On jälleen se aika vuodesta jolloin seuraan hanhien ja ja kurkien ja joutsenten teitä. Talven seikkailut on seikkailtu ja päädyin tänne suomenlahden pohjoisrannalle. 
Suuntana telakka.
Nosturimiehet oli jo nostaneet veneen nosturin viereen, nyt vain töihin.
Otin käyttööni salaisen kiillotus metodini, Bilteman vaha. Aloin lääppiä vahaa veneen kylkeen. Perskuta, purkki putosi maahan ja halkesi. Olipa heikko purkki, en ikinä olisi uskonut että metrin korkeudelta putoava purkki halkeaa.
Juoksin tuonne hankinta osastolle, eli roskapöntölle. Siellä oli tyhjä pullo, jossa hieno teksti Autoglym. Mitä sitten tarkoittaakin. Kaadoin risan pullon sisällön valkoiseen pulloon ja jatkoin vahausta.
Kohta jo tulikin ensimmäinen rantatietäjä ihastelemaan kiiltoa, kehui kuinka Autoglym on ainoa oikea vaha. Hänkin vahaa veneensä sillä.
Minä myöntelin, en kehdannut kertoa että purkissa on Bílteman vahaa. Sanoin vain, että kyllä sitä kaikkea Bilteman paskaa käyttävätkin.
Birgitta eturivissä odottamassa veteen laskua.
Kohta äijät tulivatkin ja vene veteen.
Sitten alkoi työ, masto rikaten. Kaikenlaista vhf antennijohtoa ja tilpehööriä kiinnitellen.
Joku kysyi että kannattaako työ, kun kesä on niin lyhyt? En minä tiedä, kannattaako yhtä elämää varten purjevenettä hommatakaan. Mistäs sitä tietää vaikka kuolee ja ostos menee hukkaan? Kyllä sitten kuolleena harmittaa.
Mutta minä ajattelin panna veneen meriklaariin ja lähteä jokupäivä kohti uusia seikkailuita. Niiden järkevyydestä en itsekään aina aivan varma ole, mutta hauskaa on. Huilataan sitten haudassa