Kolmas päivä toden sanoo

Teltasta seinät auki ja uusi päivä alkaa.Alkoi jälleen sen perkeleellinen ralli, kujat täynnä ihmisiä.Vaikka tavara olisi hyvää ja maistiaiset ilmaisia pitää osata myydä tuotteensa. Tämä kaveri seisoi kuppinsa kanssa ujon näköisenä, ei tahtonut kukaan näitä paahdettuja manteleita..Toinen vähän epäonnen soturi on tämä Setomies. Kovin ystävällinen ja tulee minun kanssani juttelemaan kun näemme. Kyselee miten menee ja niin edespäin. Tahtoo vain juopua päivänmittaan kotioluestaan, jonkinlaisesta sahdista. Seuraavalla kerralla jälleen kysyy olenko suomalainen, missä asun ja niin edelleen. On kaikki jutut jo unohtanut. Muuten mukava kaveri.Minä kävin ostamassa itselleni kuivatun tuulenhauen.Tuollainen tosi sitkeä käikäle.Ruodot vihreitä, kuten tuulenhauella pitääkin. Välillä kävin lavanvieressä kuuntelemassa mustalaismusiikkia, ei siinä Raineri laula mollissa kuinka jouduin syyttömänä linnaan istumaan. Tuossa on elämää, vähän kuin flamenkossa. Lapset olivat yhden kujan vieressä soittamassa ja keräämässä rahaa.Tämä keskiaikainen nainen kiersi kärryjen kanssa, aloin katsella tarkemmin puupyörä kärryä.Mutta vällyjen seassahan oli koira, kuka sanoi että koiria keskiajalla huonosti kohdeltiin?Tämä rouva kävi sovittelemassa hattua useamman kerran, minä pitelin peiliä ja kehuin hatun mallia ja sopivuutta. Neito tuli neljä kertaa sovittamaan ja lopuksi kysyi olenko vapaa mies? Kertoi olevansa 90 vuotias leskirouva, yllättävän pirteä 90 vuotias.Sitten alkoi valtapyörän vauhti hidastua, ei kun tavarat kyytiin. Mustalaisleiri alkoi hajaantua, myyjät läksi eri suuntiin. Tiedän että suurimman osan kohtaan vielä, nämä on suunnilleen vaki porukkaa. Aikamonen kanssa olen jutellut tai muutenvain tervehditään nähdessä.Tavarat autoon ja kävin satamassa hakemassa repun ja ottamassa lipun salosta. Kerroin naapureille että lähden reissuun, valvokaa venettä.Läpi Viljandin ja kohti Tartun kaupunkia.Koira oli riemuissaan, tulikin takaisin, kuten lupasi. Koiralla on koiranpäivät….