumassa veneen laidalla. Se on kuulemma jotenkin häpeällistä, ehkä samaan tyyliin jos kävelee sepalus auki. Mitä sitäkin joskus ajatuksissani teen. No en minä kumpaakaan häpeä, silti nostin lepuuttajat pois, ja tarkistin sepaluksen napit. Purjeet ylös ja matka jatkuu.Istahdin tuohon tyynyn päälle, on nähtävästi tullut istuttua veneen peräsimessä jokunen tunti ja maili.On meinaten verraten ohueksi kulunut paikoin tämä tyyny.Jälleen vauhdissa aamupala.Lakki päästä kun syödään, sen verran olen vanhanaikainen.Perskuta, punkkeja juoksee lakissa. Söin aamupalan ja ravistelin punkit mereen ja lakki päähän ja purjehtimaan.Joitain veneitä tuli vastaan, joku purjevene. Hyvää kyytiä liikui tuokin, kuten minäkin.Sitten näitä joista ei oikein osaa sanoa ovatko purjeveneitä vai moottoriveneitä. Mastot ainakin oli ja moottori. No oma vene kullankallis, näitä tuskin on velaksi ostettu. Ja matka näytti joutuvan, hyvä niin.Siinä autopilotin viemänä oli aikaa katsella pilviäkin. Mielenkiintoisen näköisiä häkkyröitä.Lopuksi ilmestyi tuollainen siluetti. Tuuli toikin tuttuun paikkaan, Utö saareen. Tuttavalle joka aamulla soitti kerroin olevani matkalla Nötö saareen. Mutta tuuli toikin Utö.Tuohon luotsiveneen kylkeen. Lupaa tuulta, turvallisempi olla suuremman kyljen takana.Olen ansainnut chili tacon, paljon chiliä.

Että tällainen päivä täällä tänään, kuinkahan muilla muualla?

Jälleen heräsin kun aurinko oli nousemassa. Kumma yökyöpeli.Kahvit ja eteenpäin.Mutkien kautta Örö linnakesaari. Kello oli jotain 9 kun olin perillä. Täällä vielä nukkuivat. Teki mieli herättää merikarhut lippua nostamaan. Näiden pelisäännöt kun ovat kovin tarkkoja niistä ajoista. Kohta lähdin kiertelemään mielenkiintoista saarta.Kadut on nimettyjä.Tämä on se Pitkä ikävä. Vanha tykkitie. Ikävä tuollaista on marssia. On meinaan linnakesaarella juostu ja marssittu ympyrää tuollaisella munakivi kadulla.Tuossa etualalla on toimiva kanuuna, Tampella 132mm rannikkotykki. Takana näkyy Obuhovin tykkitehtaan 305 millinen kanuunan putki. Se on museokamaa. .Obuhovin varaputki on hyvässä maalissa. Se painaa 50 tonnin hujakoilla. Aika homma vääntää se miehissä paikalleen. Ennen oli miehet rautaa. Jos nyt ehdotetaan että kampea tuollainen putki ylämäkeen paikalleen, loppuu usko.Tämä taas on lasikuidusta valmistettu harhautus. On hyvä tehdä myös valemaaleja. Näyttää tykiltä mutta ei ole.Otin paljon kuvia ja kiertelin ja tutkin paikkoja.

Laitan joitain kuvia tähän, jos joku sattuu olemaan kiinnostunut.Täällä Suomi, Örö…

Aurinko nousi kun aloin Haapsalusta lähtövalmisteluja tekemään. Muutama vierasvene oli satamassa. Loput omia.Nuo taas ovat kalastus troolareita. Lähtevät syksymmällä tienaamaan.Jälleen vauhdissa aamupalaa.Yllättävän kova virta oli Voosi kurk:ssa, siinä Vormsi saaren ja Noa Rootsin välisessä salmessa. Jääpoiju näytti kuin uisi eteenpäin.Sitten loppuivat saaret suojaamasta, reivi purjeeseen ja mentiin.Osmussaari oli viimeinen Eestin saari, sekin oli kyllä tuulen alapuolella.

Laivat ja pilvet olivat seuranani. Autopilotti ei pärjää mainingissa, joten äijä istuu ja ohjaa.Russarön majakka tietä näyttää. Sen jälkeen piti tehdä päätös, jatkanko vai käännynkö Hankoon. Niinhän minä jatkoin. Tuollainen suomenlahden ylitys ei vielä tunnu missään. Sitäpaitsi kun kiersin Hankoniemen oli senverran saaria suojana, että autopilottikin oli jälleen yhteistyökykyinen.Oli Hangon jälkeen jo muitakin liikkellä. Ei tuo oikein purjeveneeltä näytä, mutta purjeet oli saanut ylös. Tuo kahvelipurje kyllä keikkui ihmeellisesti, mutta niin vain purjehti.

Tämä taas näytti purjeveneeltä, mutta moottorilla veteli sivumyötäistä aika rivakasti vielä.  No ehkä niinkin voi sitten kokea ”purjehtimisen riemua.”76 merimailin jälkeen tämän päivän purjehdukset alkoi riittämään. Tuohon laituriin kiinni yöksi.Vielä otin Eestin vieraslipun alas saalingista, vaihdoin KJK viirin tilalle.

Tämänkertainen reissu Eestissä ja Latviassa kesti reilu 2 kuukautta.

Tai sitten se onkin toisinpäin, tulin Suomeen käväisemään, ajattelin olla jokusen viikon ja lähden takaisin kotiin. Sinne missä elän….

Luin internetistä että joku terroristin alku puukotti ihmisiä torilla, pari kuoli.

Ei ihmisiä saa puukottaa, mutta asiat pitää panna oikeisiin mittasuhteisiin. Suomessa kuolee ampiaisen pistoihin vuodessa sen pari ihmistä. Kuinkahan paljon koirien puremaan loukkaantuu . Kyllähän uutisista saa lukea joka päivä että joku sai puukosta. Useimmiten se joku ei kyllä ole sivullinen, joskus kyllä. Maailma on paha, mutta minkäs teet.

Tämä ei kuitenkaan liity siihen miksi suomessa ajattelin kävästä. Ihan huvikseni ajattelin käydä, johan tässä taas reilu parikuukautta vierähtikin.

Täällä haapsalussa oli jonkinlainen ruoka katu avattu. Kioskeja joissa myydään kaikkea ruokaa.Yksi ihmeellisyys oli 3D printterillä tehty ruoka.

Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Printterillä ruokaa tehdään. Minä olen kantanut veneeseen selkä vääränä ruokaa, ajattelin ettei suomesta ruokaa saa. Leipää, makkaraa, piimää.Kaupassa oli tuollaista terveysgrillattavaa, sitä ajattelin ostaa ja iltanuotiolle viskata. Jäin kuitenkin miettimään, että tuttavat saattavat vierastaa Eestin grilliherkkuja. Kanan persiistä läpi punnerrettuja munia kyllä syövät. Mutta tällainen häränkieli kuulemma on iljettävä. Miehekäs se kyllä olisi grilliin heittää toisten jauhomakkaroiden viereen. No olkoon, johan tässä on hullunmainetta muutenkin kerätty.

Kohtapuoleen lähden eteenpäin, johonkin kohtaa suomen rannikkoa pitäisi osua ilman karttaakin, johonkin aikaan….

Kuka tuntee lipun?? Olen käynyt.

Nyt kuitenkin Tartu bussiasemalle.

Ihmisiä oli paljon, perjantai ilta ja opiskelijat läksivät kotikyliinsä Tartosta. Bussi tuli ja kaikki paikat jälleen täysi.Bussikuski veti reippaasti, 4tuntia ja 10 minuuttia kului Tartu Haapsalu väliin. Aika monta pysäkkiä välillä. Vihdoin Haapsalu. Jos jollekin iskee halu bussilla matkustella kauniissa Eestin maassa niin tässä on nettilippujen ostopaikka.

Kuten olen joskus mainostanut, Tallinnan vanhakaupunki ei ole koko Tallinna, Tallinna ei ole koko Eesti. Täällä on paljon näkemistä ja Tallinnan ulkopuolella myös ystävällisiä ihmisiä. Tallinnalaiset ovat vähän pääkaupunkilaisia.Nyt alkaa lähtölaskenta. Odottelen sopivaa keliä, se ei ole tänään. Kysyin satamakapteenilta että koska pitää lähteä tai maksaa lisää. Sanoi että älä kuitenkaan jäihin jätä venettä, siihen asti saat olla samaan hintaan…