Ihmeellistä jorinaa

Aurinko paistaa kello 6 ja kalamiehet on kuhaa yrittämässä Pärnujõella.

Tempaisin rattaalla ohitse tyhjän markkina alueen. On vielä hiljaista, mutta kohta jälleen räjähtää.

Kävin hautausmaalla hakemassa hengenvoimaa turneelle.

Sitten jälleen lähtee vauhtipyörä vauhtiin. Alkaa Pärnu Hansapäivien toinen päivä. On odottaa että tulee kovempi turne kuin eilen.

Peipsin grillimiehet olivat työssään. Naama mustana kansalle syödä. Suuria määriä uppoaa saslikkia kansaan.

Minulle riitti myös saslikkia, tuttu grillaaja Urmas valitsi minulle kananpalat. Kyseli suomeksi, mitä kuuluu.

Lähellä oli yksi esiintymislava, nämä mustalaiset tanssivat lavan edessä.

Minkälainen on suomessa mustalaiskulttuuri? Missä sitä saa nähdä tai kuulla?

Tällä mustalaismiehellä miehillä ei ole teryleenejä eikä sitä sinistä villatakkia eikä mustaa lättähattua. Ei laula kakolan haikeita lauluja.

Näillä on puvut erilaisia kuin suomen mustalaisilla ja se yhteenkuuluvaisuuden tunne tulee mustalaiskielestä. Musiikki ja tanssi on todella vetävää, tässä videota. Laulu ei ole A-molli, se on D-duuri.

Pitkän päivän lopuilla alkaa muutkin myyjät hyytyä. Lähden purjeveneeseen lepäämään, huomenna on vielä viimeinen koitos…

Pärnussa alkaa tapahtua, karavaani on löytänyt paikalle, minä olen ollut jo kaksi viikkoa odottamassa. No, en minä kokoaikaa täällä, mutta vene pärnussa 2 viikkoa.

Teltat alkavat nousta ja tavaroita kannetaan telttoihin, alkavat Pärnu Hansapäivät. Kiertelin aamulla joutessani juttuttamassa tuttuja kauppiaita.

Hatut laudalle ja järjestykseen, ei ne tähdo silti oikein järjestyksessä pysyä, kun ihmiset ostovimmassa alkavat kokeilla.

Seinille nostellaan tuollaisia naisten vaatteita. Sitten aletaan myymään. Otetaan sellainen Hansakauppiaan etukeno asento ja täräytetään myyntipuhe. Suomalaiselle täräytin että osta kuule lippalakki, saat muuten lämpöhalvauksen ja menet sekaisin ja tuhlaat rahasi. Yksi tuli kysymään naisten käsilaukusta missä se on tehty. No minä että pienet kädet on sen ommelleet. Mutta mitä materiaalia se on? No käsilaukkunahkaa tietysti, mistäs muuten käsilaukut on nimensä saaneet. Yhdet suomalaiset tuli ja osti ison kassillisen tavaroita, sitten tarjosivat pankkikorttia. Minä ettei meillä pankkikortti käy. Tämä vähän närkästyi, miksen kertonut. Minä etten kehdannut kysyä kun tulit, että onko sinulla rahaa? Luulin että on. Tämä leppyi ja nauroi ja lähti pankkiautomaatille.

Vähän meinaa varpaatkin mustua paljasjalkaisella hansakauppiaalla. Sekös vauhtia hidastaa?

Välillä meinasi nälkä tulla. Ei kuin savun suuntaan.

Löysin oikeaan kohtaan, saslikki teltan luokse.

Saslikkiteltoissa on valinnanvaraakin. Tänne päädyin.

Kilpailijalla olisi ollut tuollainen, jotenkin muovisen näköinen oli sika. Kylä se kuitenkin ihan oikea oli.

Tuollainen annos minulle. Kyllä siellä näytti makkaroitakin jostain saavan, makkaraa syövät puhuivat suomea. Näille saslikki oli liian vierasta, makkarakin oli kyllä jotain bratvustia, niitä jauhomakkaroita ei taida olla missään.

Kävin välillä katsomassa esityksiä. Niitä oli monella lavalla.

Oli tällainen suomalainen joukkue. Sellaista hansamusiikkia panivat tulemaan.

Sitten oli tällainen, Ukrainalainen jotain vanhaa kansanmusiikkia. Säkkipilli, rumpali ja sitten joku ihme soitin. Tuollainen pitkulainen esine, siinä veivi jolla pumpattiin ilmaa sekä näppäimistö joilla saatiin ääntä. Se oli oikeastaan ihan hyvä esitys. Laitankin tähän pienen filminpätkän muillekin, ketkä ei Pärnuun osuneet oikeaan aikaan. Hansapäivät jatkuvat…

Joka aamu herään kello 6 paikkeilla. Ei osaa aamulla pötkötää, silmät auki ja aamumyrkky kahvi.

Rattaan selkään ja joen rantaa ylävirtaan.

Papiniidussa kierrän merenrannalle ja siitä takaisin. Matkaa tulee reilu 10 km.

Siinä vaiheessa on jo osa veneilijöistä herännyt. Osa ei herääkään veneestään, koska eivät veneessä asu. Muutama eestiläinen ja jokunen suomalainen on kyläilemässä.

Tuollainen tuli. Suomalaisia olivat ja veneessä oli eestin lippu. Voi voi mitä toimintaa. Ensiksi ajelehtivat viereisen veneen poijuköyden päälle. Sitten ei saa poijusta kiinni ja kolauttaa naapuriveneeseen että paukkuu. Sitten sai poijuhaan kiinni, mutta köysi oli 2 metriä pitkä, ei riitä laiturille. Minä kaivoin kameran ja tempaisin kuvan. Sitten kysyin että alanko filmimään? Älä helvetissä filmi, meinasivat. No onnistui se lopuksi, tässä ehkä 3 metrin sivutuulessa.

Toisessa laiturissa, tuolla Vallikäärussa oli minun seuraava vene. Niin hieno putputtaja, sillähän minä voisin Emajõella käydä kruisailemassa.

Kävin vielä torilla kääntymässä, shoppaamassa.

Kaikki on valmista, kohta alkaa tapahtua…

Aamulla joella käy popotus. Uistimen vetäjät vetelevät uistimiaan ja Keskkonna amet valvoo.

Lupia varmaankin kyselevät ja katsovat saalista. Särjillä ei taida olla alamittaa, mutta esim ahvenilla on. Tai en minä tiedä onko näillä mitään saalista, kunhan vetelevät.

Lähdin taas fillarilla maisemia katsomaan, satama jäi nukkumaan. Reittini kulki ikivanhan merenrannan hiekalla.

Rantahiekkaan oli jäänyt kivettyneitä jälkiä.

Mikä lie sapelihammas tiikeri oli mennyt.

Sekä muinainen mies tuohivirsuissaan.

Sittenhän oli näitä kivettyneitä tribuniittejä, vai mitä lieneekään.

Huoltoaseman ohitse ajaessani tuli mieleen että voisin kanisteriin vähän dieseliä ostaa. Tai se mikään huoltoasema ole, se on polttoaineen myynti asema. Kortilla saa polttoainetta automaatista. Hintakin oli 2,075/litra.

Lorotin letkulla keväisiä aineita tankkiin.

Ja kävin tankkaamassa kanisteriin biovapaata polttoainetta. Juuri sitä mitä Kubota kuulemma tarvitsee.

Myöhemmin ohi ajaessani huomasin että hinta oli tippunut. Ennen maksoi 2,075 litra, uusi hinta 1.999 litra. Juman kekka, minä tankin väärään aikaan. Täällä satamassa jotkut puhelee polttoaineen hinnoista ja voivottelevat. Minä kannoin myös korteni kekoon ja kiroilin hintoja. Kerroin että hävisin 7,6 senttiä/litra väärällä ajoituksella. Kyselivät että paljonko ostit. Kerroin että 20 litraa, hävisin 1,52 euroa. Nämä moottoriveneiden omistajat katsoivat happamasti.

Nämä matkailuautojen omistajat on pantu aitaukseen.

Siellä ne istuvat tuolilla ja juttelevat renkaiden merkeistä ja autojen ajo-ominaisuuksista. Ja myös niistä polttoaineen hinnoista.

Pilvet kasvavat korkeutta Pärnussa. Jotain on tekeillä.

Eipä tuo lopuksi kohdalle osunutkaan. Läheltä ei lasketa…

Tämä ei ole sää ennuste, tämä on Pärnun havaintoaseman tiedot. Että 31 kraadia näyttää olevan lämpötila. Suvepealinna Pärnu.

Siinä se on ilmajaama.

Näyttää ukkosia pitelevän tuolla venäjän rajalla päin, ei onneksi taida olla tykistökeskitystä. Muutaman kerran täälläkin paukkasi ja vähän vettä heitti selkään.

Minä jatkan sitä fillarointia kaupungilla. Ei nyt pääse purjeellakaan niin mennään polkemalla.

Olenhan minä täällä ennenkin käynyt, mutta kyltistä muistui mieleeni ja läksin katsomaan.

Vähän on metsittynyt tämä Pärnun rautatieseisake.

Tuonne pohjoiseenpäin näyttää kiskot vielä olevan. Ruosteessa ja rata heinittynyt. Muutama vuosi sitten pistivät radan poikki sieltä Lelle vaihteelta tänne Pärnun suuntaan. Viljandi liikenne vielä toimii. Se oli kuulemma siksi kun olisi pitänyt rataa parantaa ja Rail Baltica on tulollaan. Suunnitelmat on kovat mutta käsittääkseni ei ole vielä mitään sen radan töitä aloitettu.

Se Rail Baltica on aikomus rakentaa Tallinnasta Varsovaan. Olisihan se pönevä junalla Varsovaan mennä. Ennen muuten mentiin. Tästä raidepuskimesta jatkui rata Riiaan ja sieltä pääsi eteenpäin. Ja tälläkin hetkellä Tallinnasta pääsee junalla Tartoon, josta juna jatkaa Valgaan. Valgasta saa vaihdettua junaa ja pääsee Riiaan. Että ei se yhteys mitään uuta ole. Minä olen jo aikaa sitten pudonnut kärryiltä paljonko se tuleekaan maksamaan. Jos sitä nyt sitten yleensä koskaan aletaankaan rakentamaan.

Mielestäni tuo koko rata on olemassa jo, vähän eri kohdassa. Mutta kivempihän se on uusia suunnitella ja miettiä, kuin vanhoja korjata. Missähän mallissa se rautatietunneli Helsinki Tallinna muuten on? Eikös se pitänyt jo olla valmis, kiinalaiset oli luvanneet maksaa.

Eestin Kalevipojat on kovia ottamaan napsia. Tässä opastetaan että napsia ottaneelle tutulle sano: ”Älä mene rattiin.” Tuo sosoite. selgroog.ee on sattuva. Suomeksi se on selkäranka.ee

Tässä terassilla istui yksi päivä alan miehiä napsia ottamassa. Ajoin ohitse ja katselin kuinka äijien persiin alta savu nousi. Liekkejä ei näkynyt. Muutaman sata metriä ajettuani tuli palokunta piipaa autolla kovaa paikalle.

Yllättävän nopeasti oli sitten levinnyt. Olihan ne sen sammumaan saaneet, mutta pilalla mikä pilalla.

Odottelen aikaa parempaa..

Silmät kun auki saa niin rattaan selkään. Ajaessa ei ole kuuma, kun pysähtyy niin hiki valuu solkenaan.

Veneessä on 33 lämmintä. Kesä on tullut, hiphuraa.

Puistot on hiekka autiomaiksi muuttuneet.

Muutama ihminen siellä jo aamusta vaeltelee.

Tuossahan ne tärkeimmät, lipuilla viestitään.

Sitten onkin aamupalan aika.

Oli tosi lähellä ettei käynyt vahinkoa. Nuo molemmat putelit olivat pöydällä, nappasin tuon vasemmanpuolimmaisen ja ihmettelin miksi korkki on noin vaikea. Sitten tajusin että se on astianpesuaine. Olisi tullut pahat munat. No ei sitten kuitenkaan, lanttu leikkasi lopuksi.

Täällä Pärnu…

Kävin heti aamusta mansikoita ostamassa. Täti oli venäjää pahasti murtava maatuska. Minulla ei ollut kuin 50 euron seteleitä, kysyin onko 50 euroa probleemi? Tämä alkoi innokkaasti nyökkäillä ja hokea jah jah, da da. Eli ihan suomeksi että kyllä kyllä. Minä hämmästyin mitähän se dievuska nyt meinaa? Naapuri myyjä eestiläinen tuli väliin, ei ole ongelma. Mansikan myyjä vieläkin hymyilee ja da daa. Minä näille että eihän raha ole ongelma, ainoastaan jos sitä ei ole voi tuntua ongelmalta. Viereinen asiakas siihen että jos sitä rahaa kovin paljon on, sen kanssa on hädässä. Joku voi sen viedä ja muutenkin voi vahingossa investoinneissa hävittää. No onneksi minulla ei sellaisia murheita ole.

Mansikat on hyviä. Eestiläisiä, eli kotimaisia.

Tullessani takaisin veneelle olivat naapurit jo lähdössä. Minä en baltiaan kumivenettä ottaisi hinaukseen. Mihin sillä voi mennä? Ei täällä sellaisia paikkoja ole.

Seuraavaksi oli bussiaseman keikka. Minä en näistä Lux Expresseistä eroon pääse.

Kävin katsomassa kun auto Tartoon lastattiin. Ihmiset ja tavarat kyytiin.

Sinne lähti Irizar taipaleelle, minä sille kädellä vilkutin.

Huokaisin, tempaisin lätsän silmille ja aloin pistää jalkaa toisen eteen.

Bussiasema jatkoi bussiaseman elämäänsä ja minä pistelin takaisin veneelle.

Yksi äijä osti muutama vuosi sitten tuollaisen nauticatin. Nyt laittoi sinne oikein purjeet puomille pussin sisään. Aika harvoin näitä näkee purjeet ylhäällä, nämä ovat tehtyjä johonkin muuhun tarkoitukseen.

On niin lämmin että alkaa nähdä näkyjä, kangastuksia…

Tuollaista lupaa tai uhkaa, riippuen odotuksista. Eestin suvi.

On syytä aloittaa seikkailut aamulla aikaisin. Rattaalla kiertelemään hiljaista kaupunkia, kaikki nukkuvat.

Päädyin tänne hautausmaan kulmille.

Hautausmailla on kova kuri. Kameravalvonta, valvovat ja salakameroilla katsovat kuka tuo jätteitä hautausmaan roskapönttöihin. Nähtävästi se on ongelma.

Hautausmaan portin pielessä oli myös tällainen janoisille kulkijoille.

Pumppukaivo. Aloin pumppaamaan, mutta vesi maistui pahalta. Näyttää että en ole tottunut siunattuun veteen. Siunattu vesi on väkevä lääke, sai kokea myös Venäjän patriarkka Kirill. Lensi persiilleen siunatun veden kanssa. Komeasti lensikin patriarkka, tämä on sentään tottunut läträämään näiden siunattujen vesien kanssa. Tällaisen kokemattoman kannattaa olla varovainen. Tai sitten voi olla että patriarkalta on sellainen maalaisjärki kadonnut, tällaisella maatiaisella sitä voi olla vielä jäljellä.

Hautausmaan perukoilta näkyi myös tänne Sauga jõen toiselle puolelle. Miehet olivat paloletkujen kanssa hommissa.

Työnteon katseleminen ja toisten neuvominen ja arvosteleminen ovat mielihommaani. Ei kun rattaan selkään ja jõen toiselle puolelle.

Kalastajat olivat rysät ylös nostaneet ja paĺoletkulla pesivät. Olivat sen näköisiä ettei kannata alkaa neuvomaan ja arvostelemaan. Olisivat varmaankin vettä päälle ruiskuttaneet.

Päivällä käväisin uimarantaan tutustumassa.

Siellä on tuollainen kyltti länsipuolella rantaa. Sitä kylttiä kannattaa kunnioittaa samalla tavalla kuin karimerkkiä merellä.

Rannalla on tuollaisia valvontatorneja. Sieltä valvotaan kuria ja käytöstä.

Minä erehtyin liian pitkään tuijottamaan sinne naistenrannan suuntaan. Amazoni ryntäsi tarkkailemaan tilannetta.

Amazoni tornista soitti nopean toiminnan joukot paikalle. Silloin loppui tuijottaminen, jalat alle vaan.

Kipaisin kuumassa hiekassa takaisin turvallisille paikoille.

Melkein kuin lomalla, vain asiantuntija voi erottaa ja hänkin erehtyä…

Kesä etenee nopeasti, elämä on lyhyt. On aika nostaa jalkaa toisen eteen.

Minä olen kova poika matkustamaan, pyyhkäisin jälleen tänne Tarton bussijaamaan.

Minun bussini tuli laituriin ajallaan kuten aina. Lux Express kuten aina kuin mahdollista.

Minusta tuntuu että tämä firma on niin hyvässä maineessa että saa valita parhaat kuljettajat päältä. Kaupunkibusseissa välillä on sellaista nykimistä ja risteyksissä kiihdyttämistä että meinaa penkiltä pudota. Tämän firman kuljettajat ajaa tappavan tasaista kyytiä. Lopuksi just ajallaan Pärnu.

Pärnussa nostin taas lipun veneen perään.

On joskus tullut purjehdittua, sekä tuulisessa satamassa seistyä.

Lippu on kuin rotansyömä. Kyllähän tuosta maan tunnistaa, mutta kyllähän se pitää uusi laittaa. Kaivoin punkan alta uuden lipun.

Arja oli minulle tehnyt lipun ja laittanut nimensä ja päivän jolloin oli ommeltu. Ostin näitä kerralla monta kun kävin yksi vuosi.

Nyt on ehjäreunainen lippu juhannuksen kunniaksi.

Nyt pitäisi vielä auto laittaa uusiksi. Olisi ollut tuollainen käytetty Chrysler. Ei päästy hinnasta yksimielisyyteen. Tai itse asiassa ei päästy minkäänlaisiin keskusteluihin.

Niin se leiri nousee pystyyn jälleen kerran. Ilma on hieno, tuulta ja sadetta ei ole tulossa.

Tavarat tiskille, osa tiskin alle. Teltan seinät suljettu ettei asiakkaat aivan villiinny ja ettei kilpailijat näe kaikkea. Teltassa alkaa lämpö nousta.

Tiskin alle laitetaan sellaiset tavarat joita ei heti tarvita.

Kaikki on valmista, antaa tulla vaan. Minä kävin vielä tuttujen myyjien kanssa suutani soittamassa. Sellaista sanailua ja maailman parantelua. Välillä pitää toppuutella kun kertovat Neuvostoliiton ajoista, minä huomautan etten ole koskaan elänyt neuvostoliitossa.

Vielä käteen tuollainen valvonta ranneke. The Avinurmen voitonpyhän markkinat voivat alkaa.

Siitä se taas alkoi, heikommat meinaa jalkoihin jäädä kun ostovimma iskee ihmisiin. Sitä kun vielä vähän sanansäilällä lietsoo niin oksat pois. Olen odottanut että koska joku lippalakin ostaja loukkaantuu, kun minä lakin kokeilijalle tokaisien: ”Niinkuin herrasmies heti kun laittaa lakin päähän.” Ei muuta kuin nauravat ja ostavat lakin.

Halipati jallaa panevat kansantanssijat. Vauhti kiihtyy ja kiihtyy markkinoilla.

Kunnes alkaa hiljentyä. Tavarat ja teltat kasaan ja autoon. Karavaani häipyy kuka minnekin, kokoontuakseen jälleen.