Ihmeellistä jorinaa

Mutta aamulla tuli halu uimaan, päätin mennä oikein uimahalliin uimaan.

Siitä vain sitten polkua, pieni 15 asteen etunoja ja jalkaa toisen eteen.

Siinä se on, kylän uimahalli.

Ruotsinkielinen uimahalli.

Eläkeläisveteraani kerroin olevani, tuli eläkeläis alennus. Kävin saunassa ja uimassa, hyvä idea.

Takaisin tullessa meinasin käydä parturissa, hiukset on pitkät.

Tämä olikin joku pride parturi. Tarjolla akryyli tai geelikynsiä, hiustenpidennystä, ripsien pidennystä ja lopuksi sokerointi. Mitähän se sokerointikin on? Katsoin parhaaksi etten mene itseäni häpäisemään pride parturiin, ei sieltä taida hiustenleikkausta saada. Parempi kuin menen Tartoon parturiin, kun istun tuoliin ne kysyvät miten leikataan? Minä että yleensä ovat saksilla ja koneella leikelleet, sopisiko sellainen. Heti tietävät että tämä on äärimmäisen vaativa asiakas, alkaa tapahtua. Ei siellä kukaan ole ehdottanut että laitetaanko päälle sokerit.

Kävin kajauttamassa tällä kirkonkellolla lähtösoitot, on aika lähteä.

Tempaisin köydet irti ja heilautin kättäni tyhjälle rannalle.

Sinne jää Tammisaaren kaupunki, veneilyt alkaa olla lopussa tältä vuodelta.

Viimeinen vilkaisu kaupunkiin, vähän haikea olo. Tähän veneilyyn on taas niin tottunut, miten tulen toimeen maalla?

Mitäs sitä haikailemaan? Kun on aika mennä, silloin mennään. Päälärissä aika täysi, silloin mennään. Nyt ei kuitenkaan kuin telakalle, vuoden viimeinen venereissu.

Tuohon nosturin kärsän alle, odottamaan aamua ja nostohetkeä. Pientä askartelua vielä veneessä.

Lokikirjaan on tullut 101 päivänä merkintöjä, maileja on kertynyt 1603. Eestin ja Suomen rantoja ja saaria. On koittanut taas se hetki. Kirjoitan vielä huomenna kuinka vene nousee ylös…

Yöllä satoi kovasti, nyt aamulla vain vähän tihkui taivaalta. Tuossa vieressä on tuollainen vanha pienvenesatama.

Onpa päässsyt huonon näköiseksi.

Kai se on joku museosatama. Ei taida olla paljon käyttöä tuollaiselle enään.

Jatkoin matkaa tälläisen vähän paremman näköisen sataman ohitse.

Päädyin tälläisen luonnonsuojelu alueen reunalle. Tai siis jonkinlainen reservaatti. Koira täytyy pitää kytkettynä, ettei häiritse luonnon rauhaa.

Siellä oli suuret määrät tälläisiä kuplia. Niissä asui outo laji, kaljamaha.

Tässä on kaljamahan jättämää jälkeä, helppo seurata. Perinteinen vahva ja pehmeä kalja, tulee pehmeä kaljamaha nopeasti ja helpolla.

Löysin tälläsen kalajamahan syönnös ja juoma paikan.

Joo, aivan selvästi on kaljamaha käynyt. Jauhomakkaraa käristänyt grillillä ja vetänyt kaljaa. Torissut toisten kaljamahojen kanssa peräkärryn renkaista ja auton hevosvoimista. Suitsua vetänyt välillä henkeen pökäleestä, grillin suitsun ohella.

Oikein paatuneilla oli omat grillit. Kaljamahoja vilahteli kärryjen takana, en uskaltanut kuvata. Ne voi kuulemma olla tosi ärhäköitä kun huomaavat. Kamera on kuulemma kuin keskisormea näyttäisi, niillä nousee agressiot nollasta sataan sekunnissa. Joten jätin kuvaamatta, kun kävelin yhden pesän ohi, jossa oli kilotolkulla jauhomakkaraa tulessa. Nämä ovat sinänsä ystävällisiä, kovasti tervehtivät kun kävelin varovaisesti ympäri reservaattia.

Täytyy vain pitää pokeri naama, ei saa olla hämmästyneen näköinen. Vaikka joku vetää makkaraa molemmilla käsillä, niin tyynesti vain nyökkää hyväksyvästi.

Varovasti läksin jatkamaan matkaa, pois reservaatista.

Oli vähän liian kylmää ja sateista syödä jäätelöä.

Olisi pitänyt ostaa, kun tukevat hyvää aatetta. Tai en minä tiedä mikä tuo eif on, kai se on jotain mitä pitää tukea. Kriisissä ovat nähtävästi, en nyt kuitenkaan antanut tukeani, enkä kysynyt keitäs te oikein olette.

Alkaa olla kohta lopun hetkiä, olen ottanut purjeet pois ja muutakin tehnyt. Lähipäivinä tapahtuu…

Alkaa olla syksypuolen elkeitä, yöllä usva nousee merestä. Hämähäkit valtaa veneen. Olen jo alkanut valmistella venettä talvikuntoon.

Päätin lähteä välillä vähän seikkailemaan. Junalla.

Aseman kello on väärässä ajassa, 4 tuntia jäljessä. Ollut jo useamman vuoden. Se ei täkäläisten elämän tahtia haittaa.

Kohta tuolta kurvintakaa pyyhälsi tuollainen kiskobussi. Aikoinaan aina morjenstelin junille, se on taakse jäänyttä elämää. Jos kukaan ei vastaa tervehdykseen, en minäkään enään viitsi yrittää.

Siitä se matka alkoi.

Välillä vaihdoin junaa. Matka senkus jatkuu.

Saavuin Pasilaan. Tänne olivat rakentaneet tuollaiset viheriäisten suosittelemat liukuportaat. Ne oli tehty ekologisesti vanerista. Ei ne kyllä toimineet, mutta ei sen väliä jos maailma pelastuu.

Onneksi oli jäänyt yhdet tikkaat, niitäpitkin pääsin asemalle.

Tai eihän se mikään rautatieasema ollut, se oli jonkinlainen kauppakeskus. Tripla nimeltään. En tuntenut kotoiseksi itseäni täälläkään, täällä oli tarkoitus shopata tai istua ravintolassa. Minä tulin tänne siksi kun oli junanvaihto. Olisin istunut penkillä odottamassa junaan, mutta ei enään taida missään asemalla penkkiä olla.

Täällä pidetään ihmisiä maalaisina. Jos ovi on rikki niin ei panna kylttiä että käytä viereistä ovea.

Täällä pannaan kyltti että läpikulku kielletty. Kai minä olisin raamit kaulassa muuten läpi lasioven kävellytkin.

No ehkä ne kyltit voi joskus olla tarpeellisiakin, kun läksin junalle niin huomasin että on tänne toimivatkin liukuportaat olemassa. No hyvä etten mennyt ikkunasta pokat kaulassa läpi, tai savupiipusta tupsahtanut kauppakeskukseen.

Junat senkus pienenevät ja muuttuvat vanhemmiksi. Olen tottunut junamatkustaja. Paljonkohan olen junassa istunut. Viimetalvenakin tuli tuhansia kilometrejä, Armeniassa Azerbaijanissa, Georgiassa ja Venäjällä. Kerran tuli kierrettyä suomenlahti junalla, Tartosta Tallinnan kautta Pietariin josta Allegrolla Helsinkiin. Thaimaassakin tuli junailtua jonkinverran.

Matka vain jatkuu, jos vielä paljon vanhemmalla kuljetaan niin se on kohta höyrymasiinat.

Jopa olin Oitis kohdalla. Kävin vähän syömässä ja ruokalevolla ja käännyin paluumatkalle.

Samoja jälkiä takaisinpäin.

Mitänyt päätin poiketa tälläisessä pienessä kaupungissa katselemassa.

Kiertelin ja katselin, jotenkin pieneksi käynyt kaupunki. Mietin mielessäni että olen vieraantunut tästä paikasta.

Tavatkin ovat outoja, valokuvausliikkeessä uhkaavat lähettää passikuvasi heti poliisille. Jos minä haluan passikuvan, niin en halua että poliisille sen lähettävät. Mitähän muuten poliisitkin siihen suhtautuisivat? Mikähän laitapuolen luovija tuossakin kuvassa on ihmettelisivät poliisit? Kai ne laittaisi julkiseksi sen kuvan varoitukseksi lapsille, että noinkin voi käydä sille pienelle pojalle, joka kaarnaveneitä veisteli.

Kävin kiertelemässä hautausmaalla, oli siellä tuttujakin haudattu. Ihan koulukavereitakin ja sukulaisiakin.

Kirkkoja kävin katselemassa ulkopuolelta, en enään uskonut että ovet auki olisivat. Se siitä uskosta.

Nähtävyydet oli jälleen nähty, oli aika jatkaa matkaa. Saavuin yöllä myöhään takaisin veneelle. Reissunpäällä tuntee olevansa kotona, samoin purjeveneessä yöllä hyvä uni, kun vettä sataa taivaalta. Tulee hyvä uni..

Kävin S-marketissa ostamassa ruotsinkielistä broilerinkoipea. Tuohon nettopainoon on kuitenkin laitettu tuon foliopussin paino mukaan. Kysyin tiskillä että eikös tuon kääreen paino pitäisi vähentää, ei tuo ole nettopaino? Ei nämä ymmärrä koko kysymystä. Mutta ihan lain mukaan ei se noin mene. En jäänyt jänkkäämään, koska minusta tulee välillä nälkäisenä pahapäinen, sitä ei jaksa kuunnella kukaan. Kauppiaat kusettaa ihmisiä, mutta jos minä lähden irtokarkkeja ostamaan ja panen punnituksen jälkeen yhden karkin lisää, nämä soittavat poliisit paikalle myymälävarkaudesta. Vaikka itse tekevät kokoajan samaa, tai näillä se on petos, ei näpistys. Perustelevat sitä sillä että että kyse on pienistä asioista, mutta ei sekään ole suuri asia jos varastan yhden nallekarkin. Taidankin lähteä itseäni hauskuttamaan ostoksille, on tässä liian vähän virikkeitä. Jään kassajonoon seisomaan ja odottamaan että asia korjataan.

Ei Eestin puolella kaupat yritä tuollalailla, ei edes suomalaiset kauppaketjut. Luulen että jos joku yrittäisi pääsisi tulisi kova sota, ihan varmasti kassalla ihmiset valittaisi asiasta. Vähän sama kuin pankit pyöristelisi pankkitilejä, ottaisi välillä sentin tai jotain itselleen. Kuulemma menisi aikaa jos toimisi lain mukaan, toisaalta kassoilla on aikaa kysellä onko sitä ja sitä asiakaskorttia. Eikö tosiaan ole, etkö haluasi korttia.

Lähdin liikkumaan kaupungille, katselemaan jos jotain tapahtuisi. Ei täällä mitään tapahdu, kumma paikka.

Tuonne piti oikein mennä katsomaan, mitä siellä on kun on tuollainen kyltti.

Tuota voisi luulla vaikka joksikin suojelualueeksi mutta ei, se on vanhaa ratapohjaa satamasta rautatieasemalle. Mitä kunnossapitoa täällä on vähennetty.

Kirkkoa yritin käydä katselemassa, taas ovet kiinni.

Pysyköön pakanat ulkopuolella, tuovat vielä vääriä ajatuksia ja kysymyksiä käydessään. Tartuttavat vielä koko helahoidon kerettiläisyydellään.

Sama täällä, suljettu koronaviruksen takia. Eikä varmaan aukea enään odotussalin ovet koskaan. Koronan syyksi on hyvä laittaa mitä tahansa, vaikka sen että kala ei ui verkkoon….

Moottorille vähän huoltoa, ei korjausta vaan syyshuoltoa. Valmistajan suosittelemaa öljyä ja öljynsuodin. Helppo homma.

Fillarikin tarvitsee huoltoa. Jälleen jarrupalat loppu.

Ihan finaalissa palat. Vetää fillarilla kuin hullu eestaas. Kahteen päivään on tullut tässä kylässä 40km hujakoilla fillaroitua.

Tämä on kyllä outo kylä, hiljaista kuin huopatossu tehtaassa.

Leirintäalueella joku ihminen käveli, kai ne istuivat kärryissään ihmiset.

Tässäkään ei ketään, pari autoa seisoi pihalla.

Kutsunnat, minä en ole koskaan käynyt kutsunnoissa. Ajattelin mennä kyselemään että olisiko jo aika. Perskuta, tyssäsi heti ovella, sanoivat etten kuulu enään edes nostoväkeen. Tai siis nykyiseen varareserviin. Olkoon, pitäköön tunkkinsa. Toisaalta vähän harmittaa ettei enään edes nostoväkeen kelpaa, pitäköön tunkkinsa….

Yöllä heräsin kun kuului kova kolahdus, köli taisi ottaa pohjaan kiinni. Vettä satoi kovasti ja tuuli oli kääntynyt niin. että aallot ja tuuli pääsi käymään päälle. Nousin ylös ja ulos kiristämään poijuköyttä. Takaisin nukkumaan.

Aamulla taas kaikki oli toisin. Hieno auringon paiste, mieto tuuli. Aloin käynnistämään konetta, jälleen akku tyhjä. Täysin tyhjä. Sain minä sen toisella akulla käyntiin, mutta jossain on nyt kyllä pahasti vikaa. Virtaa ei katoa mihinkään, se akku on vain kadottanut kapasiteettinsa. Keväällä hajosi 2 akkua ja nyt yksi. Kaikki olivat uusia. Ainoa mitä tulee mieleen on että laturit ylilataa akut paskaksi. Täytyy tutkia tilannetta. En minä ainakaan pane sitä henkien enkä riivaajien syyksi. Kyllä tähänkin löytyy luonnollinen selitys. Vaikka yllättävän moni uskoo riihitonttuihin ja menninkäisiin ja enkeleihin. Vai pitäisiköhän soittaa virpojat katsomaan akkuja?

Purjeet ylös ja sitten mennään.

Ei nyt niin kovaa mutta kuitenkin mennään.

Sinne jäi sekin saari seljän taakse, minä purjehdin auringossa.

Vanavesi vain hiljaa soljuu.

Niin, joku kysyy joka kerta missä se saari on? Tuossa se on Mellankobben.

Tuollainen alkoi lähestyä.

Outo kapine, katamaraani, kulkee niin vimmatusti ja tekee miehekkään aallon.

Veti ohitse, pysähtyi ja alkoi nosturilla nostaa jotain mereen. Kaikilla kypärät päässä ja toljottavat nostoa. Näyttää olevan jotain ympäristökeskuksen toimia.

Kohta alkoi näkyä tälläistä, lumikasoja.

Lunta se on, ne on tuoneet laivalla lunta ja nyt sitä kasaavat kasoihin. Ympäristökeskuksen touhuja taas?

Hienot on maisemat täällä.

Kohta alkoi määränpää näkyä, Tammisaari, vai mikä lie Raasepori. En oikein pysy kärryillä enään, tästäkään asiasta.

Näkyy olevan 5km/h nopeusrajoitus. Sitä ei kyllä kukaan noudata. Sehän on jotain 2.6 solmua.

En noudattanut minäkään, mitenkäs tätä purjevenettä hillitset? Purje ylhäällä kiitää menemään ei ole jarruja eikä kaasukahvaakaan.

Tuonne läksin ja köytin veneen laituriin. Olen saapunut samaan paikkaan josta keväällä läksin….

Aika oli täysi, valui päälärin reunoista yli. Silloin on syytä ottaa köydet irti ja lähteä eteenpäin.

Sinne jäi satama, yhdessä veneessä oli lippu ja porukkaa. Ei edes vaivaisia laiturilla vilkuttamassa.

Heikko sateenkaari näytti tuonne satamaan josta läksin. En langennut toistakertaa samaan ansaan.

Tyyntä on, mutta muuten hienoa.

Joissain saarissa on mökit, toiset asumattomia.

Auringon paisteessa kaikki näyttävät hienoilta, sateessa vain liukkailta kallioilta.

Viranomaisetkin olivat suorittamassa tärkeitä tehtäviään. Eesti piirivalve sai myös tuollaiset rib veneet. Kaksi rajavartijaa oli Haapsalun lähellä suorittamassa tärkeitä tehtäviään, toinen ratissa oleva tahtoi nähtävästi toiselle näyttää miten vehkeet liikkuu. Molemmat lensi yli laidan ja sai sellaisen tärskyn että meni tajuttomaksi ja hukkui. Ilma kyllä oli ihan hyvä, nämä vaan kurvaavat niin kovasti rattia veivatessa. että lentää kyydistä. Vehje jäi ympyrää ajamaan.

Aloin katsella tuota kalliota sillä silmällä.

Kävin monessa kohdassa koittamassa, oli matalaa tai sitten hevosen kokoisia kiviä.

Vähän huono kohta, köli kolkkaa kiveen kun tulee laine.

Vesikuuron mentyä ohi jatkoin matkaa.

Päädyin tänne laituriin…

Meripelastajien laiturissa oli hyvä ja turvallinen nukkua. Yöllä heräsin parikertaa ukkoseen ja kovaan sateeseen. En antanut sen kuitenkaan häiritä ja jatkoin unia.

Päivä valkeni, päätin jatkaa matkaa.

Keskituulta oli sen 12 ja puuskissa 15. Näyttää Bogaskärin mittarit, ne ei liioittele.

Heti kohta se sade taukosi, läksin saariston läpi.

Tähän on ystävälliset maanomistajat laittaneet paikan johon vieras voi rantautua. Kovin ovat nämä ruotsinkieliset vieraanvaraisia.

Sitten välähti silmissä, pelästyin että ydinpommi, se olikin aurinko ja kaksi sisäkkäistä sateenkaarta. Riemastuin suuresti, mummo vainaa kertoi että sateenkaaren päässä on aarre. Kulta-aarre.

Lähdin seuraamaan sateenkaarta, se näytti aina ja aina saarten taakse.

Lopuksi olin jo perin lähellä, innoissani odotin pääseväni perille.

Perskutarallaa, sateenkaari ohjasi minut tänne reservaattiin. Samassa alkoi vettä tulla taivaan täydeltä.

Vettä tuli vähänaikaa kunnolla, taivaan taatot varmaan nauroivat kun saivat minut yksinkertaisen tänne houkuteltua. Kyllä se mummovainaakin nauraa pilven reunalla kun näkee.

Tässä keskellä lahtea oli poiju, otin siitä kiinni ja jäin odottamaan sateen taukoa.

Ja katso, kohta sade loppui ja aurinko tuli esiin. Laiturissa oli muutamia veneitä. Muutamassa ihan lippu ja miehistö paikalla, osa hyljättynä tänne.

Muutamia veneitä lähti. Ne miehittämättömät jäi.

Hienon näköistä täällä on, merellä tuulee, täällä tyyntä.

Tätä kävin ihmettelemässä, se on polttouuni.

Sinne joskus aikoinaan kerääntyi porukkaa, panivat krematoorioon helvetintulen roihuamaan. Makkarat laittoivat palamaan krematoorioon ja alkoivat pelehtiä liuottimien kanssa Kohta oli sellainen haavoittuneen villisian huuto ilmoilla ja piirileikki ja älämölö.

Nyt tämä on ihan rauhallinen paikka. Ehkä liiankin rauhallinen, taidan jatkaa matkaa. Mikä minut aina tänne reservaattiin vetää?…

Kauppatorilla oli tälläinen paavimobiili. Niillä viedään ihmisiä Suomenlinnaan.

Katajanokalta lähtee taas näitä Viikinkejä, kävin ihastelemassa tätä Expressiä. On siinä tullut matkustettua aikamonta kertaa.

Se vetää Tallinna Helsinki väliä.

Sinne ne ihmiset menee risteilemään.

Minä vetäisin lippalakin syvemmälle ja läksin, tuollaisen harpun tahdissa. Mistähän mies on päähänsä saanut että alkaa harppua soittamaan. Ei sillä, ei kai se huono harrastus ole, mutta mistä moisen keksinyt?

No, minä otin köydet irti ja läksin. Sinne jäi satama, ei sieltä kukaan kädenheilautukseen näyttänyt vastaavan.

Että heippa vaan pohjoisranta, tulen vielä käymään.

Sinne jää Helsinki taakse.

Tuuli on täysin vastaan, ihan hyvästi sitä kyllä oli. Vedin koneella vastaiseen että keikkuu.

Tuollainen hirveä vekotin tuli Rysäkarilta. Nostivat purjetta, onhan siinä ahvenselkääkin, mutta tuo yläosa on hurjan näköinen. Kyllä on pinta-alaa purjeella, pitäisi raaserin kulkea. Kyllä se lähtikin siitä myötäiseen kohti Helsinkiä.

Lopyksi tuntien toikkaroinnin jälkeen tuli jälleen saaristo.

Aurinko alkaa laskea ja pilvet tihetä. On aika tehdä päätöksiä.

Kiersin tuon Bogaskärin vanhan merivartioaseman, nykyisen meripelastus koulutuskeskuksen taakse.

Kulman taakse suojaan.

Muutama meripelastus vene näkyy.

Tähän jään yöksi, yöllä lupaa vesisadetta.

Kävin vähän kaupungilla liikkumassa, ihan vain kävellen. On kuulemma tullut suositus että liikennevälineissä pitää kantaa maskia nenällä. Jos tulee aivastus tai yskä, se maski pitää ottaa pois ja aivastaa hihaan.

On niin kuuma etten voi pitää takkia, joten otin tuollaisen irtohihan jos pääsee aivastus. Yhdenkin aivastuksen jälkeen päiväkotilapset kuulemma ajetaan kotiin ja päiväkotiin takaisin ei pääse ennenkuin on testit tehty ja negatiivinen tulos valmis. Kun tästä lähden jokukerta jollain julkisella pitää ottaa kaikki allergialääkkeet pohjalle, etteivät raahaa johonkin testiin. Turha yrittää selittää, kun syynäjät siinä hihassa kiinni, että olen elämän aikana aivastanut aikamonta kertaa. Aivastamiset on nyt kielletty tässä maailmassa.

Tätä patsasta ihmettelin pitkään, tällä on jotain tekemistä sen vessojen sulkemisen kanssa. Siinä yhden miehen kaiken pahan alku ja juuri on pantu alasimen päälle. Kaksi miestä alkaa takoa moukarilla tyrää lyttyyn. Karski peli, armoa ei anneta toisinajattelijoille. Psykologinen juttu, sama kuin maskien kanssa, suositus on suositus.

Matka jatkui, pitää vain tarkkailla ympäristöä sillä silmällä. Kiireisenä kulkiessaan jää yksityiskohtia huomaamatta, tosi kiireellä jää koko elämä havaitsematta.

Kävin vähän etsimässä öljyä, veneeseen pitää tehdä jossain vaiheessa syyshuolto. Moottorin valmistaja Kubota, sekä sen venemoottoriksi varustanut Betamarine suosittelevat mineraaliöljyä koneeseen. Synteettisen öljyn käyttöä ei suositella.

Pistetään tämä nyt tähän oikein ylös kun ne Mobil 1 miehet aina tahtoo kinata asiasta. Mutta eihän sitä Mobil miehet usko, niillä on omat uskonnot.

Suuren etsimisen jälkeen löysin valmistajan suosittelemaa öljylaatua. Hinta oli myös kohdillaan. Mihinkähän ne Mobil1 miehet perustaa uskonsa? Taitaa tulla samasta tietämättömyyden antamasta varmuudesta, kuin vaikka just näihin vessanpöntöstä nouseviin virushöyryihin. Yliluonnollisia ilmiöitä, niihin pitää vain uskoa, ei voi mitenkään perustella.

Mitäs tässä muuta sitten, pidellään sadetta.

Miten sadetta pidellään? Pannaan veneen luukut kiinni ja odotellaan parempia aikoja. Tuo ei ole veneen luukku vaan perunakellarin luukku…