Ihmeellistä jorinaa

Se ylämaan karja joka on teljetty elektrikarjusen taakse on hyvä huoltamaan rantaniittyjä.

Tässä on tien toinen puoli, johon eivät elukat pääse. Yhtä pensasta ja pöheikköä.

Täällä Roomassaaressa on tämä Tiir, näillä on suomenlippu perässä. Kävin kannella olevaa miestä jututtamassa, kokeilin ensin suomeksi, mutta vastaus tuli reippaasti, tere. Eestin mies oli tuollaisen hommannut, vanha neuvostoliiton rajavartioston vekotin.

Keulaportti ja kaikki vehkeessä. Kertoi panneensa suomen rekisteriin, oli kuulemma helpompi niin. Loksasta on kotisatama, seikkailee enimmäkseen näissä SL marinan satamissa. Eipä tuota jokapaikkaan saakkaan sopimaan.

Hiljaista on satamassa.

Yllättävän paljon on antenneja tässä Meretee ametin laivassa. Ei tullut laskettua, kuvastakin vaikea laskea, olisiko 10 antennia.

Surrur kohti Ringiteet ja sieltä satamaan.

Vettä sataa koko päivän, minun ruokalakin on kiinni viikonloppuna. Tonnikalaa ja nuudeleita syödään.

Tihkusateessa tulee veneessä ilmasto ahdistus.

Siihen auttaa lentäminen, kokoan asiat reppuun ja lähden…

Kamera se siinä. Muuten hyvä, mutta tuo objektiivin peitto ei aukea, eikä objektiivi tule kuvaus asentoon. Soittelin yhdelle Tallinnan miehelle joka pitää kamerakorjaamoa, ei ota puheluita vastaan. Lähetin sähköpostia, vieläkö korjaa kameroita. Vastasi että joo, lähetä tänne. On kuulemma jonoa korjaukseen. Ei ihme että on jonoa, äijä ottaa työtunnista 15 euroa. Katselin suomesta, yksi huolto kertoo tuntihinnaksi 70e. Ei ihme että Tallinnan miehellä töitä piisaa.

Päätin kuitenkin itse tutkia. Kas, objektiivi oli saanut iskun tuohon päätylevyyn. Se verho otti siihen kiinni. Käänsin ruuvimeisselillä sen suoraksi ja kas, Alkoi toimia. Säästin postin 3 euroa ja yhden 15 euron työtunnin. Pääasia oli se että sain kameran kuntoon.

Sitten vain rattaan selkään ja baanalle.

Tuolla rannan niityillä asustaa ylämaan karjaa, ne on tuollaisen elektrikarjuksen takana.

Samat veneet seisoo täällä Roomassaaressa, ei vieraita.

Ratas se sanoo surrrurr kun panen asfaltin laitaa kohti Kuressaarta.

Kiersin vielä tuon Piispanlinnan kautta.

Sisäänkaynnin eteen oli verhot laitettu.

On meinaan Kuressaaren oopperapäivät. Olen minäkin käynyt oopperassa. Olen aina naureskellut että en mene oopperaan. Sitten minut laitettiin tosipaikan eteen. Eestinkielen opettajani oli ostanut Carmen oopperaan liput ja sanoi että kiiltävät kengät jalkaan ja pikkutakki selkään. Mutta se Carmen olikin hyvä, oikein hyvä. Minä kovasti tykkäsin siitä. Mutta ei se tarkoita että toista kertaa pitäisi käydä.

Veneitä tuli ja lähti.

Oskari oli kotiinsa lähtenyt kun yhdet suomalaiset tuli. Kävin niille vastassa. Toivotin tervetulleeksi, kerroin että teidän lippu saalingissa on vähän hassusti. Miten niin hassusti? No se on ylös alaisin. Eestin lippu on sini-must-valge.

Ilta saapuu Kuressaareen, kaikki hyvin.

Minä syön sprotteja ja katselen tietokonetta…

Sään ennustajat uhkailevat vesisateilla aina muutaman päivän päähän. Sadealueet kulkevat kuitenkin enimmäkseen suomenlahtea ja suomen ylitse. Saarenmaallakin menee sade alueita, mutteivat ylety Kuressaareen.

Lähdin taas tempaisemaan rattaalla, oikein kunnolla.

Tässä lähellä Titerannalla oli talkoot, kokosivat meren saalista.

Meri tuo levää ja se on kuulemma terveellistä. Pahalta se kyllä haisee.

Ajelin tällä puuplaanilla. Tuosta saisi hellapuut, liekkö huomaisivatkaan niin pientä määrää?

Eva 320 oli yksi päivä lähdössä, kävin miehiä jututtamassa. Kyselin minne menette ja mitä teette. Toinen sanoi että lähdemme kartoittamaan syvyyksiä. Toinen mies kysyi että milloin se puulaiva lähtee pois? Minä etten tiedä, toinen naureskeli, ei tuo lippalakki mies sataman työläisiä ole.

Veneellä aloin korjaamaan kaasuliettä, sinne poltiimeen oli ryönää kertynyt paljon. Kiinnitysruuvit olivat syöpyneet poikki.

Läksin polkemaan tänne Baltic bolt:iin. Baltia pulttiin. Kerroin että tarvitsen ruostumattomia 3mm ruuveja 35mm pitkiä. Kävimme etsimässä hyllystä, mutta pisimmät olivat 25mm ja liian lyhyitä. Myyjä ehdotti että tilataan Tallinnasta, kysyi paljonko laitetaan. Minä tarvitsin ainoastaan 4 ruuvia, mutta sanoin reteesti että pannaan 10 kappaletta. Ja pultit tuli ja myyjä soitti että tule hakemaan. Hintaa oli 72 senttiä, kuulemma punnitaan, ei ole kappalehintaa. Jumankekka miten hyvä palvelu firmassa, tavallisesti ainakin suomessa katsotaan nenänvartta pitkin jos menee kysymään tuollaisia. Täällä maassa vielä palvelu toimii, tosin ei useinkaan tilata tuollaista satsia, mutta rasiasta laskevat yksittäisiä kappaleita ostajalle.

Tässä uudet ja vanhat ruuvit.

Liesi kasaan.

Ja toimii. Ei tarvitse ostaa uutta 1000 euron hellaa. Nyt voi kahvia keitellä vuosia ja vararuuvejakin jäi. Kun kaasu loppuu niin menen tuonne kaasulaitokselle ja täyttävät pulloni kaasuhanasta. Hyvin toimii palvelut, täytyy vain osata mennä oikeaan paikkaan ja kysyä oikealta ihmiseltä…

Liput liehuu komeasti saloissa, vieraita on monesta maasta.

Näistä eestin autoista, täällä on paljon Porshen eri malleja ja hienoja Mersedes autoja.

Eikös tämäkin joku Porshe ole? Pitäisiköhän minunkin Ooppeli vaihtaa, naapuritkin vähän naureskelevat?

Tuollainen oli ilmestynyt tuohon satamakonttorin seinustalle. Ei ole Oskarin, kenenkähän lienee. Jos tuon laatikon sisällä on akku, saattaa olla kova peli. Minulle riittää kyllä ihan se Dahonin jalkatoiminen.

Tuo Dahonin mittari alkoi tökkimään. Ei tunnistanut liikettä ja jäi jumiin.

Sain sieltä kuitenkin kokonaismatkan kaivettua talteen ja ostin uuden mittarin.

Uuteen mittariin löin sen 10021 lukeman pohjille ja kävin päivällä vähän kruisailemassa. Eikä niin vähääkään. Näkyi tulleen tasan 60 km päivän juoksulla.

Tuon verran oli keväällä mittarissa. Että tullut polkaistua 864km tänäkesänä. Siihen pitää viellä laskea toisen fillarin ajot, niitä ehkä pari sataa km.

Siinä fillaroinnin aikana oli ne naapurit lähteneet, en ehtinyt hyvästelemään. Voi olla parempi etten ollutkaan paikalla. Nämä uudet olivat tulleet peräprutku moottorilla, paljon lapsia veneessä. Paljon kivempaa seuraa ovat.

Nämä suomalaiset olivat tulleet erikoisella autolla. Ensin kauempaa katselin että se on sellainen pankin rahankuljetus auto. Mutta ei, se on jonkinlainen matkailuauto. Onkohan se itse tehty? Perän ylitystä on kyllä paljon. Välttäisin ajamasta parkkipaikalle, voi olla vaikea saada pois pyyhkäisemättä pyrstöllä naapureita.

Iltapalaksi sprotid, ennen kuulemma vietiin tuliaisiksi sprotteja. Ulkomaan vieraillekin niitä tarjoiltiin.

Mutta nämähän ovat hyviä. Oikein hyviä.

Mitähän sprotti on suomeksi? Kai joku kuore, luulisin..

Aamu aukenee sumuisena, ei mikään sika sumu kun vastarantakin näkyy.

Kaikki on niin hiljaista, nukkujat nukkuvat, minä lähden rattaalla.

Pannaan nyt näitä sumukuvia, kun kerran sumu on.

Sur-rur sanoo rattaan kumi asfaltilla, se on hyvää musiikkia minulle.

Ja Roomassaaren satama.

Sumu lähtee kohta pois, aurinko vie sumun.

Lentoaseman kautta, siellä olikin venäjän rekisterissä auto. Takana Ukrainan lippu.

Edessä tuulilasin reunassa tuollainen, me seisomme ukrainan puolella. Ei ole viime aikoina paljon tullut peukuteltua venäläisille, mutta tälläkertaa sen tein.

Nayttivät minulle peukkua takaisin kun poljin ohitse. Ne auton kuvat muuten otin vasta kun olivat menneet lentokentälle sisälle. Ajattelin että luulevat vielä että kuvat lähtee gru:lle ja kalsarimyrkyttäjät tulevat.

Huomasin että Omnivan kulleri löi paketteja automaattiin. Jäin odottamaan ja kohta puhelimeni sanoi piiks. Minulle tuli paketti. Tiesin odottaa sanomaa.

Riemuissani veneelle ja tutkimaan.

Siellä oli tuollainen 10″ tabletti tietokone, johon oli laitettu hakkeroitu merikartta ohjelma ja auto navigaattori. Tämä onkin hyvä, edellinen tabletti meni rikki eikä saanut kuntoon. Nyt on varajärjestelmä karttaplotterille. Miksi se muuten on plotteri? Miksei navigaattori?

Paljon tapahtui päivän mittaan, pannaan tähän vaikka viereisen hotellin edestä auton kuvia.

Lamborghini vuosimallia 2016, 6,5 litrainen pannu, 515 kW.

Eestissä näkee autorekisteristä autojen tiedot. Omistajaa ei näe, mutta kaikki katsastukset ja niin edelleen. Ja sen että auto on työkäyttöön rekisteröity firmalle. Työkäytössä ei saisi yksityis ajoja ajaa, tai sitten ilmoittaa ajot verottajalle ja maksaa niistä veroa. Firma kun ostaa ei tarvitse maksaa tuloveroa, kun nostaisi firmasta rahaa ulos.

Pitäiskiköhän minunkin panna ooppeliin lasinen konepelti? Saisi katsella siitä moottoria kateelliset.

Illalla Oskar kysyi että olisi töitä. Costebelle on tulossa, jos viitsin katsoa ettei kukaan änkeä sille varatulle paikalle ja kun Costebelle tulee niin näyttää paikan. Juu, voinhan olla satamakapteenina.

Costabelle tuli.

Kapteeni komentosillalla antoi miehistölle ohjeita. Nainen ja lapsi oli miehistönä.

Kyllä oli laivassa musta lippu, se on tuossa oikeassa takakulmassa. Laiva saatiin kiinni ja omistaja kädestä kiitteli, vaikka kerroin etten minä ole satamakapteeni, olen vain tälläinen kiire apulainen.

Satamapteenina päivä täysi, karavaanarit nukkumaan häkissään ja minä veneessä…

Aamulla kävin vähän kävelemässä. Rattaalla ei huvittanut sillä uhkasi sateella. Tuommoinen talo oli kadun varrella.

Jonkinlainen kissojen turvakoti, kertoi kyltti.

Minusta se näytti kissojen vankilalta. Kissat olivat kalterien takana, ei niitä mihinkään sieltä lasketa. Ehkä voivat päästä joskus ehdonalaiseen jos hyvin käyttäytyvät.

Minulle tuli eilen illalla 4 neitoa viereen. Yksi oli nähtävästi purjehduksen opettaja ja toiset oppilaita. Juteltiin iltasella vähän veneilystä ja muustakin

Aamulla lähtivät pois, ikävä kyllä.

No siksi ikävä kyllä, että eilen illalla olivat suomalaiset tulleet laiturin päähän. Oskari sanoi että siellä paikat ovat varattuja, ohjasi veneen minun viereeni. Kun näin miehistön naaman, sanoin Oskarille, tulee vaikeuksia, katso vain, peruuttavat minun vasempaan takakulmaan. Ja niin kävi, peruuttivat takakulmaan kun keula tuulessa vähän kääntyi. Ruorimies alkoi kaasukahvaa kääntää. Minä karjuin että älä tollo kaasuta, venetään köydellä keula tuohon aisan kylkeen, ja vedettiin myös.

Ai mistä tietää että asiat alkaa menemään pieleen heti kun naaman näkee. Tämä naama on netistä kopioitu, mutta suunnilleen tuollainen se oli molemmilla.

Myöhemmin vesisateen jo alettua huomasin että veneeseen ei tule sähköä. Katsoin laituritolpasta, sulakkeet ja vikavirtasuojat oli kunnossa. Oskari apuun, rannan sähkökaapissa vikavirtasuoja laukeaa. Totesimme että sähköt toimi, kunnes nämä naapurit panivat kaapelin tolppaan. Otin kaapelin irti ja Oskari nosti vikavirtasuojan ylös, toimii. Kävimme miehille sanomassa, teidän veneessä on vikaa, laukoo sähköt pois. Nämä porsaan naamat alkoi kiukutella, ei voi olla heillä vika. Yritimme selittää, ei ole muuta mahdollisuutta. Ei ole heillä vikaa, tulee tollon vastaus. Jos sulakkeet palavat kun panee heidän johdon kiinni, niin vika on jossain muualla.

Minä lähdin kirjastoon ostamaani tietokonetta virittelemään. Kännykällä ei saa ohjelmia ladattua, kirjastossa hyvä verkko.

Eestin suvi, välillä vähän sataa.

Joskus sataa vähän enemmänkin. Veneellä iltasella ne naapuriveneen A-luokan matkailijat olivat tuleet veneestä ulos. Näillä oli suuri jätesäkki tyhjiä olutpurkkeja ja viinapulloja, veivät roskikseen.

Jos satun olemaan paikalla kun lähtevät, toivotan kohteliaana hyvää matkaa: ”Hyvää matkaa, kiva kun lähditte.”

Vähiin käy vieraat. Yksi suomalainen on tuolla laiturin nokassa, tai olenhan minäkin suomalainen. Mutta muut ovat häipyneet. Minäkin otan ja läheden fillarilla, Kuressaaresta en lähde kulumallakaan. Tai kai myöhemmin kuitenkin. Ostelin yön pimeydessä lentolippuja maailmalle. Luottokortti mene tyhjäksi, piti lopettaa shoppaaminen, vaikka olisi vielä pitänyt muutama ostaa.

Kävin Roomassaaressa katsomassa kuinka laiva rantautuu. Keula lähelle rantaa että ylettyy ohuen nyörin heittämään rannalle. Rannalla avustavat ottavat ja vetävät sen avulla kiinnitysköyden pollariin. Sillä springiköydellä koneella ajaen ajetaan laiva laituriin. Ei karju kapteeni kannella eikä apumiehet revi hiuksiaan ja näytä marttyyrin naamaa. Olisihan tuolla ollut keulapotkurikin, olisikohan rikki ollut.

Lentokonetta kävin katsomassa, odotti ihmisiä selkään ja sen jälkeen kohti Tallinnaa. Sillä minäkin lähden, kun lähden.

Vanhainkodin portti on jäänyt auki, vanhukset ovat lähteneet hortoilemaan. Vähän olivat hämmentyneen näköisiä, eivät oikein tienneet miten pitäisi suhtautua, kun huomaa että maailma on avoin.

Uusia turisteja tulee laituriin.

Ja toisia lähtee.

Minä käyn syömässä terveysruokaa ja vietän lomaa.

Paikan nimi on päevakas. Sisällä kyltti että eu on tukenut ruokalan tekoa tähän teollisuushalliin. Hyvä että eu tukee minunkin syömistäni.

Ilta hämärtyy. Minä katselen missä minun kolmas tietokoneeni seikkailee postissa. Huono tuuri näiden kanssa. Ensimmäisessä ei toiminut yksi usb portti. Lähettivät toisen koneen, siinä ei toiminut wifi. Nyt on kolmas matkalla. Lentolippujakin suunnittelen, kunhan saa luoton toimimaan. Että Kuressaaressa…

Sateen jälkeen aamulla on kiva ajella rattaalla.

Ne aneemiset markkinat olivat tuossa kentällä. Kaikki on pois menneet.

Se potkurinsa sohloksi ojassa ajanut venekin on häipynyt. Jostain syystä lähtivät kieroilla potkureilla eteenpäin. Olisihan se vene tuollakin ylös noussut ja kuntoon tullut. No mitäs se minulle kuuluu.

Mutta tämä kuuluu minulle. Ajoin tuossa rattaalla, vastaan tuli mies ja nainen myös rattaalla, mutta vasemmalla puolella. Samalla puolella kuin minä. No minä katsoin että meinaako ne päälle ajaa ja pysähdyin. Nainen naurahti ja kiersi omalle puolelleen, mutta se mies pysähtyi ja alkoi tuijottaa. Minä näin kyllä kaukaa että ne on suomalaisia ja kysyin että kumpaa puolta sitä täällä eestissä ajetaan. Mies hikeentyi ja alkoi känistä, miksen minä voinut väistää heitä? Yritin että sinähän se ajat väärällä puolella ja yrität minut kiilata autojen kylkeen, minä jään odottamaan mistä sinä tahdot ajaa. Äijä vaan että miksen väistänyt. Kaikkia tolloja sitä on liikkeellä. Kyllähän tuosta sopii fillarit kohtaamaan, mutta helpompi on, kun jotenkin sääntöjen mukaan toimii.

Sen venäläisen tädin kanssa ajettiinkin sitten viime keväänä kolari, tämä ajoi ensin ihan nätisti, mutta yhtäkkiä päätti sivuuttaa minut väärältä puolelta.

Veneitä lähtee.

Latvialaisetkin lähtivät. Latvialaisilla on komea lippu.

Puolalaisetkin tekivät lähtöä.

Puolalaisilla oli paljon vieraslippuja. Oikeassa saalingissa Eestin lippu, vasemmassa Suomi Latvia ja Liettua. Vieraat käy vähiin Kuressaaressa. Muutama vene vain on laiturissa minun lisäkseni. Minä en vielä pääse lähtemään, on vähän tekemistä…

Minä kävin vaihteeksi Roomassaaressa kääntymässä.

Sinne oli myös ilmestynyt tämä moottorijahti. Kuulin Oskarilta että näille oli vahinko käynyt. Kävelin Kuressaaressa näiden ohitse ja mies alkoi itse kertoa. Olivat lähteneet kuressaaresta ja oli alkanut kahvia ottamaan ja vene läksi väylältä ojan penkalle. Tulivat hiljaa takaisin ja mies oli käynyt sukeltamassa ja katsomassa. Molempien vetolaitteiden potkurit solmussa. Oskari suositteli että Roomassaareen ja vene ylös. Kai se vakuutus maksaa vaikka lähtee ojaa ajaessa kahville? No käyn joku päivä katsomassa mitenkä hommat sujuu. Yllättävän monta kertaa olen nähnyt veneitä penkkaan ajavan tuolla.

Aamulla kävin vielä Piispan Linnassa. Olivat pyörittäneet tuon tykin ulos ja putki kohti itää. Kello 10 kuuluikin kova paukku, olivat panneet salut laukauksen. Minä olin silloin veneellä, en päässyt näkemään. Tai olisin päässyt, mutten tiennyt.

Veneitä tulee ja lähtee, laiva tulee ja lähtee.

Välillä sataa vettä taivaalta.

Välillä paistaa aurinko, meneillään on Eestin suvi. Tervitused Kuressaarest…

Noin minä lähden rattaalla, pyörät ulisevat kuin Stuka syöksypommittaja kun kääntyy syöksyyn.

Lennujaama alkaa herätä aamuun, eihän täällä paljon liikennettä ole. Yksi kone aamulla ja illalla tulee ja heti kohta lähtee. Hyvä että niinkin.

Roomassaaressa on rauhallista, ei yhtään vierasta.

Tällainen vekotin on tullut varustelu laituriin. Aivan uusi Arcona 345 se on. Mistäkö tunnen?

No siitä tunnen kun sen ikkunaan on pantu tarra mikä vene. Tuossa niitä tehdään lähellä satamaa.

No mutta mitäs tämä on? Markkinat, mitenkäs minä en sitä ole tiennyt?

Hiljaista on vielä aamulla.

Perin on hiljaista.

Päivällä vähän vilkastui, muttei oikein mitään oikeaa meininkiä. Saarelaiset ovat vähän hitaita syttymään.

No kyllä minullekin jotain löytyi.

Gruusian Hatsapuri, eli juustoleipä. Kyllä ne parempia on Gruusiassa, juuri uunista ulos otettuina.

Komeita pilviä näkyy, kiertävät Kuressaaren pohjoisesta. Ei osu sateet kohdalle.

Sellaista täällä Kuressaaressa…