Ihmeellistä jorinaa

Teltasta seinät auki ja uusi päivä alkaa.Alkoi jälleen sen perkeleellinen ralli, kujat täynnä ihmisiä.Vaikka tavara olisi hyvää ja maistiaiset ilmaisia pitää osata myydä tuotteensa. Tämä kaveri seisoi kuppinsa kanssa ujon näköisenä, ei tahtonut kukaan näitä paahdettuja manteleita..Toinen vähän epäonnen soturi on tämä Setomies. Kovin ystävällinen ja tulee minun kanssani juttelemaan kun näemme. Kyselee miten menee ja niin edespäin. Tahtoo vain juopua päivänmittaan kotioluestaan, jonkinlaisesta sahdista. Seuraavalla kerralla jälleen kysyy olenko suomalainen, missä asun ja niin edelleen. On kaikki jutut jo unohtanut. Muuten mukava kaveri.Minä kävin ostamassa itselleni kuivatun tuulenhauen.Tuollainen tosi sitkeä käikäle.Ruodot vihreitä, kuten tuulenhauella pitääkin. Välillä kävin lavanvieressä kuuntelemassa mustalaismusiikkia, ei siinä Raineri laula mollissa kuinka jouduin syyttömänä linnaan istumaan. Tuossa on elämää, vähän kuin flamenkossa. Lapset olivat yhden kujan vieressä soittamassa ja keräämässä rahaa.Tämä keskiaikainen nainen kiersi kärryjen kanssa, aloin katsella tarkemmin puupyörä kärryä.Mutta vällyjen seassahan oli koira, kuka sanoi että koiria keskiajalla huonosti kohdeltiin?Tämä rouva kävi sovittelemassa hattua useamman kerran, minä pitelin peiliä ja kehuin hatun mallia ja sopivuutta. Neito tuli neljä kertaa sovittamaan ja lopuksi kysyi olenko vapaa mies? Kertoi olevansa 90 vuotias leskirouva, yllättävän pirteä 90 vuotias.Sitten alkoi valtapyörän vauhti hidastua, ei kun tavarat kyytiin. Mustalaisleiri alkoi hajaantua, myyjät läksi eri suuntiin. Tiedän että suurimman osan kohtaan vielä, nämä on suunnilleen vaki porukkaa. Aikamonen kanssa olen jutellut tai muutenvain tervehditään nähdessä.Tavarat autoon ja kävin satamassa hakemassa repun ja ottamassa lipun salosta. Kerroin naapureille että lähden reissuun, valvokaa venettä.Läpi Viljandin ja kohti Tartun kaupunkia.Koira oli riemuissaan, tulikin takaisin, kuten lupasi. Koiralla on koiranpäivät….

Pajukorin punoja työssään Hansapäivillä.Tyyiin sopivia asuja kauppiailla ja esiintyjillä.Panen tähän myös selfien itsestäni, osaan minäkin oikein pukeutua tarvittaessa. Taisi vaan palautteesta päätellen ritarin asu vähän mennä persiilleen, väittivät kerjäläisen näköiseksi.Valikko ostaville ihmisille on valtava, on vuohia myynnissä sekä myös hajusaippuaa. Molemmat haisee huomiota herättävästi. Viinaa myydään laseittain tai pullokaupalla, kuinka halutaan.Ruokaa taas yksittäisinä annoksina, tosin jos tahtoo niitä voi ostaa useamman. Yhdestä kyllä riitti hyvin.Mutta kuten Leonardo da Winci sanoi:

”On olemassa kolmenlaisia ihmisiä. Niitä jotka näkevät. Niitä jotka näkevät kun näytetään. Sekä niitä jotka eivät näe.”

Tahtoisin olla näkevä, välillä tunnen olevanikin. Juhlat jatkuvat, katselen ympärilleni, näen ja koen….

Taas se tapahtui, kuin tyhjästä alkoi ilmestyä autoja joista nostettiin telttoja jotka pantiin pystyyn. Teltat lastattiin täyteen tavaraa ja alkoi odotus. Alkoivat Pärnu Hansapäevad, keskiajan markkinat.Ensin kansaa oli vähän harvemmassa, sitten kiihtyi tahti.Polkan tahtia jytkyttäessa vierestä yhdeltä lavalta, alkoi ihmisiä virrata ja kala ottaa onkeen. Jumankekka kuinka kansa oli välillä otillaan, oli hädässä että sai asiat viskatuksi asiakkaalle ja rahan taskuun työntää. Kyllä minä välillä silti läksin katselemaan tätä hirmuista meininkiä.Oli Latvialaisia linnunpönttöjä, Liettualaisia saunahattuja, joissa suomenkielistä tekstiä turisteiden iloksi.Nahasta tehtyjä lippalakkeja, karvalakkeja kesäkuumalla.Hiilet tuleen ja saslikit tulelle. Kansalle ruokaa että jaksaa ostaa, ja kansa oli otillaan. Riemastutin suomalaisia jutuillani, vähän liioittelin todellisuutta, mutta juoni ja todellisuuskin oli jotenkin näin:

”Naapuriveneessä Pärnulaiset purjehtijat juopotteli ja mekasti yöllä. Minä hermostuin ja kävin vähän karjumassa että nyt pojat turpa kiinni, ajattelin nukkua. Eihän se mitään auttanut, mutta aamulla katselivat kalpeana, kun tämä Eestinkielen opettajani kävi miehiltä anteeksi pyytämässä. Sanoi että anteeksi kun se suomalainen kävi yöllä rähjäämässä, eihän se vain teitä puukolla uhannut? Se on vähän hullu ja äkkipikainen, se tahtoo aina suuttuessaan puukkoa näyttää ja usein törkkää sillä vielä perskannikkaan reijän”

Suomalaiset nauroivat ja ostivat siinä välissä tarjoamiani tavaroita, suomalaisia kokoontui välillä teltan eteen jonoksi asti.Keskiaikainen elämä oli kuin helvetti, saatanan pettäminen ei ollut synti. Koskaan ei ole myöhäistä oppia, mikä on toiselle pelastukseksi, on toiselle kuolemaksi. Vauhtipyörä kiertää kiihtyvään vauhtiin, orkesteri laulaa lavalla laulua. Tüdruk, armastan päikest ja tuulii. Täällä Pärnu Hansapäivät, aurinko ja tuuli, hyvä tuuli…

Välillä viskasi vettä niskaan, haitanneeko? Minä olen alkanut Pärnulaiseksi, eli Pärnakaksi. Satamakapteeni tuli takaisin, kävi tervehtimässä. Sanoin että jään tänne toistaiseksi, sovimme että maksan kun lähden. Kysyin että jos en lähde, tämä että syksyllä pitää maksaa viimeistään. Kysyi jätänkö veneen yksin satamaan?

Kerroin että näet lipusta, kun olen pois lähtenyt, on lippukin pois otettu. Kun olen Pärnussa ja asun veneessä on lippu yötäpäivää tangossa. Juuri niin totesi satamakapteeni, on hyvä tietää onko vene tyhjillään vai miehitetty. Eikä tarvitse mitään trumpetinsoitto muistutuksia ja hyssytyksiä, selvä peli.

Sana pärna tarkoittaa myös lehmusta, tämä kyltti on Pärnu kaupungista, Pärna kadulta.Tästä kuvasta voi arvata mistä lehmuskatu on saanut nimensä. Hienoja vanhoja lehmuksia.Tämä maisema on Pärnun vanhan linnoituksen ainoita jäljelle jääneitä jäänteitä. Vallikääru, eli vallihauta. Se on pätkä sitä vanhaa bastioni linnoituksen vallihautaa.Siellä on tällainen saunalautta, vuokraavat sitä saunaa halukkaille, vievät joelle saunomaan.En tuollaisella kyllä kovin kauas uskaltaisi mennä.Jahtklubilla oli myös viikkokilpailut, pitäisi ehkä pestautua jonkun miehistöön. Näiltä käy tuo spinnun nostaminen vauhdilla, pitäisi opetella samaan tahtiin. Toisaalta minä purjehdin useimmiten yksin, 4 miestä pärjää paremmin kuin yksi kun kiireeksi vetää. Tapahtumia pukkaa…

Täna aamuna katselin tätä satamaa taas takavinkkelistä, tälläkertaa kuitenkin köydet oli kiinni ja vene paikallaan. Rauhallista on satamassa aamulla, kaikki nukkuu.Rannalla oli kyltti että ilman lupaa kelluvalla laiturilla oleskelu on kielletty, en minää ole mitään lupaa kysynyt, enkä saanut. Itseasiassa en ole edes mitään maksanutkaan kun se satamakapteeni on vieläkin kadoksissa.Tässä laiturin vieressä on tekeillä tuollainen rantamuuri, jonkinlainen bastioni. Venäjää puhuvat miehet joutuisasti tekevät.Keskelle sitä on rakennettu tuollainen pulttikehä, yleensä näitä on käytetty rannikkotykkien alustoissa pitämään tykin pystyssä. Nähtävästi on tarkoitus puolustaa Pärnun Jahtklubia vierailta, minä en kuitenkaan vieras ole, vaikka vieraslaiturissa asiatta oleilenkin.Kävelin kaupungilla kun huomasin että on asfalttityömaa, sitä piti jäädä katselemaan.Jos minä olisin tuon kiviporan varressa laittaisin kyllä kuulosuojaimet korville, kaksi hullua painaa menemään porillaan niin että raikaa. Luulisi että kohta on täysin kuuro porari.Siinähän ne päivän tapahtumat, ainakin ne joista kehtaan kirjoitella. Täällä Pärnu, suve pealinna. Suven terävin kärki on taittunut, taitaa olla alamäki edessä….

Aamulla aikaisin heräsin Kihnun saarella, vilkaisin viereen ja Kihnun  Virve siinä möljällä vieressä köllötti. Keräsin hiljaa tavarani ja otin köydet irti.Häivyin nukkuvasta satamasta, kukaan ei herännyt lähtööni.Tuulta ei oikeastaan ollut, se vähäkin oli vastaan. Kone laulaa ja vie eteenpäin.Kohta huomasin että Virvekin oli herännyt ja lähtenyt minua tavoittelemaan. Helpostihan se minut kiinni otti.Ja mennä pyyhälsi ohitse. Olisi siinä väyläkin lähellä ollut muttei kumpikaan väylää kulkenut.Ohitin tuollaisen vihreän majakan.Yritin orientoitua katsomalla majakkakirjastani mikähän majakka on kyseessä, ei tärpännyt. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että Pärnu on tuo joka horisontissa näkyi.Vahingossa vilkaisin itseäni peilistä, perskuta lakki oli aivan auringon polttama. Kuten oli kyllä koko mieskin. Se ero kuitenkin on että lakki on helppo vaihtaa, naaman vaihtaminen miehelle on vaikeampi operaatio.Kaivoin kassista lippalakki kokoelmani, olen varautunut että ehkä lakki lentää mereen ja ottanut varalakit mukaan. Bilteman lippalakin laitan joskus vittuillessani, kun laiturilla on tosipurjehtijoita, siksi se on toiseksikulahtaneen näköinen. Että 8 uutta lippalakkia on mukana, nyt raskin sen kuluneimman pois heittää.Tälläkertaa valinta osui tällaiseen, kyllä nyt Pärnun neidot katsovat, että sieltäpäs se suomalainen tulee sharmikkaana. Ainakin tuolla naisten nudistirannalla viittoilivat kovasti kun sinnepäin kiikaroin. Vai puivatko nyrkkiä, että mikä pervertti se kiikaroi?

Satamakapteeni on juhannuksen jälkeen kadoksissa, ravintolan neidoille kieltäydyin maksamasta mitään vierasmaksuja. Sanoin hoitavani maksut kun joskus maailmassa lähden eteenpäin….

Kävin täällä Kuivastussa katselemassa Eestin poikien paatteja. Kyllä oli joillain sitten  viritykset.Vehkeeseen oli ruostumattomasta pellistä valssattu ja hitsattu masto. Takastaagit oli 6mm haponkestävää lankaa ja niin edelleen.Hirveä työ on ollut maston teko, eikä kuitenkaan onnistunut. Masto oli lommolla ja mutkalla.Sitten alkoi tapahtua, liput alkoivat liehua lipputangoissa, se oli merkki taivaalta.Tavalliset veneilijät makasivat veneissään, minä lähdin taipaleelle.Piretille, vanhalle tuttavalle heilautin kättäni, merimiehellä on joka satamassa heila.Piret oli vieressä koko yön.Jatkoin ohi tuon Viirelaid majakan ja saaren.Vedet on matalia, väyliä on harvassa, siitä vain eteenpäin.Vastaan tuli pari purjevenettä, ei siinä mitään kun vastaan tulevat. Samaansuuntaan kulkevat tahallaan tahtovat välillä minua ärsyttää. Samanlailla kun autoillessa välillä edellämenijät jättävät minuun takanatulijaan liian pienen välimatkan. En siis kääntynyt perään näyttämään närhen munia.Lopuksi päämääräni alkoi olla käsillä, Kihnun saari.Saksalais pariskunta oli tuollaisella laivalla liikkeellä, mahdoton laiva. Kuulemma kaksin liikkuvat. Satamamaksu kuulemma 100e tuonkokoiselta. Ehkä omistajilla on niitä satasia samanlaisia viuhkoja kuin minulla näitä kymppejä. Jos joku sanoo että anna kymppi yöpymisestä,niin annan tuosta vasemmasta reunasta.Kyllä kihnun virve on kuitenkin muodokkaampi kuin saksalaisten laiva, sen takia varmaankin tänne tulen aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka saari on pieni, täällä on kaikki palvelut. Lapsenpäästäjillä oli oma talo. En tiedä paljonko päästäjillä täällä töitä on, no pääasia että ovat tarvittaessa paikalla.Kävin käppäilemässä rannalla, katselin näitä museokapineita, osa oli vielä käytössäkin. Karskien miesten kapineita, niitä pitää osata käyttää, muuten tulee turma. Vehkeet hajoaa ja tappaa itsensä.Kihnun saari ja Eestin suvi, meeldid minule…

Lähdin matkaan täältä Haapsalusta, sinne jäi kaupunki.Tuuli oli lännen ja lounaan välistä, vetäisin koneella nuo ensimmäiset kapeikot. Kun väylä kääntyi etelään niin purjeet ylös.Jälleen läks purje vetämään.Välillä meni kovempaa solmuina kuin veden syväys metreinä, tiukkaa vastaista ja luovia.Välillä pääsi melkein oikealta puolelta merimerkkejä, kun ei nouse, niin ei nouse.Yritin tähystellä onko takaa ajajia, eipä näkynyt. Sai rauhassa antaa autopilotin purjehtia.Sitten se tapahtui, tuuli katosi. Meno loppui kuin kananlento. Välillä kuulee sellaista negatiivista juttua että jäi tuuliajolle. Minusta on hyvä olla tuuliajolla, kun tuuli katoaa se on huonompi juttu. Silloin ollaan moottorin armoilla. Enkä minä halua olla moottorin armoilla, kuulostaa ikävältä.

Jossain vaiheessa ajattelin että tuuli kantaa minut Kihnun saarelle, mutta tuossa vaiheessa matkaa oli 35 mailia ja vauhtia 2 solmua.  Tarkoitti 17 tuntia vielä ennenkuin perillä. Joten päätös oli helppo, Kuivastuun.Kuivastussa oli muutama muukin kulkija.  Satamakapteeni tuli laiturille vastaan, toivotteli tervetulleeksi paksulla saarten murteella. Vähän kuin kotiin palaisi…

Tuollaista näytti tuulimittarit, Haapsalussa 5.7m/s. Jotain outoa on jossain mittareissa, tuuli ulvoo terävästi vanteissa. ei ennen alta 6 metrin tuulet vanteissa ulvoneet noin kovasti.Oli satamassa muutama muukin purjevene, nämä Hollandialaiset Hollannista asti tulleeet tuollaisella katamaraanilla.Minä jatkoin tätä samaa rallia eestaas, tässä merkki jossa kielletty ajosuunta ja kyltti välja arvatud jalgratas. Helppoahan tämä Eestin kieli on.Sitten näin tämän kyltin, pesukauppa, se on minulle. Naistepesu, meestepes ja ööpesu.Otin mukaani tuon svampin, se on auringossa kuivuessaan vähän jo vikaa saanut. Kävin sitä näyttämässä pesukaupassa. Ajattelin että siellä on tuollainen pesijä vastassa.Eikös mitä, viskasivat ovesta välja. Antoivat tuollaisen ruostumattomasta sorvinlastusta tehdyt nuustikud mukaan ja sanoivat että pese itse. Kumma pesumajaKiertelin vielä kaupungilla ja katselin nähtävyyksiä.Vaikka tämä kaupunki on ihan kiva, niin alkaa jälleen aika tulvia päälärin reunojen yli. Aika ei lopu, eikä kulu, sitä tulee taivaan tuutista lisää ja lisää. Kun sitä on tarpeeksi sitä pitää johonkin alkaa käyttämään.Ei kun jalgratas kasaan ja veneeseen.Haapsalussa tuli veivattua 67km rattaalla, on aika vaihtaa purjevoimaan….

Heräsin ennen kuutta aamulla ja lähdin fillaroimaan kylille.Hanhet valtaavat aamulla kaupungin, päivällä pakenevat ihmisiä johonkin.Kaitseväen talon pihalla tykki sojottaa taivaalle.Osasin jo arvatakin että se oli 90 luvulla Eestille avustuksena lähetetty. Kaupunki on muuttanut tuosta muotoaan, merta on vallattu sen jälkeen kun tuo kartta on tehty.Kiertelin tuolla promedaarilla, kuten usein.Jotkut olivat varustautuneet riippumatolla fillaroidessaan. Siellä väsynyt matkamies lepäsi matkan rasituksistaan.Aamulla purkkarit lähtivät matkoihinsa, minä jäin satamaan. Jos joku tuttava tätä lukee ja suunnittelee Haapsaluun tulevansa, niin kannattaa huomioida että satamassa on tuulella yllättävän kova virta. Näkee hassuja tilanteita kun vene ajelehtii kyljittäin.Kohta saapuivatkin ensimmäiset moottoriveneet, tuossa oli sen 700 hevosen perämoottorit, polttoainetankin kautta alkavat sataman riemut.Toiset taas tankkivat dieseliä, satoja litroja sitäkin.Kävin tuolla bussiasemalla katselemassa, Lux Expres otti ihmiset kyytiin ja läksi.Bussikuski pani Scaniaan pökköä pesään, turbo tuuppasi lisää painetta pyttyyn ja silloin lähti. Minä vilkaisin vielä myrisevää bussia joka kiihdytti matkustajat kyydissä kohti Tallinnaa, vedin lakin silmille ja lähdin fillarilla polkemaan.Olen tuolla vehkeellä polkenut yli 6000 kilometriä….