Päivä alkaa kukonlaulun aikaan. Näillä kukoilla on mahtipontinen olemus ja ääni.
Veneitä on hiljalleen ilmestynyt Piritaan. Pitäisi joskus oikein jututtaa satamakapteenia ja kysellä että mikä juttu se uusi hinnasto on. Eihän se sen satamakapteenin vika ja idea ole, pitää vähän varovasti kyseillä ettei loukkaannu. No minulla on nyt jokatapauksessa oma paikka täällä. Niin kauan kuin viihdyn. Luulen että menee juhannukseen ennenkuin pidemmälle pääsee.
Siitä sitten läpi heräävän Tallinnan autolla Luigelle.
Paljon tuttuja myyjiä, kuten tämä Latvialainen mukinmyyjä. Me kiertelemme karavaanissa samoissa paikoissa usein.
Vähän on päässyt pölyyntymään äijän mukit. Ostajia ei koskaan ole kuin joku yksinäinen ihminen, mutta nähtävästi kannattaa Riiasta tänne ajaa mukinmyyntiin.
Yhdet myi tuollaisia koirien puucee pönttöjä, eri kokoisia. Ei niillekään jonoa näkynyt.
Tämä on mielipuuhaani, poliitikkojen haastattelu ja kissaaminen. Nämä tarjosivat lettuja ja kahvia, sitten olisi ollut arvonta. Voittaja pääsee pääministerin kanssa lounaalle. Minä kyselin että jos minä teen arpoja ja palkinto on minun kanssani syömään, ostatteko? Eivät luvanneet ostaa. On kuulemma eri asia pääministeri pöytäseurana kuin minä. No minä että jos voitan niin tuleeko se pääministeri minun kanssani? Kuulemma tulee. Että arpa on nyt vetämässä.
Tämä on ihme kapinen. Keraaminen grilli. Alkoivat kovan myyntipuheen kun pysähdyin. Siine kuulemma pannaan hiiliä pohjalle ja lihaa. Kansi kiinni ja sitten on monta tuntia kypsymässä. Minä että minä olen käynyt kaukaasiassa shaslikit syömässä. Ne tehtiin sellaisessa peltilaatikossa hiiliä ja miekkaan lihat vartaaseen.
Yritin kysellä että tunteeko 2000 euron grillin shaslikin mausta. Eivät enään olleet halukkaita minulle esittelemään, vaan käänsivät selän. Olen nähtävästi vääräuskoinen.
Tämä monotonisella äänellä puhuva mies on joka kerta täällä Luigella. Höpöttää ja kävelee, alkaa jutut vähän toistaa itseään. Niin kuin myös minulla.
Markkinat jatkuvat, vielä hän alkuruosteessa näin keväällä. Mutta kyllä se siitä…