Aamu Kuivastussa. Ajattelin ensin häipyä ennenkuin satamakapteeni tulee. Mutta kello oli jo niin paljon että Olev onkin kohta töissänsä, joten jäin odottelemaan.
Kyttäilin joutessani toisten veneitä. Miehtin että mitenkähän mahtaa sivu allokossa heitellä tätä laivaa? Siellä on meinaan hytin lattia veneen partaan korkeudella. Luulen että ruori pitää olla hyvin kiinni ettei kaatuessaan sitä riko.
Joku suomalainen ja saksalainen oli myös täällä.
Mitähän muuten merikarhut sanoo kun on pride lippu ja meriŕosvolippu päällekkäin? Kumoaako ne toisensa ja eivät ole enään paheksuttavia? Pitäisi päästä joltain lippu asiantuntijalta kysymään.
Sitten alkoi sellainen Vartburgin ääni kuulumaan, Olev on tulossa.
Olev on päälle 70, mutta Jawalla ajelee töihin. Oli kuulemma ollut Latviassa jossain Jawa kokoontumis ajoissakin, näytteli kuvia. Oli kuulemma jotain 250 Jawa harrastajaa paikalla. Siinä sininen sauhu nousee.
Selvittelimme tilimme ja minä läksin.
Kuivastussa on kiva käydä, mutta ei siellä kyllä viihdy. Ei siellä ole mitään, ei yhtään mitään.
Nyt se kohjo veti ohitse. Luulisi ettei uskalla hytti ovi auki ajella. Kun keinahtaa sen 45 astetta ensin vasemmalle ja sieltä sen 90 astetta oikelle, luulisi että lentää äijä ovesta kauas mereen.
Sinne se jäi Kuivastu.
Tuuli vie hitaasti mutta varmasti.
Siitä Kumarileen itäpuolelta, ei siinä väylää ole.
Mutta siitä ne muutkin vetää. Tämä kyllä koneella auttoi että pääsi ohitseni.
Vauhti keikkui siinä 2-4 solmun välissä. Autopilotti ohjaa.
Jo alkoi Haapsalu näkymään. Soitin satamakapteenilla että tohtiiko tulla? Tule tule toivotti.
Täälläpäs oli monta venettä, vieraitakin muutama.
Kävin satamakapteenin kanssa vähän neuvottelemassa, oli vähän ynseällä päällä. Kerroin että lähdenkin huomenna eteenpäin.
Töräytän koneet käymään ja häivyn. Tässä eilinen jälki.