Päästekomandojen saarella

Kävin täällä Kuivastussa katselemassa Eestin poikien paatteja. Kyllä oli joillain sitten  viritykset.Vehkeeseen oli ruostumattomasta pellistä valssattu ja hitsattu masto. Takastaagit oli 6mm haponkestävää lankaa ja niin edelleen.Hirveä työ on ollut maston teko, eikä kuitenkaan onnistunut. Masto oli lommolla ja mutkalla.Sitten alkoi tapahtua, liput alkoivat liehua lipputangoissa, se oli merkki taivaalta.Tavalliset veneilijät makasivat veneissään, minä lähdin taipaleelle.Piretille, vanhalle tuttavalle heilautin kättäni, merimiehellä on joka satamassa heila.Piret oli vieressä koko yön.Jatkoin ohi tuon Viirelaid majakan ja saaren.Vedet on matalia, väyliä on harvassa, siitä vain eteenpäin.Vastaan tuli pari purjevenettä, ei siinä mitään kun vastaan tulevat. Samaansuuntaan kulkevat tahallaan tahtovat välillä minua ärsyttää. Samanlailla kun autoillessa välillä edellämenijät jättävät minuun takanatulijaan liian pienen välimatkan. En siis kääntynyt perään näyttämään närhen munia.Lopuksi päämääräni alkoi olla käsillä, Kihnun saari.Saksalais pariskunta oli tuollaisella laivalla liikkeellä, mahdoton laiva. Kuulemma kaksin liikkuvat. Satamamaksu kuulemma 100e tuonkokoiselta. Ehkä omistajilla on niitä satasia samanlaisia viuhkoja kuin minulla näitä kymppejä. Jos joku sanoo että anna kymppi yöpymisestä,niin annan tuosta vasemmasta reunasta.Kyllä kihnun virve on kuitenkin muodokkaampi kuin saksalaisten laiva, sen takia varmaankin tänne tulen aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka saari on pieni, täällä on kaikki palvelut. Lapsenpäästäjillä oli oma talo. En tiedä paljonko päästäjillä täällä töitä on, no pääasia että ovat tarvittaessa paikalla.Kävin käppäilemässä rannalla, katselin näitä museokapineita, osa oli vielä käytössäkin. Karskien miesten kapineita, niitä pitää osata käyttää, muuten tulee turma. Vehkeet hajoaa ja tappaa itsensä.Kihnun saari ja Eestin suvi, meeldid minule…