Kulkuri ja koira kohtasivat

Aamulla heräsin auringon jo noustua. Ulkoa kuului kummallista pulputusta. Tuollaisia hienon näköisiä pelikaanien sukulaisia sukelteli veneen perän takana. Komeita lintuja.

Satamakapteenin bongasin tuolta kentältä, kävin miestä jututtamassa. Pääsimme hyvään sopimukseen ja tämä lähti jälleen askareihinsa. Minä jätin veneen Pirita Top satamaan ja läksin eteenpäin. Päädyin tänne Tallinnan bussiasemalle, aloin vilkuilla ympärilleni , missä se R-kioski on?Ei ollut R-kioskia, oli tuollainen E sigaretti kauplus. Katselin ihmeissäni tätä kehitystä.Ennen pantiin kessun nokkaan tuli, nyt ruuvataan tuollainen digitaalinen sakaramiinan sytytin kaasupurkin kylkeen. Kaikkea sitä näkee, komeat sauhut kyllä näyttää lähtevän, kun raanan avaa sepposelleen E suitsusta.Bussiasemalla oli jono kun viimetingan lähtijät jonottaa tiskillä lippuja. Olisi ne liput saanut tuollaisesta ostomaatistakin, helpoin kuitenkin internetistä ostaa.Ei eka bussi ollut se minun bussini, hieno kyllä oli.Kohta kuitenkin minun bussini tuli laituriin. Lux Ekspres, se on minun kuljettajani. Tallinnan ja Tarton väli kestää 2.5 tuntia. Tarkoittaa että kun bussi lähtee kohti Tarttoa niin puolen tunnin väleillä neljä bussia on tien päällä ja kuudes parkkeeraa samalla hetkellä Tarton bussiasemalle. Saman verran liikkuu toiseen suuntaan. Eli tällä firmalla on pelkästään Tallinna Tarto välillä 12 bussia tien päällä joka hetki. Firma vetelee pitkin Eestiä ja Pietariin ja Baltiaan.Ja sitten mentiin. Matkalla voi katsella filmejä, kuunnella musiikkia, lukea E-kirjoja ja vaikka mitä. Minä lueskelin omaa E-kirjaani ja katselin ikkunasta maisemia.Kuinka esim on hyvä idea rakentaa ostoskeskus, ja katolle vielä maailmanpyörä.Lopuksi päädyin keväiseen Tarton kaupunkiin. Soitin taksifirmaan että olen täällä põrsaan luona haluan kotiin. Kohta taksi tuli ja lähti viemään.Koira oli portilla, Haisteli epäluuloisena diesel taksia. Tunsi minut ja riemastui, kulkuri tulikin takaisin, kuten lupasi.Vedettiin vähän sormikoukkua ja kaulailtiin. Koira tuli eteiseen, löysi kaulaketjunsa ja alkoi sellaisen elämän, että oli pakko lähteä. Minä tempaisin jalkaan Liettuan armeijan maihinnousukengät ja sitten rynnäkköön. Koira toimi edessä tunnustelijana, välillä jäi jotain jälkeä haistelemaan, ennenkuin jälleen eteen ryntäsi…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.