Ihmeellistä jorinaa

Jos jollain ei vielä ole veneet vesillä, tai ei peräti ole ollenkaan venettä, niin nyt alkaisi olla kiire. Kesä on jo pitkällä, kohta kääntyy syksyksi ja tulee vanhuus ennenkuin ehtii edes veneen ostaa tai vesille saa.Minulla sensijaan on jo aikaa vähän löysäilläkin. Vene on vesillä, sitä voin katsella nettikamerasta. Sen sijaan voin vedellä fillarilla ympäri kyliä. Nousin tällaiselle näköalapaikalle. Kaikki ei vain aina ole sitä miltä näyttää. Kuvakulmat välillä valehtelee. Hiljaa virtaa Don, eli Emajõgi. Kävin täällä Karlovan satamassa katsomassa onko tuttuja. Alfa oli kevät työn alla. Alfa on kotoisin Kotkasta, vaikka perässä nykyjään lukee Tartu. Matkustajaliikentessää uusilla laivoilla pitää olla kaksoispohja. Puusta ei näitä laivoja enään tehdä.Laivasto alkaa olla valmis risteilyille.Meillä on kesä, tarkemmin ajatellen voisihan sitä kuitenkin aikaansa merelläkin viettää, eikä vain joen rannalla. Mutta joskus elämässä on myös velvollisuuksia, ei ainoastaan oikeuksia….

Vehkeet risoo, kolme konetta levällään ja yksi toimii vaivoin. Biosin päivittämiseen tarvitaan windows ohjelma, eikä minulla ollut yhdessäkään wintoosaa. Aika homma.Kävin koiran kanssa juoksemassa, koira on tullut vanhaksi. Tuollaisesta nyt noin muka väsyy.Minä tein sille tuollaisen lavitsan jossa saa sitten huilata, ei tarvitse asfaltilla makoilla. Käyttää sitä näköjään tyynynä.Minulla oli vielä voimia jäljellä, otin fillarin ja kävin kaupungilla kääntymässä ja katselemassa keväistä kaupunkia. Minulla on tässä vähän tekemisiä keväällä, ei oikein nyt ehdi purjehtimaan. Mutta katselen kamerasta kuinka purjevene masto pystyssä tököttää Piritalla. Tästä kun painaa pääsee kameran valikkoon. Sen oikeassa laidassa on eri kamerakulmia, kun napauttaa jahisadam tekstiä niin aikanaan sataman kuva aukeaa. Voi veneettömät tai venettään maalla säilyttävät ihailla tätä näkymää…

Aamulla heräsin auringon jo noustua. Ulkoa kuului kummallista pulputusta. Tuollaisia hienon näköisiä pelikaanien sukulaisia sukelteli veneen perän takana. Komeita lintuja.

Satamakapteenin bongasin tuolta kentältä, kävin miestä jututtamassa. Pääsimme hyvään sopimukseen ja tämä lähti jälleen askareihinsa. Minä jätin veneen Pirita Top satamaan ja läksin eteenpäin. Päädyin tänne Tallinnan bussiasemalle, aloin vilkuilla ympärilleni , missä se R-kioski on?Ei ollut R-kioskia, oli tuollainen E sigaretti kauplus. Katselin ihmeissäni tätä kehitystä.Ennen pantiin kessun nokkaan tuli, nyt ruuvataan tuollainen digitaalinen sakaramiinan sytytin kaasupurkin kylkeen. Kaikkea sitä näkee, komeat sauhut kyllä näyttää lähtevän, kun raanan avaa sepposelleen E suitsusta.Bussiasemalla oli jono kun viimetingan lähtijät jonottaa tiskillä lippuja. Olisi ne liput saanut tuollaisesta ostomaatistakin, helpoin kuitenkin internetistä ostaa.Ei eka bussi ollut se minun bussini, hieno kyllä oli.Kohta kuitenkin minun bussini tuli laituriin. Lux Ekspres, se on minun kuljettajani. Tallinnan ja Tarton väli kestää 2.5 tuntia. Tarkoittaa että kun bussi lähtee kohti Tarttoa niin puolen tunnin väleillä neljä bussia on tien päällä ja kuudes parkkeeraa samalla hetkellä Tarton bussiasemalle. Saman verran liikkuu toiseen suuntaan. Eli tällä firmalla on pelkästään Tallinna Tarto välillä 12 bussia tien päällä joka hetki. Firma vetelee pitkin Eestiä ja Pietariin ja Baltiaan.Ja sitten mentiin. Matkalla voi katsella filmejä, kuunnella musiikkia, lukea E-kirjoja ja vaikka mitä. Minä lueskelin omaa E-kirjaani ja katselin ikkunasta maisemia.Kuinka esim on hyvä idea rakentaa ostoskeskus, ja katolle vielä maailmanpyörä.Lopuksi päädyin keväiseen Tarton kaupunkiin. Soitin taksifirmaan että olen täällä põrsaan luona haluan kotiin. Kohta taksi tuli ja lähti viemään.Koira oli portilla, Haisteli epäluuloisena diesel taksia. Tunsi minut ja riemastui, kulkuri tulikin takaisin, kuten lupasi.Vedettiin vähän sormikoukkua ja kaulailtiin. Koira tuli eteiseen, löysi kaulaketjunsa ja alkoi sellaisen elämän, että oli pakko lähteä. Minä tempaisin jalkaan Liettuan armeijan maihinnousukengät ja sitten rynnäkköön. Koira toimi edessä tunnustelijana, välillä jäi jotain jälkeä haistelemaan, ennenkuin jälleen eteen ryntäsi…

Lauantaina oli Kalevilla talkoot. Kaksi nosturia nosteli veneitä vesille. Näiltä pojilta homma kyllä hoitui. Aikaa oli varattu 10 minuuttia/vene. Päivänmittaan saivat 80 venettä veteen. Uskomaton määrä.Seuraavalle päivälle ei sitten jäänytkään paljoa.

Tuollaista lupasi.

Tuo katkoviiva on ennustetta. Yöllä heräsin kello 2 kun alkoi ravistella. Keulaköydet narskui kun sivutuuli heilutti paattia satamassa. Näyttää muutamaan otteeseen käyneen keskituulet päälle 20 metrissä. Myrskyraja jäi kuitenkin muutamankymmenen sentin päähän. Tuo vedenkorkeus kävi -65 sentissä, lähti nousemaan sen jälkeen.

Näkyi tuolla Piritan lahdella muutama käyvän purjeita kokeilemassa. Eestiläiset oli saanut veneensä vesilla ja piti kokeilla kovantuulen purjehtimista. Kovia jätkiä, täytyy sanoa.

Minä haahuilin rannalla katselemassa. Jumankekka näiden venäläisten vekottimia. Näillä on leikkikalut täällä talven, nyt tuotu ulos vesillelaskua varten. Tuo on sen näköinen että jos tuo köli vähänkin johonkin osuu, se kyllä lähtee irti. No, tuo sponsorilla Gazpromilla  kyllä on rahaa uudet ostaa. Noita on tuolla hallissa useampiakin.

Luulen että tunne kivelle ajossa voi olla sama kuin minulla kun luottouistin jää pohjaan kiinni. No ostetaan uusi, kaupastahan noita saa, ainakin tilauksesta.Kävin myös Maarjamäellä, täällä Eestin historian museossa katselemassa. Oli Eesti 100 näyttely.

Siellä oli myös kaikkea mielenkiintoista, kuten museoissa aina. Muunmuassa tämä pieni pussi Eestin multaa.

Mies nimeltä Enno Piir alkoi miehityksen jälkeen metsäveljeksi. Jäi kiinni ja lähetettiin siperiaan, vankilaa 25 vuotta paukahti. Mies ehti ottaa mukaansa taskuun kotimaansa multaa ja säilöi sitä kuin kalleinta aarretta. Vannotti kaikille että kun kuolen niin viskatkaa se mukaani hautaan. Ei uskonut koskaan pääsevänsä takaisin Eestiin. Mies jaksoi kuitenkin ja 1957 pääsi takaisin kotimaahan. Säilöi kuitenkin multaansa, kun oli jo kantanut mukanaan niin kauan. Enno kuoli 2006, haudattiin kotimaan multaan, tämä taskussa kannettu multa jouti museoon.

Minä odottelen satamakapteenia, pitäisi vähän neuvotella…

Aamulla 5.30 aamukahvia ja köydet irti.

Eipä ollut laitureilla ketään vilkuttamassa. Mökeissä majailivat merikarhut tässä satamassa. Illalla saunassa joivat olutta, kuin merimiehet elokuvissa, kovasti veneilystä ja myrskyistä kertoivat. Minä myöntelin että kovat on myrskyt merellä juu…

Tuosta Svarbõdan kalastusloiston vierestä ulos saaristosta ja suuntana 126.Välillä meinasi tuuli kokonaan pettää. Koneet avustamaan vähäksi aikaa, sitten tuli tuuli takaisin ja purje jatkoi vetämistä.

Jossain vaiheessa päätin pitää pienet lippusulkeiset. Meno jatkui.Laivat vetelivät omia reittejään ja omia aikataulujaan, minulla taas omat suunnat ja kalenterit. Tuollaisen kaupungin silhuetin bongasin. On häikäisevän kirkasta merellä.

Jos joku on kiinnostunut niin tuohon malliin siinä lopussa tuuli.

Päivän mittaan vesikin lämpeni, näytti aamulla olleen 3 astetta, päivällä jo 4. Lopuksi saavuin Pirita Top satamaan. Tästä löytää reittiä, jos joku kauko kaipuussaan tahtoo viivaa katsella kartasta.

Aamulla tihkui taivaalta vettä. Minä ihmettelin, että mikä minut tänne vetää aina pysähtymään. Jäin päiväksi odottelemaan parempaa keliä. Ulkona 13 astetta, veneessä sisällä 21.5. Tämän ilmoitan heille jotka kyselevät että ethän kylmetä itseäsi. En kylmetä.

Ei täällä mitään ole tehdä, kävelin eestaan mökin ja veneen väliä.Välillä kävin sulkemassa ovet jotka olivat selällään auki. Sähkölämmitys pauhaa täysillä.Virittelin veneeseen reiviköysiä, jos vanhat merkit paikkansa pitää, niitä vielä tarvitaan.Saunassa kävin vaivaisten kanssa torisemassa. Puhuin suuni puhtaaksi, hiukset pesin Latvialaisella shamppoolla.Itseni kuivasin Pärnu jahtklubin pyyhkeeseen.Alkaa olla aika täysi, aika valuu yli päälärin äyräiden. Alkaa jälleen olla se © hetki.

Nämä hetket joita myös lähdön hetkiksi kutsutaan, ovat ne minkä takia vene pitää olla. Ei se jos vain alkaa panemaan jalkaa toisen eteen, ole samanveroiset kuin köysien irroittaminen ja taakse vilkaisu.

Aamulla purjeet ylös ja ulos Tammisaaresta. Muutama vene näytti olevan laiturissa, ei niissä ketään näkynyt.Hiljainen tuuli vie läpi saariston, purjeveneellä hiljaisessa tuulessa kuulee kaikki äänet. Rannoilla popottaa miljoona haahkaa, ja mitä lie allia.

Vesi jo yli 6 asteista. Tappavan kylmää.Ensimmäisen jäävuori havainnon jälkeen katsoin parhaaksi laittaa radarin päälle.Eihän tuollakaan jäävuoria luodoista erota. Sinänsä väliäkään, koska kumpiakin pitää väistää.Matkalla oli muitakin, yksi purjevene ja yksi moottorivene. Näin myös merikotkan ja hylkeen.Lopuksi päädyin tänne reservaattiin. Ei täälläkään ketään muita näy. Taivaalta alkoi tihkua vettä, oli oikea aika saapua laituriin.

Harrastuksena veneen kesäkuntoon laitto, se ei ole sama kuin kesäterään jättäminen.

Kävin aamulla haahuilemassa kaupungissa, jälleen tyhjää täynnä koko kylä.

Päädyin jälleen rautatieasemalle, junat on kiinnostavia kapineita.Asemilla on yleensä taulu josta näkee milloin junat lähtevät. Tällä asemalla oli taulu josta näki milloin junat lähtevät Karjaan asemalta. Tämän aseman lähtöaikojen tilalla oli plakaati, jossa oli joulukuussa olleen rataremontin takia bussikuljetukset. Vähän on tämä kylä kehityksen rattailta jäänyt.Mutta samassa juna tuli, minä lähdin joutessani junailemaan.Käväisin lopuksi aivan pääkaupungissa asti.Uusin voimin veneen kimppuun ja jopa on kaikki valmista. No vähän on tavarat sekaisin, mutta alankin tästä valmistautua lähtöön.Satamaan saapui hienosti purjeella puinen purjevene. Vanhempi herrasmies läksi tuolta telakalta, tuli luovien sen kapean väylän ja purjeella laituriin rantautui. Ei tuolla konetta ollut. Vesi lensi laidan yli letkusta kun pilssipumppu pumppasi venettä tyhjäksi.

Hetki on lyönyt, irroitan keulaköydet. Älkää kysykö mihin menen, en minä sitä tiedä itsekään. Tärkeintä ei ole päämäärä. Reissunpäällä tunnen olevani kotona….

On jälleen se aika vuodesta jolloin seuraan hanhien ja ja kurkien ja joutsenten teitä. Talven seikkailut on seikkailtu ja päädyin tänne suomenlahden pohjoisrannalle. Suuntana telakka.

Nosturimiehet oli jo nostaneet veneen nosturin viereen, nyt vain töihin.Otin käyttööni salaisen kiillotus metodini, Bilteman vaha. Aloin lääppiä vahaa veneen kylkeen. Perskuta, purkki putosi maahan ja halkesi. Olipa heikko purkki, en ikinä olisi uskonut että metrin korkeudelta putoava purkki halkeaa.Juoksin tuonne hankinta osastolle, eli roskapöntölle. Siellä oli tyhjä pullo, jossa hieno teksti Autoglym. Mitä sitten tarkoittaakin. Kaadoin risan pullon sisällön valkoiseen pulloon ja jatkoin vahausta.Kohta jo tulikin ensimmäinen rantatietäjä ihastelemaan kiiltoa, kehui kuinka Autoglym on ainoa oikea vaha. Hänkin vahaa veneensä sillä.

Minä myöntelin, en kehdannut kertoa että purkissa on Bílteman vahaa. Sanoin vain, että kyllä sitä kaikkea Bilteman paskaa käyttävätkin.

Birgitta eturivissä odottamassa veteen laskua.

Kohta äijät tulivatkin ja vene veteen.Sitten alkoi työ, masto rikaten. Kaikenlaista vhf antennijohtoa ja tilpehööriä kiinnitellen.

Joku kysyi että kannattaako työ, kun kesä on niin lyhyt? En minä tiedä, kannattaako yhtä elämää varten purjevenettä hommatakaan. Mistäs sitä tietää vaikka kuolee ja ostos menee hukkaan? Kyllä sitten kuolleena harmittaa.

Mutta minä  ajattelin panna veneen meriklaariin ja lähteä jokupäivä kohti uusia seikkailuita. Niiden järkevyydestä en itsekään aina aivan varma ole, mutta hauskaa on. Huilataan sitten haudassa

Hommat läksi niin kuten vähän uumoilinkin. Ensin pari moottorivenettä ylös. Sitten otetaan vip asiakkaat vastaan. Nostetaan masto pois. Ei saa kuvattua kun minä olen maston juuressa pitelemässä pystyssä mastoa. Helppoahan se on kun ei tuule. Sitten vene liinojen nokkaan ja ylös.Siinä se on pukilla purjevene.Tämä palkattu duunari tahtoi pestä pohjan, sanoi että hänelle maksetaan siitä. No pese minun puolestani.Katselin tuota etustaagin yläpäätä kun se kerran masto tuli kaadettua.Ei se vielä paha ole, kai sillä vielä pari kesää purjehtisi, vai pitäisiköhän tigillä hitsata lanka ehjäksi?

Kuka pitää maston pystyssä talven jää paitsi tällaisista ahaa elämyksistä.Nyt on sitten talvi huolto tehty, tutkamasto nurin että sopii hallin ovista.

On aika alkaa harrastaa jotain muuta kuin purjehdusta. Jos tätä jotkut kiinnostuneet lukee, niin  on myös heidän aika hommata jotain muuta tekemistä aamukahville.

Otan repun pykälään ja lähden matkalle Taksi, juna, juna, ratikka, laiva, taksi, bussi, taksi. Lähden takaisin Eestin puolelle. Johan sitä tulikin viikko suomessa oleiltua.

Ai miksi päivän teema oli Ах, Одесса? Siksi että olen tilannut lentoliput Odessaan.

Palaan kanavalle ennen vappua, siihen saakka, hyvästi jää…