Ihmeellistä jorinaa

Kevät

Heräsin ajoissa ja läksin viemään veneen tuonne nosturin alle. Äijät sanoivat että tulevat kun tulevat.

Ukkoja odotellessa löysäsin vantit ja haruset ja panin kaikki valmiiksi nostoa varten.

Masto nypättiin pois ja sitten vain liinat veneen alle ja nostaen.

Oli vähän ahdas paikka, vene piti kääntää veden päällä. Kääntyyhän se siinäkin, ei siinä mitään.

Siihen vene pukille. Kiittelin telakan omistajaa sekä duunareita, heidän kanssaan on ilo työskennellä. Kehuivat minua, sanoivat että on helppo tehdä kun kaikki tietää mitä tehdä kaikki valmiiksi irti. Sanoin että tahdon itse pestä pohjan painepesurilla, omistaja lupasi että saan heidän pesurillaan pestä eikä tarvitse heidänkään sitten laskuttaa siitä pohjan pesusta. Säästöä se 90 euroakin. Sillä säästyneellä 90 eurolla ostin jo menolipun Turkkiin ja paluulipun Georgiasta Tallinnaan.

Tulivat myöhemmin ja läksivät kiikuttamaan venettä kentälle odottamaan halliin pääsyä.

Veneen pohja tuli puhtaaksi. Pohjassa oli uusi itsekiillottuva saksalainen maali. Sitä pitää pestä vähän varoen, se survepesuri survoo niin kovan paineen että kaikki lähtee jos läheltä liipaisee. Hyvä maali, parissa kohtaa vähän peräsimen vieressä oli näkkiä, muuten sellainen ohut lima pohjassa. Tätä väriä kaytänkin tästä lähtien.

Minä lähden lahden eteläpuolelle talveksi. Meinasin käydä vähän myös matkustelemassa. Ei muuta kuin keväällä uudestaan, siinä ennen vappua alkaa tapahtua….

Nyt alkaa kyllä olla syksyn merkkejä. Utu nousee merestä aamuisin.

Hämähäkin verkkoja on joka puolella.

Kastetta on niin että on.

Nurmikko on aivan oudon näköinen.

Junat ne vain liikkuvat. Muuten on hiljaista.

Ennen tehtiin muuten kaiteetkin niin että kestää.

Tähän kaiteeseen, eli vanhaan ratakiskoon on valssattu vuosiluku 1872. Minä muistelen että Helsinki Hämeenlinna rautatie valmistui 1862. Onko nämä kiskot sieltä?

Fillarilla on tullut ajeltua kesällä.

10195 kilometriä on yhteensä mittariin vuosien mittaan kertynyt.

On aika panna pillit pussiin. Odottelen telakan ukkoja, tulevat nostamaan veneen ylös kuiville.

Kävin välillä Tammisaaren puolella seikkailemassa. Vieras satamassa oli enään 7 venettä. Kun yritin sinne, se oli aivan täysi. Enpä minä sinne enään menekään.

Muuten on rauhallista, mitä nyt sotilaat marssivat täyspakkaukset seljässä kohti itää. Kyllä nämä suomalaisia olivat, vaikka ruotsia vaan huutelivat toisilleen avojonossa marssiessaan.

Minä oleilen tässä kaislikon reunassa. Tästä on hyvä tarkkailla tilannetta.

Onhan täällä muitakin…

Soittelin telakan omistajalle ja kyselin kuinkas täällä niin hiljaista on? Äijät on kuulemma lomilla. Kyselin että mitäs jos nostetaan joku päivä vene ylös? Etsii kuulemma yhden äijän mukaan talkoisiin, nostetaan vain. Alankin valmistautua puolenviikon maissa talkoisiin.

Vaivaistentalon portti on jäänyt auki ja vaivaiset ovat lähteneet hortoilemaan. Juttelevat vanhoista asioista ruotsin kielellä. Pelästyivät minua niin, että hyvä etteivät ojaan kaatuneet keppeineen.

Tänne on rautateille laitettu sähköjohtoja. Samalla henkilöjunat lopetettiin, vähän lupailivat että junat tulevat takaisin kun sähköt valmiit. Minä vähän epäilen.

Tuonne kaupunkiin, entisen sataman luokse on kerääntynyt karavaanareita parkkiin. Onpa pitkä auto yksillä.

Tämä on nähtävästi sellainen puskaparkki josta puhuvat.

Satamaan oli tullut muutama tyhjä paikka ja näytti oleva yks Tallinnan Jahtklubin venekin eestin lipun kanssa. Juhlat on loppu mutta vieraat ovat vielä paikalla.

Minä lähden takaisin telakalle, siellä on minun paikkani.

Ruokaakin on vielä jäljellä…

Kävin Tammisaaren puolella katsomassa mitä siellä tapahtuu. Ei siellä päivällä mitään tapahdu. En tiedä missä ihmiset ovat, kai ovat veneissään nukkumassa. Yöllä kyllä musiikki raikaa aika kovasti.

Rattaalla poljin huoltoaseman vierestä.

Hiljaista on myös täällä.

Tien toisella puolella on vielä hiljaisempaa, jos mahdollista. Mitenkähän kauppa käy kun naapuri myy 20 senttiä litra halvemmalla. Eestissä alkoivat viranomaiset tutkia onko siellä kartelli. Polttoaineen hinnat nousevat samaan aikaa kaikilla ja saman paljon maksavat. Läpi koko Eestimaan on hinnat sentilleen samat. Tai on muutaman sentin halvemmalla parissa paikassa. Minä sanoisin mutu tuntumalla että kartelli on.

Täällä minä telakalla oleilen muiden laitapuolen kulkijoiden kanssa…

Aamulla kävin vähän kävelemässä reservaatissa. Kaikki nukkuivat. Sitkuttelin pari tuntia ma möllötin veneitä.

Sitten irroitin keulaköydet ja poijulla poijuköyden ja läksin. Eilen puhuivat että täällä on jotkut rapujuhlat, mitä sitten tarkoittaakin. Minusta tuntuu etten halua rapuja juhlia, lähden eteenpäin.

Viimeinen vilkaisu nukkuvaan reservaattiin. Siellä lapsenmieliset alkuperäis asukkaat vetävät unta palloon, jaksavat sitten pitää rituaalejaan.

Muuta kuin purjetta ylös ja tuuli vie tuulen teitä.

Myötäisiä tuulia maltillisella nopeudella.

Saaristo on kaunis.

Tuollainen hinaaja saavuttaa.

Veti ohitse. Näyttää olevan Alfons Håkansin Björn, Hangosta. Minä olen aiemmin pitänyt Håkansia tolkun miehenä mutta nyt ilmenee jotain muuta. Håkans osti takavuosina armeijalta kaapelin lasku aluksen ja myi sen heti venäläisille. Yritti ostaa miinalaiva Pohjanmaan mutta armeija ei saanut mielestään hyvää selitystä mitä Håkans meinaa sillä tehdä ja kieltäyi myymästä. Nyt Alfons myi suuren hinaajan jollekin Honkongilaiselle firmalle ja piti mennä Istanbuliin telakalle, mutta kääntyikin suomenlahdelta Pietariin. Kuten entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri sanoi, vanhana tiedustelumiehenä en usko sattumiin.

Kaikenlaista kulkijaa näyttää liikkuvan.

Tuo kyllä liikkuu kovaa.

Ihan hemmetin kovaa. Ei meinaa osua kameraan kun niin rivakasti liikkuu. Eikä tee aaltoa, vesi kyllä lentää kaaressa potkurista.

Juu, ja merkarhuveneet vetävät merkarhu moottoreillaan merikarhu satamiin puhumaan veneilystä. Ei ole tullut käytyä, liekkö samanlainen meininki kuin siellä reservaatissa?

Tuonne oli matka, Tammisaaren satamaan. Miksi siellä oli tuollainen suuri teltta? Se on huono merkki.

Satama on aivan täysi. Enpä ole näin paljon veneitä nähnyt, tosin enpä ole täällä kesällä ollut.

Onpa tosiaan veneitä.

Joku Raasepori festivaali. Taitaa olla paikalliset rapujuhlat.

Minä kurvasin tänne tutun telakan rantaan, sovin paremmin tänne kuin festivaaleille…

Kello 5 oli sopiva aika lähteä Haapsalusta eteenpäin. Tuulenvirettäkin vähän oli.

Niin etääntyy Haapsalu.

Nukkuvat ihmiset.

Kalastus troolarit ovat valmiina syksyn koitoksiin.

Tämä on myöhäisempi kuva kuin nuo aikaisemmat. Nyt aurinko nousee ja maisema näyttää aamulta. Aiemmissa kuvissa kamera sääti hämärän pois ja muutti valotuksen päiväksi.

Vauhtia on maltillisesti.

Vormsin kurkkua vastavirtaan ylöspäin.

Ja purje sen kun vetää kohti pohjoisen suuntia.

Ohitse tuon Osmussaaren, jos olette sellaisesta kuulleet. Se on ihan tuossa Dirhamin ja Noarootsin edessä merellä jököttää.

Vauhti paranee, matka jatkuu.

Jokunen laiva huristi kohti länttä. Minä vain jatkan matkaa.

Tuosta Svartbodanin kalastus loiston kohdalta saaristoon.

Hienon näköistähän täällä Suomessa on.

Saavuin Reservaattiin, täällä on uusi järjestys. Naapuriveneessä kyselivät mistä tulin? Kun kerroin Haapsalusta lähteneeni, kyselivät paljonko tuli maileja? En ollut laskenut, mutta heitin hatusta että 60 mailia. Kauhistelivat matkan pituutta, minä ettei tuo nyt missään tunnu. Minä olen niin paatunut että nauru pääsi kauhistelijoille…

Aamu Kuivastussa. Ajattelin ensin häipyä ennenkuin satamakapteeni tulee. Mutta kello oli jo niin paljon että Olev onkin kohta töissänsä, joten jäin odottelemaan.

Kyttäilin joutessani toisten veneitä. Miehtin että mitenkähän mahtaa sivu allokossa heitellä tätä laivaa? Siellä on meinaan hytin lattia veneen partaan korkeudella. Luulen että ruori pitää olla hyvin kiinni ettei kaatuessaan sitä riko.

Joku suomalainen ja saksalainen oli myös täällä.

Mitähän muuten merikarhut sanoo kun on pride lippu ja meriŕosvolippu päällekkäin? Kumoaako ne toisensa ja eivät ole enään paheksuttavia? Pitäisi päästä joltain lippu asiantuntijalta kysymään.

Sitten alkoi sellainen Vartburgin ääni kuulumaan, Olev on tulossa.

Olev on päälle 70, mutta Jawalla ajelee töihin. Oli kuulemma ollut Latviassa jossain Jawa kokoontumis ajoissakin, näytteli kuvia. Oli kuulemma jotain 250 Jawa harrastajaa paikalla. Siinä sininen sauhu nousee.

Selvittelimme tilimme ja minä läksin.

Kuivastussa on kiva käydä, mutta ei siellä kyllä viihdy. Ei siellä ole mitään, ei yhtään mitään.

Nyt se kohjo veti ohitse. Luulisi ettei uskalla hytti ovi auki ajella. Kun keinahtaa sen 45 astetta ensin vasemmalle ja sieltä sen 90 astetta oikelle, luulisi että lentää äijä ovesta kauas mereen.

Sinne se jäi Kuivastu.

Tuuli vie hitaasti mutta varmasti.

Siitä Kumarileen itäpuolelta, ei siinä väylää ole.

Mutta siitä ne muutkin vetää. Tämä kyllä koneella auttoi että pääsi ohitseni.

Vauhti keikkui siinä 2-4 solmun välissä. Autopilotti ohjaa.

Jo alkoi Haapsalu näkymään. Soitin satamakapteenilla että tohtiiko tulla? Tule tule toivotti.

Täälläpäs oli monta venettä, vieraitakin muutama.

Kävin satamakapteenin kanssa vähän neuvottelemassa, oli vähän ynseällä päällä. Kerroin että lähdenkin huomenna eteenpäin.

Töräytän koneet käymään ja häivyn. Tässä eilinen jälki.

Kaasu loppui. Keväällä ennen vappua vaihdoin tämän täyden 3kg pullon ja nyt loppui. Hätä ei ole tämän näköinen.

Polkaisin rattaalla tänne Kaevu 27 osoitteeseen, Saare gaasi myyntipisteeseen. Täällä myyntipisteessä hommat hoituu kuten ennenvanhaan. Täällä täytetään asiakkaiden pulloja.

Homma käy siten että äijä katsoo pullon kyljestä taarapainon sekä montako kiloa pulloon sopii. Pulloni oli tyhjä joten se taarapaino oli sen 4 kg ja sisään sopi painaa täydet 3kg kaasua. Eli äijä pani koneeseen brutto 7 kg ja sinne läks.

Näillä oli myös tälläisiä suurempia 33 kg pulloja tuotu jonoon. Helpompaa on täyttää pullot tuossa, kuin että lautalla tuoda pulloja vaarallisen aineen kuljetuksena. Kaikille helpompaa.

10 euroa kiitos sanoi äijä ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Minä kävin Oskarin hyvästelemässä ja sovimme että keväällä uudestaan.

Sitten oli aika, otin köydet irti ja menoksi, Oskari ehti jo sillä välin kotiinsa syömään mennä. Eikä ketään minulle vilkuta laiturilta.

Omia veneitä, joku Latvialainen ja Saksalaiset.

Palaan vielä takaisin, tänne palaan aina takaisin. Kuinkahan monta kertaa olen täällä ollut? Aika monta.

Minusta on vähän tullut Saarelainen.

Tässä oli muuten koko päivän ainoat veneilijät joita näin.

Ojan päässä aukesi tuulikulma niin että sain purjeen ylös.

Horisontti matka asentoon ja sitten mennään.

Alle 6 solmun vauhtia, kyllä silläkin ennättää.

Tuonne päin, koillisen suuntaan, tiukkaa vastaista.

Eestissä kun ollaan pannaan piimää kahviin.

Minä olen niin tottunut täällä olemaan että tahtoo suomessakin lipsahtaa piimä kahviin. Suomen piimä ei sovi kahviin mutta eestin piimä sopii.

Tunti toisensa jälkeen, uusi tabletti tietä näyttää.

Aurinkokin ennätti laskea, se ei haittaa.

Lopuksi Kuivastu. Gps loggeri näytti 95 km, maileissa vähemmän. Piti muuten oikein luovikin ottaa tuossa välillä. Oliko tämä nyt sitten luovimista?