Tuuli oli tyynntynyt. Seikkailin päivän Maarianhaminassa nähtävyyksiä katsellen. 
Muunmuassa näitä Isabellan propellin siipiä. Olivat saaneet kipeätä.
On varmasti kallis tuollainen ruostumaton propelli.
Myös tuollaista Uralia kävin ihastelemassa kadun varressa. Venäjän Harley. Huonoista materiaaleista tehty ja välillä toleranssit mitä sattuu.
Nuori ruotsin neito tuli koputtamaan veneen keulaan, alkoi selittää että haluaa tutustua ihmisiin ja veneisiin. Minä en oikein ymmärtänyt että mitä tämä halusi. Kysyin että mitä? Haluat minuun ja veneeseeni tutustua?
No selvisihän se että tämä olikin liftari. Kysyin että mihin sitten olet matkalla? Ei sen väliä tokaisi neito. Minä kerroin etten ole tänään matkalla mihinkään. Ehkä huomenna, tule kysymään uudestaan. Neito läksi naapuriveneestä kyytiä kysymään.
Ei tärpännyt sieltäkään. Satama oli melko tyhjä, neiti oli väärän ajankohdan valinnut. Kesällä olisi kyllä kyyti löytynyt johonkin.
Sitten tuuli nousi, hyvä pohjoistuuli. Perskuta, neito oli kadonnut ja minulla lähtövietti.
Kello 5 paikku purjeet ylös ja Lemlandia kiertäen. 
Tuulta oli sopivasti, kulki hyvin mutta aallokko ei kiusannut. Parikertaa vähän pärskäytti vettä silmille. Osasin olla valppaana ja kumartua että meni yli.
Joku tuli vastaankin. 
Lopuksi Degerby, vähän ennen auringonlaskua tuohon sataman sisäpuolelle suojaan. Purjeella pääsi muutamalla luovilla ihan koko matkan.
Matkaa ei tullut kuin 21 mailia, mutta minä olenkin tällainen sunnuntaipurjehtija…