Ihmeellistä jorinaa

Päivät Kuressaaressa sujuvat niin nopeasti. Istumme tuntitolkulla onkimassa, soudamme kumiveneellä ja välillä polkupyörällä.

Meripelastajat treenaavat, niitä ihmettelemme.

Kuressaaressa oli lastenpäivä. Tai ei siis ainoastaan Kuressaaressa vain koko Virossa.

Jonkunlainen ukkosrintama tai pilvi liikkui yli Kuressaarta hipaisten. Istuimme veneessä ja katselimme kuinka välähti ja kohta paukahti. Laskimme sekunteja, suomen kielellä tietysti.

Kohta sade oli ohitse ja otimme rattaat ja läksimme. Tässä lahdessa oli lapsille onki kilpailu, meillähän oli jo kalastuksesta kokemusta joten läksimme ilmoittautumaan.

Kohta alkoi kalaa tulla. Tuollaisia kolmepiikkejä nousi. Ne eivät koukkuun tarttuneet mutta olivat madossa kiinni.

Nuorimies muuta kuin nosti kaloja ja minä otin ongesta tippuvan kalan kiinni. Tuossa kuvassa näkyy yhden kalan päällä mato. Eikä se ole kastemato vaan sellainen pieni liero. Kilpailun lopuksi laskettiin kalat. Meidän laskujen mukaan tuli 12, mutta kyllä tässä kuvassa on 14 kalaa.

Kilpailun pääpalkinto oli tuollainen kalastajan lakki. Oi kuinka riemu, heti ensimmäisessä kilpailussa ensimmäinen sija. Riemuamme ei yhtään härinnyt, että sinne ei muita kilpailijoita sattunut häiritsemään. Olimme ainoat kilpailijat. Ne tuomarit ja järjestäjät eivät saaneet mitään, niillä oli järeämmät vehkeet ja kolmepiikit eivät saaneet matoa suuhunsa.

Saksalaiset saivat lähtövilkutukset, hyvää matkaa kulkijoille.

Iltasella kävimme vielä autoja bongailemassa.

Ei kannata suomalaisten puhella kuinka viro köyhä on. Tuossa samassa jonossa on Porshet Mersut Bmw ja mitä vielä. Tuo Ferrari on näköjään nyt huhtikuussa rekisteröity. Kilowatteja näkyy olevan tässä hybridiautossa 488, hevosia sitten 1,3 kertaa sen verran. Huippunopeutta valmistaja lupaa 330 km/h. En tiedä mistä suomesta löytää yhden kadun varrelta tuollaisen kokoelman. Tuollainen Ferrari maksaa luokkaa 350 000 euroa täällä, suomessa varmaan vähän enemmän.

Niin kuluvat meidän päivät huolettomasti. Välillä soitettiin lapsen isälle ettei meitä vielä kiinosta kotiin tulla. Purjevene on kotimme, tulemme myöhemmin…

Miehistöä saapui. Myös kipparilakkinen nuorempi matruusi, iältään jo 5 vuotta. Mukanaan jalgratas. Sitten vedettiin rattaalla niin että päässä huimaa. Tämän ratas on kevyt ja kevyt on mieskin, voimaa riittää kiidättämään niin ettei onu tahdo perässä pysyä.

Uimarannalla kävimme kilpaa juoksemassa. Tämä on nimeltään Titterand. Titte on sellainen pieni lapsi, sylissäkannettava. Kelpasi se minullekin. Ihmiset vähän katsoi kun tälläinen vanha sotaratsu kirmaa, katsokoon.

Laiturilla vähän kalastimme. Pieniä salakoita tuli, sekä muutama sormen mittainen ahven. Minun piti tälle matruusille opettaa, että tämä on ahven. Tällä oli muistikuva että sen kalan nimi on syötävä. Vähän on hankalat fileroida näin pieniä, mutta kyllä se jotenkin onnistui. Sitten vain pannulle, oi kuinka hyvää itse kalastatut syötätävät.

Otimme köydet irti ja purjeet ylös, seikkailu alkaa.

Tämä kaivettu oja on niin kapea, että parempi että vanhempi kapteeni on peräsimessä.

Täällä ei väylillä ole nimellis syvyyksiä, jokainen katsoo mikä on matalin kohta väylällä ja siitä sitten tekee päätökset. On syytä myös ottaa huomioon veden korkeus. Nyt on korkeapaine vienyt veden pois ja vesi -30 senttiä.

Heti kohta saavuimmekin seikkailujen saarelle.

Saaren nimi on Abruka, harjoittelimme lukemista tuon meripelastajien ribin kyljestä.

Oikea seikkailujen saari, vene vain kiinni laituriin ja seikkailuihin.

Kävimme katsomassa peikkomajaa, mikä lie museo, sekin kiinni.

Kävimme lintujen bongailu tornissa, kumpi ensin ylhäällä.

Löysimme metsästä tuollaisen kappelin, vasta tehty tuore kappeli. Se on vähän pelottava paikka, siellä liikutaan varpaisillaan ja kuiskataan vain. Veneestä löysimme vanhan kumijollan. Sen kun pumppasi täyteen niin olikin riemu. Hyppäsimme kumiveneeseen ja lapsi kyseli että enhän tätä yksin pane kumiveneellä liikkeelle. En pane. Mutta kohta matruusi tahtoi yksin lähteä. No lähteköön, tuuli painaa satama altaan perukkaan, ei mitään hätää. Kohta matruusi souti yksi eestaas. Huuto vain kuului, katso onu.

Sitten tuli aika lähteä takaisin Kuressaaren suuntaan. Matruusi väsyi ja nukkui peräsimen vieressä penkillä melkein koko matkan. Onu valvoi menoa.

Matruusi haluaa oppia kaikki asiat maailmasta. Kun me kohtaamme olemme erottamattomat, syöksymme aina ja aina seikkailuihin suinpäin. Niin kului meidän päivä…

Minä otin ja läksin taas Roomassaareen rattaalla. Etanoita väistellen, etanan sarvet näyttivät poutaa vielä.

Jälleen ihmettelin tätä venettä. Ihan tyylikäs, mutta jostain syystä siinä ei ole kaiteita ja tuollainen sianselkä. Miten siinä pysyy ettei mereen putoa?

Muuta kuin rattatietä takaisin. Sur sur.

Liput liehuvat. Oskari pani minulle suomenlipun, muita vieraita ei sitten olekaan, enkä minäkään niin erityisen vieras ole.

Saaremaan suvi..

Digilehdessä oli juttu, jäänmurtokausi on päättynyt. Otso palaa Helsinkiin.

Täällä Kuressaaressa ei jäitä näy, hellettä pukkaa. Oikeastaan on kuuma näin oudokseltaan.

Välillä oli vähän pilveä, välillä tuollainen oudompi pilvi. Läksi kuitenkin pois.

Päivällä taas Päevakas. Perunaa ja jauhelihakastiketta ja itse päälle vähän salaattia ja ketsuppia. Oikea ruoka. Jos minä menisin paikkaan jossa tulee hovimestari kyselemään, en varmaan pärjäisi. Täällä neito tiskin takaa kysyy mitäs laitetaan? Kun sanoin että pane tuollainen, tämä kysyy että suuri vai pieni annos? Tuo on se pieni annos. Pari kertaa joskus nälissään hätäpäissään tilannut suuren, mutta se on hullun annos.

Tuo on juuri sopiva, saa voimaa vetää rattaalla.

Illaksi Katariin Jee tuli viereeni. Katariina Jee on salainen armastukseni, Nipernaadin unelma. Ja minun…

Jokunen paatti lähti, ketään ei tullut tilalle. Tai tuli yksi tuttuni Saarenmaalta, tämä oli ostanut syksyllä uuden veneen. Tällä oli sellainen 20 jalkainen aiemmin, päivitti kerralla 37 jalkaiseksi. Oli käynyt Abrukan saarella seikkailemassa ja tuli muutaman metrin sivutuulessa takaisin. Katsoin parhaaksi mennä toveria vastaan laiturille. Apu olikin tarpeen, 37 jalkainen peruuttaa poiju keulaan napaten laiturin reunaan on toinen asia kuin pienellä kylkikiinnitykseen. Aika show. Mies oli totinen ruorissa ja tuli uudestaan ja uudestaan, rouva ei saanut poijua keulasta kun poiju jäi niin kauaksi. Sitten poijusta sai kiinni, mutta minulle heitetty köysi oli niin sykkyrällä ette se kantanut minulle asti. Keula oli irroitettava ja ei kun uusiksi. Totesin rouvalle että ei mitään hätää niin kauan kuin kapteenilla hermot pitävät. Rouva epäili että kohta pettää. Minä että ei sillä hermot petä, ei saa pettää, silloin on kaikki pilalla. (vaikka näyttikin aika kuumana käyvän jo kapteeni.) Lopuksi saatiin laiva laituriin, meinasin ensin heittää vitsin, suurempi vene, suuremmat murheet. Mutta katsoin parhaaksi vaieta ja kapteenin jäähtyä.

Siinähän ne tärkeimmät, välillä syömässä Päevakassa.

Välillä vähän rattaalla rinkiä…

Aamulla heräsin tämän Trollin vierestä. Troll on maailman kiertäjän näköinen, ja maailman kiertäjä se onkin. Vuosia sitten.

Sinne jäi Dirhami. Se vierassataman pito on näille ihan sivubisnes. Sen varjolla saa eu tukia. Pääbisnes on kalasatama, talvella troolarit valloittavat sataman. Jäätä oli kuulemma joitain viikkoja.

Tuuli on pois mennyt.

Minä panin menemään, masto vain taivaan sineen törröttää.

Välillä piti ihan suunnistaa matalikkojen välissä.

Kepit auttavat pysymään oikealla polulla.

Muutamaan otteeseen näkyi muitakin, Helmud pani menemään, tämä oli pohjoisen suuntaan matkalla.

Muita kulkijoita oli tämä Eestiläinen pienellä purtilolla. Koitti purjehtia, muttei siitä mitään tahtonut tulla. Pani lopuksi koneen käymään.

Kuivastun vieressä Töll kiilasi eteen, menköön rahvuskankelane.

Piirivalve valvoi merta. Olen muuten joskus kylästänyt tätä, esittelivät Kuressaaren meripäivillä.

Tunnit kuluivat ja minä panin menemään. Aurinko taas laski Riianlahteen ja minä matkasin.

Keulastaagin takaa näkyy Kuressaaren linjataulut, sinne suuntaan.

Olin päivällä soittanut Oskarille, Kuressaaren satamakapteenille että olen tulossa. Tämä että pane jahti ihan mihin vain. Laiturin päässä oli tyhjä kohta, köyttäydyin siihen.

Tässä reittiä, kuvaa napauttamalla sitä saa katsella paremmin, jos nyt ketään kiinnostaa. Matkaa kertyi sen 91 merimailia. On aika ottaa pienet kauneus unet…

Nyt pääsin lähtemään, ei kun Go paikallisbussi persiin alle ja menoksi.

Näytin Lux Expressin kuljettajalle kännykästä lipun. Näki että olen Vip ja kysyi otanko vettä? Ei paha, lippu tallinnaan veden kanssa 6.4 euroa.

Just ennen lähtöa katsoin kännykästä, jäi 2 tyhjjää kohtaa.

Tallinnasta Ratikka Hobujaamaan ja sieltä bussilla Pirita. Vene oottaa jökötti. Köydet irti ja menoksi.

Jäi tyhjä kohta.

Kerran vain vilkaisin taaksepäin. Tunnen itseni kotoiseksi tällä puolella lahtea.

Pahan aallon tekee tuo Finlandia. Pojat panee täysillä.

Kyllä tuo on vähän huonoa purjehtimiseen, ainakin jos on johonkin menossa.

Tuo on muuten siitepölyä, ei levää, jos joku niin uskoo.

Siitä Paljassaaren pohjoiskärki kiertäen ja kohti länttä.

Tuultakin vähän tuli.

Matka joutuu.

Uudet kengät jalassa matka taittuu.

Pakrin niemi, eli Paldiski ohittaen.

Ja niin saavuin illalla Dirhamin satamaan. Soitin satamakapteenille että tohtiiko tulla vierailulle? Toivotti tervetulleeksi.

Oli siellä Pärnulaisten Trolli ja yksi suomalainen purjevene.

Että tuollainen pyrähtys tälläkertaa.

Huomenna alkaa markkinat, illalla ollaan jo kohdalla jonottamassa.

Just kun saadaan eka teltta pystyyn tulee ukkos kuuro. No teltassahan sitä voi odotella ja kohta menikin ohitse.

Tämä onkin sitten seuraava aamu aikaisin, markkinat alkavat kohta.

Sitten alkaa tapahtua.

Muorit kokeilevat hattuja.

Aina vain sakenee, täytyy välttää teltasta ulos tuloa.

Talvella Thaimaassa yhdessä tukkuliikkeessä oli T-paitoja. Eestinkielen opettajani osti niitä sellaisen 100 litran rinkan täysi, painoa 23 kiloa. Nyt niitä on tuolla seinällä ja niitäkin ostavat. Jos ostohinta on 3 euroa ja myyntihinta on 15,niin paljonkos se kate onkaan.

Sitten yhdessä hetkessä alkoi taas vettä tulla, kansa katosi. Kyllä se sade loppui, mutta osto into oli pilalla.

Kamat kasaan ja karavaani hajaantui. Monelle tutulle vilkutin lähtiessä, Joku kysyi että nähdäänkö Rakveressa, totesin että nähdään joo.

Moottoritietä kohti kotia, ei siinä vauhdissa edes Moskovits Elite vauhdissa pärjää…

Tulin taas aamulla Baltijaama suuntaan katselemaan. Olen vaihteeksi kotimatkalla, muttei sinne junalla pääse, rata on remontissa.

Kyllähän minä sen tiesin että rata on suljettu, mutta kunhan kävin katsomassa.

Tuossa on muuten se uusi juna tehtaan testeissä. Sähköllä toimii.

Odottelin vähän aikaa bussia, mutta lähdinkin kävelemään vanhan kaupungin läpi.

Vanha hansakaupunki tämä on.

Siitä vain ripein askelin mukulakiveä.

Bussijaam.

Ihmisiä odotti, kuka minnekin.

Lux Expressin bussit odottivat rivissä lähtöaikaa. Matka alkaa taas…