Heräsin Sottungassa jälleen 6 hujakoilla, otin fillarin ja läksin saaren pohjoispäähän. 
Tien poskessa oli tuollainen merkki, helposti tuli mittariin se 30. 
Perskuta, tuo 70 jäi tekemättä, päälle 40 sai kyytiä ja sitten alkoi hyytyä. Pitää vielä harjoitella fillarilla.
Kävin katsomassa kuinka tuulimyllyn siivet viuhtovat. Tuntui tuulta olevan. Siivetkin taipuu taaksepäin. Se oli sen merkki että on aika lähteä.
Viereisissä veneissä hollantilaiset tulivat katsomaan kun tein lähtövalmisteluita. Reivasin purjeen ja koneet käymään.
Olisivat tahtoneet auttaa, mutta kuinkas siinä voi auttaa, yksin on pärjättävä. Sanoin että katsokaapas….
Minä laskin keulaköydellä venettä lähemmäs poijua, kunnes poiju oli 5 metrin etäisyydellä. Minä vimpsautin tätä koukkumallista poijuhakaa liinalla. Haka pomppasi pystyyn ja irtosi koukusta. Vedin poijuliinan veneeseen. Sitten hinasin itseni laiturin viereen.
Irrotin keulaköyden ja pakki päälle ja menoksi, ei tarvinnut enää hidastella poijun luona. Siinä hidastelun hetkellä yleensä keula kiepsahtaa toisten peräköysien päälle.
Sitten mentiin..
Hollandialaiset vilkuttivat perääni, näyttivät peukulla että hienosti lähti. Kuten lähtikin tosi kivuttomasti.
Saavuin punakallioiden valtakuntaan. 
Tuulta piisasi sen 10-11 keskituulia, puuskissa jokunen metri enemmän. 
Reivi oli tarpeeseen. Tässä missä ruotsinlaivat kääntyy länteen pois Degerby väylältä vilkaisin taakseni.
Tuollainen hirvitys pyyhkäisi saarten takaa. Minä vetelin siinä kapeikon pohjoispuolella vähän piruettia että tämä Euroopan omistajien Galaxy pääsi kunnialla ohi.
Seuraavana oli Humppalaiva Amorella. Se on jo vuosia sahannut samaa väliä. Aamulla Turusta Ahvenanmaan kautta Tukholmaan, illalla takaisin. Tiemme kohtaavat usein. Meillä on sellainen viha-rakkaus suhde tämän kanssa.
Rödham viereen purjeella, siitä koneella Maarianhamina.