Ihmeellistä jorinaa

Ne eipä sitä kotonakaan kauaa viihtynyt. Noukin nurkasta seljäkotin selkään ja menoksi.

Heilautin kättä ja maantielle.

Tuossa puistossa oli muuten ennen sotia ihan Tarton keskusta ja kivitaloja. Venäläiset sitten saksalaisten miehittäessä kaupunkia ottivat ja lähettivät satoja lentokoneita pommittamaan kaupunkia. Niiltähän tämä tuntuu käyvän. Nyt näkyy että on vähän kivijalkaa kaivettu nähtäville muistoksi. Ettei pääse totuus unohtumaan.

Bussiasemalla olikin minun kulkuneuvoni odottamassa, ai että hyvä mieli kun tiemme kohtaavat Lux Expressin kanssa.

Bussi jälleen viimeistä paikkaa myöten täysi. Se on markkinoiden laki. Kun hinta ja laatu kohtaavat niin kauppa käy. Kehnoa kauppaa saa tosissaan yrittää myydä, mutta jos laatu on kohdallaan kauppa revitään käsistä. Vielä viimeisellä minuutilla kun kaikki olivat kyydissä, kävi yksi maalainen kysymässä että onko paikkoja? Eihän niitä ollut, jäi laiturille ja etsimään seuraaviin busseihin kohtaa.

Minä kun en ooppelin omistajana tuosta autofanien puhumasta ajonautinnosta oikein ymmärrä. Minä annoin sen ammattimiehen kuljettajana nauttia Irizarin ohjattavuudesta ja mistä kaikesta ne nyt fanit kehuskelevatkin. Itse aloin katsella vanhaa suomalaista elokuvaa tietokoneelta. Ai perskuta kuinka matka joutuu.

Andrei tuli Boltin kanssa minua vastaan Tallinnan bussiasemalle. Hyppäsin tämän takapenkille, huikkasin että Tere Andrei, tämä että Tere Jukka.

Tuulta tuntuu piisaavan. Tätä on ollut jo viikko samasta suunnasta ja ilma hyvän jääkaapin sisälämpötila.

Veneet hyppäävät ja lyövät veden vaahdoksi.

Täällä Tallinna, suomenlahden parempi puoli…

Aina sataa, heti aamusta sataa vettä.

Otin tuon iänikuisen ooppelin ja tempaisin liikkeelle. Matka Lasnamäelle.

Löysin tuollaisen parturiliikkeen. Hinta on sellainen ettei tarvi jonotella.

Oli siellä yksi maalainen käsittelyssä. Tyttö sanoi että odota hetki, tämä sutii maalaisen hiuksiin väriä, sitten leikkaa minun hiukseni. Kyllä olikin tehokas neito, hurautti muutaman minuutin koneella, sitten saksilla vähän viimeisteli ja sanoi että selvä on.

Ei tullut tänäkesänä purjehdus ilmoja, jätin veneen tuonne laituriin ja läksin.

Auton jätin tuon Auroran viereen. Ei ooppelilla viitsi pidemmälle lähteä, helpompi istua bussissa ja katsella maisemia.

Piritasta bussiin ja keskustaan.

Energia kahvilasta energiaa hakemaan.

Se oli jo neuvostoliiton ajalla, sortovuosina olemassa. Näyttää muistaakseni samalta vieläkin. Nyt siellä oli enemmän ruokailijoita.

Minä otin tuollaisen sinihome pulla ja kahvin. Energiaa nääs.

Ympäristö on kyllä muuttunut neuvostoliiton ajoista.

Minun bussi, Lux Expres kurvasi laituriin.

Ihmiset kyytiin.

Kaikki kohdat oli kyllä myyty ja täyttyivätkin kohta. Lentokentältä tuli viimeiset ihmiset päälle.

Matka alkaa, 2,5 tuntia menoa.

Minulla oli tietokone mukana. Katselin sitä Ukrainan presidentin Zelenskyin elokuvaa Kansan palvelija. Löytyy yle areenasta suomen teksteillä. Tosi hyvä kuva, ihmiset vähän katsoivat välillä, kun en voinut olla nauramatta ääneen. Suosittelin

Viimeiset kilometrit Boltilla.

Saavuin kotiin vaihteeksi….

Nyt alkaa olemaan lääkitys kohdallaan? Jos äijä käyttäytyy välillä vähän omituisesti, pitää kuulemma ottaa lisää lääkettä. Täytyy kohta ostaa sellainen annostelija, ei noissa enään laskuissa pysy. Tähän sitä on sitten tultu.

Tuulet olisi kyllä mallillaan, jos meinaan tuonne suomeen päin aikoisi. Suuntanuoli näyttää suoraan Tallinnan matalalta kohti Helsingin majakkaa. Mutta mitä minä suomessa? Tunnen itseni vieraaksi siellä. Lämpöäkin näyttää 5 astetta ilmassa ja 4 vedessä.

Minä keitän Gruusian mummolta ostettua teetä.

Paistan aamupalaksi vapaan kananmunia. Minä en kyllä usko että ne kanat vapaita on. Metsään ne juoksisi ja kettu veisi.

Kunnon aamupalaan kuuluu Merevaik. Ei pidä sekoittaa sitä mihinkään toiseen vaikkuun, korvavaikkuun tai sellaiseen.

Merevaik on muuten suomeksi meripihka.

Kevät koittaa, hevoskastanjat lykkää lehtiä voimalla.

Käyn bussilla seikkailemassa. Auto on vähän hankala, sille pitää aina etsiä parkkimiskohta.

Huonompi osaisille tarjotaan pankista autolainaa. Minä kävin syksyllä heräteostoksena Ooppelin ostamassa. Kävin automaatilla, nostin tukon rahaa. Sellaisen summan sai kertanostolla. Sitten menin myyjän juttusille. Sanoin että teen tarjouksen. Myyjä jäi kuuntelemaan, tarjosin 1/3 siitä pyyntihinnasta, sanoin että käännän kohta selän, enkä tule takaisin. Niin minulle jäi auto, eikä tarvinnut ottaa lainaa. Joku tuttava kysyi että mitä jos auto hajoaa? Minä että otan repun mukaan, jätän avaimet virtalukkoon. Potkaisen oven kiinni ja jatkan taksilla. Ei se sen kummempaa ole.

Voisinhan minä tõuksilla mennä, tai Dahonin rattaalla. Mutta bussi on kiva.

Eipä täällä paljon turisteja näy. Ei silti, en minä turisteja kaipaa. Mutta kuppilat ja kaupat kuulemma kaipaavat.

Sainhan minä kaikki asiat hoidettua. Tai siis jäi paljon tekemättäkin, puolitiehen, kuten aina. Kaikenmaailman kardiologit kyselee ja vielä vain uusia testejä ja pillereitä. Terve mies perkele ja epäilevät. Mutta lopuksi hyppäsin iltasella Ooppelin ruoriin ja aika kyytiä kohti pohjoista.

Tiellä vilahteli kaikenlaisia merkkejä, mitä lie haitarin soittajille.

Matkavaihde vaan päälle ja mennään.

Jos satun majakan kohdalle niin että näen edessä ajajan, nämä antavat jarruvaloilla merkin, majakka havaittu.

Minä taas polkaisen oikeaa pedaalia, nostan oikean nyrkin uhmakkaasti, huikkaan mennessäni ”Slava Ukraini”. Tähän on syytä vastata oikein, ”Herojam Slava”, Kunnia sankareille. Tämä kuvassa oleva mies, entinen näyttelijä, nykyinen presidentti Zelenskyi on minun sankarini. Tästä miehestä tuli sankarini sodan alussa. Amerikkalaiset olivat tarjonneet evakuerimista Kievistä, tämä mies sanoi kameralle, ”En tarvitse kyytiä, lähettäkää ammuksia.” Sen jälkeen olen Ukrainalaisia auttanut, sanotaan vaikka että keskimääräisen ukrainalaisen muutaman kuukauden palkan verran. Vaihdoin passinkin uuteen ettei näy venäjän leimoja passissa.

Satama jo nukkuu. Tai ei siellä kukaan nuku, yövahti vain kopissaan istuu, veneet on kaikki tyhjät ja suurin osa vielä maissa ylhäällä.

Satamassa on aina mukava herätä. Laineet loksuvat ja aurinko paistaa.

Tälle koko kombinaatille pitäisi tehdä suuri remontti. Sataman laiturit on niillä metallisilla paaluilla paalutettu, ne on ruostuneet puhki. Laiturin asfaltti vuotaa vettä läpi ja vie hiekkaa mennessään. Nuo rakennukset on kovasti remontin tarpeessa. Sitä en tiedä mistä rahat meinaavat löytää. Eikä se oikeastaan minun murhe olekaan, ennenkuin satama suljetaan ja sitten ihmettelen mistä veneelle paikka.

Markkinoilla on alkanut kolmas päivä. Turkin poika oli näppärä kapabin tekijä. Oli kuulemma eestlannan perässä muuttanut Tallinnaan ja nyt pitää ravintolaa ja välillä käy markkinoilla myymässä.

Tapasin myös yhden suomalaisen. Alkoi minulta lippalakkia kysyä eestin kielellä. Minä että sinähän oletkin suomalainen. Tällä oli eestiläinen vaimo ja lapsikin mukana. Kotikieli eestin kieli kuulemma. Tunnen yhden suomalaisen joka asuu Tartossa, puhuu niin hyvää eestin kieltä ettei paikallisetkaan ymmärrä ulkomaan eläväksi. Yksi vuosi myös tapasin Dirhamissa miehen joka esitteli paikkoja. Lopuksi minun piti kysyä että oleko sinä suomalainen vai eestiläinen? Oli kuulemma eestiläinen, mutta suomen kieli oli aivan täydellistä. Oli kuulemma kavereiltaan oppinut. Hyvä kielipää.

Ostin tuollaista kuivatettua põdravorstia tangon. Se on niinkuin metvursti, muttei ihan niin tappavan suolaista. Tempasin lopuksi koko tangon.

Johan se viimein loppui tämäkin hulina. Se on välillä vähän raskasta, vaikka kyllä siinä riemujakin on. Karavaanit on kohdanneet ja muutaman päivän yhdessä olleet. On tullut aika heilauttaa tutuille kättä tervehdykseki ja lähteä omille teille. Siinä mistä karavaani on kulkenut ei ruoho kasva.

Kukin lähtee kun on saanut asiansa pakattua. Suuri helpotuksen huokaus.

Riittää pariksi viikoksi markkinat, ehtii välillä jotain muutakin tehdä. Vaikka purjehtia, tai edes veneellä nukkumassa käydä.

Teltasta kun seinät riipaisi pois, niin ihmiset ryntäsivät kimppuun. Ei kun vastarintaan.

Iso remmi vain päälle.

Jotkut jotka eivät olleet ostovimmassa, haahuilivat eksyneen näköisenä.

Joku riemastui sarvipiposta.

Tuosta pinosta minä aina otan itsellenikin lippalakin.

Tuo mies kauppaa viinaa. Huikkasi minullekin että tule maistamaan puskaria, eli pontikkaa. Minä että uskotko että on olemassa joulupukki ja raitis suomalainen? Ei ole kuulemma koskaan nähnyt, ovat kuulemma taru olentoja.

Että töissä, ei purjehdusta. Mutta kyllä vielä…

Päivä alkaa kukonlaulun aikaan. Näillä kukoilla on mahtipontinen olemus ja ääni.

Veneitä on hiljalleen ilmestynyt Piritaan. Pitäisi joskus oikein jututtaa satamakapteenia ja kysellä että mikä juttu se uusi hinnasto on. Eihän se sen satamakapteenin vika ja idea ole, pitää vähän varovasti kyseillä ettei loukkaannu. No minulla on nyt jokatapauksessa oma paikka täällä. Niin kauan kuin viihdyn. Luulen että menee juhannukseen ennenkuin pidemmälle pääsee.

Siitä sitten läpi heräävän Tallinnan autolla Luigelle.

Paljon tuttuja myyjiä, kuten tämä Latvialainen mukinmyyjä. Me kiertelemme karavaanissa samoissa paikoissa usein.

Vähän on päässyt pölyyntymään äijän mukit. Ostajia ei koskaan ole kuin joku yksinäinen ihminen, mutta nähtävästi kannattaa Riiasta tänne ajaa mukinmyyntiin.

Yhdet myi tuollaisia koirien puucee pönttöjä, eri kokoisia. Ei niillekään jonoa näkynyt.

Tämä on mielipuuhaani, poliitikkojen haastattelu ja kissaaminen. Nämä tarjosivat lettuja ja kahvia, sitten olisi ollut arvonta. Voittaja pääsee pääministerin kanssa lounaalle. Minä kyselin että jos minä teen arpoja ja palkinto on minun kanssani syömään, ostatteko? Eivät luvanneet ostaa. On kuulemma eri asia pääministeri pöytäseurana kuin minä. No minä että jos voitan niin tuleeko se pääministeri minun kanssani? Kuulemma tulee. Että arpa on nyt vetämässä.

Tämä on ihme kapinen. Keraaminen grilli. Alkoivat kovan myyntipuheen kun pysähdyin. Siine kuulemma pannaan hiiliä pohjalle ja lihaa. Kansi kiinni ja sitten on monta tuntia kypsymässä. Minä että minä olen käynyt kaukaasiassa shaslikit syömässä. Ne tehtiin sellaisessa peltilaatikossa hiiliä ja miekkaan lihat vartaaseen.

Yritin kysellä että tunteeko 2000 euron grillin shaslikin mausta. Eivät enään olleet halukkaita minulle esittelemään, vaan käänsivät selän. Olen nähtävästi vääräuskoinen.

Tämä monotonisella äänellä puhuva mies on joka kerta täällä Luigella. Höpöttää ja kävelee, alkaa jutut vähän toistaa itseään. Niin kuin myös minulla.

Markkinat jatkuvat, vielä hän alkuruosteessa näin keväällä. Mutta kyllä se siitä…

Pääsinpäs reissuun, tosin en tällä risteilijällä.

Vaan maantie risteilijä täyteen matkaeväitä.

Aivan täyteen tavaraa auto pakaten.

Eestin ruokaa, sitten lähtö.

Pistelin menemään Chryslerillä aika vauhtia.

Tuota minä katselin riemuissani. Venäläinen helikopteri sai kylkeensä raketin ja tulipallona kieri pellolle. Oikein sydantä lämmitti.

Mieluummin minä sitä katson ja siihen eläydyn, kuin johonkin jääkiekkoon tai jalkapalloon.

Ja katso, saavuin Luige kylään, siellä olikin jo meininki alkanut. Karavaani oli saapunut ja alkoi telttojen pystytys.

Aasit ja hevoset huusivat ja koirat haukkuivat kun alkoi valmistelut. Pöydille pitää saada tavaroita ennenkuin ihmiset ryntäävät kimppuun.

Eihän se valmiiksi tullut, huomen aamulla loput.

Yöksi vielä veneelle nukkumaan. Kotisatamani Pirita…

Kiirettä pitelee, ei jouda blogeja kirjoittelemaan. Alkaa tuo nurmikko kasvaa.

Sille on jotain tehtävä.

Kävin hakemassatuollaisen modernin leikkurin. On kuulemma tehokas.

Se vetää niin rivakasti että kuljettaja perässä kävelee kuin hanhi.

Lisäsin vain syöttöä ja vehkeestä lähti ääni kuin sirkkelistä oksan löytäessään.

Hyvä sato tänävuonna.

Sato on korjattu. Huomiseksi on jo muita suunnitelmia.

Linnunpönttö pitäisi käydä laittamassa puuhun. Mahdollisimman näkyvälle paikalle ja jos mahdollista niin näköyhteyden päähän Venäjän lähetystöstä. Taidan ottaa mukaan yhden Ukrainalaisen tuttavan.

Syksyllä tein siilille pesän, panin tuollaisen savisiilin pesämunaksi. Ei auttanut ei tullut siili, no oli ainakin majoitus jos olisi tahtonut tulla.

Kiirettä on vähän, ei ole tullut valokuvatuksi.

Kävin nyt kuitenkin kääntymässä tässä Emajoen satamassa. Muutama vene on vesillä. Tässä menee kuivilla ainakin viikko. Sitten tempaistaan…