Niin pitkä tie, naapurit kauhistelevat

Kello 5 oli sopiva aika lähteä Haapsalusta eteenpäin. Tuulenvirettäkin vähän oli.

Niin etääntyy Haapsalu.

Nukkuvat ihmiset.

Kalastus troolarit ovat valmiina syksyn koitoksiin.

Tämä on myöhäisempi kuva kuin nuo aikaisemmat. Nyt aurinko nousee ja maisema näyttää aamulta. Aiemmissa kuvissa kamera sääti hämärän pois ja muutti valotuksen päiväksi.

Vauhtia on maltillisesti.

Vormsin kurkkua vastavirtaan ylöspäin.

Ja purje sen kun vetää kohti pohjoisen suuntia.

Ohitse tuon Osmussaaren, jos olette sellaisesta kuulleet. Se on ihan tuossa Dirhamin ja Noarootsin edessä merellä jököttää.

Vauhti paranee, matka jatkuu.

Jokunen laiva huristi kohti länttä. Minä vain jatkan matkaa.

Tuosta Svartbodanin kalastus loiston kohdalta saaristoon.

Hienon näköistähän täällä Suomessa on.

Saavuin Reservaattiin, täällä on uusi järjestys. Naapuriveneessä kyselivät mistä tulin? Kun kerroin Haapsalusta lähteneeni, kyselivät paljonko tuli maileja? En ollut laskenut, mutta heitin hatusta että 60 mailia. Kauhistelivat matkan pituutta, minä ettei tuo nyt missään tunnu. Minä olen niin paatunut että nauru pääsi kauhistelijoille…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.