Yöllä heräsin kun kuului kova kolahdus, köli taisi ottaa pohjaan kiinni. Vettä satoi kovasti ja tuuli oli kääntynyt niin. että aallot ja tuuli pääsi käymään päälle. Nousin ylös ja ulos kiristämään poijuköyttä. Takaisin nukkumaan.
Aamulla taas kaikki oli toisin. Hieno auringon paiste, mieto tuuli. Aloin käynnistämään konetta, jälleen akku tyhjä. Täysin tyhjä. Sain minä sen toisella akulla käyntiin, mutta jossain on nyt kyllä pahasti vikaa. Virtaa ei katoa mihinkään, se akku on vain kadottanut kapasiteettinsa. Keväällä hajosi 2 akkua ja nyt yksi. Kaikki olivat uusia. Ainoa mitä tulee mieleen on että laturit ylilataa akut paskaksi. Täytyy tutkia tilannetta. En minä ainakaan pane sitä henkien enkä riivaajien syyksi. Kyllä tähänkin löytyy luonnollinen selitys. Vaikka yllättävän moni uskoo riihitonttuihin ja menninkäisiin ja enkeleihin. Vai pitäisiköhän soittaa virpojat katsomaan akkuja?
Purjeet ylös ja sitten mennään.
Ei nyt niin kovaa mutta kuitenkin mennään.
Sinne jäi sekin saari seljän taakse, minä purjehdin auringossa.
Vanavesi vain hiljaa soljuu.
Niin, joku kysyy joka kerta missä se saari on? Tuossa se on Mellankobben.
Tuollainen alkoi lähestyä.
Outo kapine, katamaraani, kulkee niin vimmatusti ja tekee miehekkään aallon.
Veti ohitse, pysähtyi ja alkoi nosturilla nostaa jotain mereen. Kaikilla kypärät päässä ja toljottavat nostoa. Näyttää olevan jotain ympäristökeskuksen toimia.
Kohta alkoi näkyä tälläistä, lumikasoja.
Lunta se on, ne on tuoneet laivalla lunta ja nyt sitä kasaavat kasoihin. Ympäristökeskuksen touhuja taas?
Hienot on maisemat täällä.
Kohta alkoi määränpää näkyä, Tammisaari, vai mikä lie Raasepori. En oikein pysy kärryillä enään, tästäkään asiasta.
Näkyy olevan 5km/h nopeusrajoitus. Sitä ei kyllä kukaan noudata. Sehän on jotain 2.6 solmua.
En noudattanut minäkään, mitenkäs tätä purjevenettä hillitset? Purje ylhäällä kiitää menemään ei ole jarruja eikä kaasukahvaakaan.
Tuonne läksin ja köytin veneen laituriin. Olen saapunut samaan paikkaan josta keväällä läksin….