Ihmeellistä jorinaa

Olen joskus kuullut kun joku suomalainen sanoo että olisi kiva käydä ostosmatkalla Vilnassa. Totuus on toinen kuin mielikuvitus. Se on raaka peli. Bussi yöllä kello 2 Vilnassa Gariunai tukkutorilla. Jäi aikaa vielä tunti ennenkuin hallit aukeavat kello 3 yöllä. Osa myyjistä avaa silloin ja sulkee kello 8 aamulla. Toiset myyjät avaavat kello 8 ja ovat iltapäivään auki. Silloin yöllä siellä käyvät tosiostajat. Naisia suurin osa, ostavat suuret säkit täyteen asioita ja tuovat bussille ja heti uudesti saalistamaan. Kukaan ei tingi, hinta on mikä on ja jos hinta ei miellytä niin voi toiselta myyjältä katsoa.

Tuollaisia ulkohangaareita on aika monta. Etualalla valkeakattoisia. Sitten nuo vihreäkattoiset. Sitten kauempana on tuo julmettu rakennus joka täynnä myyntikojuja kahdessa kerroksessa.

Käytävää käytävän perään myytäviä tavaroita ja kaikilla hemmetin kiire.

Kannoin minäkin korteni kekoon.

Yhden tuntemani Ukrainalaisen naisen mies ja poika ovat molemmat rintamalla. Kertoivat että välillä peseminen ja vaatteiden peseminen on vaikeaa. Minä ostin tuollaisia sukkia miehille säkillisen. Muutaman sata kappaletta.

Boksereita myös ostin säkillisen sekä T-paitoja. Eestin posti toimittaa ilmaiseksi paketin Ukrainan rajalle, sieltä ukrainan posti vie eteenpäin. Kuulemma löytää tavarat perille, toimitus kestää jokun viikon. Ajattelin että kun miehet on eurooppaa puolustamassa, niin yritän edes jotenkin auttaa. Kun en enään rintamalle kelpaa.

Välillä väsymys iskee päälle, näköjään myös toisillekin.

Vihdoin kaikki on tehty.

Se bussi lähti kotia kohti, minä jatkoin taksilla Vilnan keskustaan.

Rautatieasemalle. Komea on pytinki. Olen täällä Vilnassa näynyt aika monta kertaa, paikat on tuttuja.

Komea on asema myös sisältä. Jostain syystä ovella kyltit että kuvaaminen kielletty. Mutta minkäs ne minulle mahtaa?

Juna oli asemalla odottamassa minua.

Tämä Vilna teki aika lenkin. Kun tulin Klaipedasta tarttoon niin matka oli Siauliau kautta Riikaan.

Juna oli ihan hyvä, dieseli vetoinen pikajuna. Tai siis dieseljunayksikkö, ei veturivetoinen.

Junalla 3h59minuuttia. Äkkiähän siinä aika menee.

Olen saapunut takaisin Klaipedaan ja veneelle. Kävin tuolla toimistossa vähän vihjailemassa että lähden tästä eteenpäin…

Kävin vähän rautatieasemalla muistelemassa vanhoja aikoja. Olisi vähän matkakuumetta päällänsä. Juna lähti väärään suuntaan. Huonot junayhteydet etelää päin. Riikaan pääsee yhdellä vaiholla, mutta siitä ei pääse eteenpäin.

Ooppelilla ei viitsi huristaa niin kauaksi, sitäpaitsi se jäisi sitten Liettuaan. Mikä sinänsä ei ole suuri vahinko.

Nyt minä tiedän, lähden Vilnuksen ostosbussin matkaan. Istua jökötän ja pääsen vilnaan.

Tuttavan bussikuskin autoon ja kohti etelää.

Edessä 540 kilometriä. Tai itseasiassa vähän vähemmän, olen tätä kirjoittamassa lähellä Riikaa jo.

Bussi on täysi. Enempää ei oteta. Jokaisella on vähintään kaksi kohtaa, jotkut maksaneet jopa neljästä penkistä. Niihin nostellaan ostoksia Gariunain tukkutorilta. Auton alla olevat kuormatilat ja nuo ylhäällä olevat kotelot myös täysiä. Minä en palaa tällä kyydillä takaisin vaan etsin jatkoa kohti Klaipedaa. Tai ei tarvitse etsiä, olen tottunut matkustaja, löydän kyllä kyydit. Ja pers kyllä kestää tämänkin turneen.

Kävin tuosta läheltä pyörätelineestä hakemassa sähköpyörän. Se on vähän kuin sähkötuoli, mutta mukavampi.

Hiljainen on kylätie.

Tartossa on yksi pääkaduista suljettu autoilta kesäksi. Ihan hyvä idea.

Kotikaupunkini Tartu.

Nuo jokiristeilyt on suosittuja. Olen kerran käynyt, mutta joella on usein pusikoita rannalla ja sitten sellaisessa tunnelissa vain kuljetaan.

Kalastajat käyvät kumiveneillä kalassa.

Tämä mies on ostanut pienen veneen ja päättänyt rakentaa sen täyteen. Ehkä se joessa menee, merelle aaltoihin en tiedä. Nyt alkaa olla sellainen juttu, että pitää alkaa etsiä kyytiä sinne Klaipedan suuntaan kohta….

Aamulla tuli lähtö.

Suunta kohti etelää.

Mooste kartanon pihalla oli markkinat. Jälleen olen markkinoilla.

Siitä se lähtee.

Lippalakkeja myin, kunnes kyllästyin ja aloin harrastamaan omiani.

Alkoi opastuskierros. Mooste kartanon opastuskierros. Tuo etualalla seisova mies oli Mooste kunnan linnapea, eli kunnanjohtaja. Sitten tämän aikaan tämä pieni kunta yhdistyi Põlva kaupunkiin. Linnapea kertoi vanhoja juttuja kuinka paikkoja restauroitiin ja miten rahat saatiin ja niin edespäin. Itse kartanon historiaan ei tällä niin juttua sitten riittänytkään.

Täällä on rakennuksia alkaen työhevosten talleista, ratsu ja kärryhevosten talliin ja lehmien navettaan.

Päärakennus, sisälläkin käytiin. Siellä on koulu nykyjään.

Kartanossa oli myös viinatehdas. Perunaa ja viljaa käytettiin ja siitä pirtua keitettiin, kymmeniä tuhansia litroja. Kai siitä paljon myös suomeen kieltolain aikaan kulkeutui. Mielenkiintoinen kierros oli.

Lopuksi päivä täysi, tavarat kasaan ja kotiin. Täytyy tässä alkaa suunnitella kuljetusta Liettuaan…

Sehän siinä tänne kotipuoleen tulossa oli syynä, kun piti sinne sydämen kuvauksiin taas mennä. Jonkinlaista varjoainetta panivat suoneen ja kuvasivat jollain viipalekuvaimella. Minä kiittelin lähtiessä hoitajia suomeksi, että kiitos. Nämä naurahtivat, vastasivat myös kiitos ja sanoivat että käänny oven jälkeen vasemmalle. Olivat tottuneet että kuvauksista lähtijät ovat niin sekaisin etteivät ulos löydä. Nyt vain pimeässä kusi loistaa kun lorauttaa, tehokkaat on merkkiaineet.

Lapsen kanssa seikkaillessa on hyvä kun lapset antavat uuden näkökulman maailmaan. Huomaavat asioita joita itse en enään näe. Sehän oli se Leonardo da Vinci joka sanoi että on olemassa kolmenlaisia ihmisiä. Niitä jotka näkevät, lapset ovat niitä. Niitä jotka näkevät kun näytetään, minä useinkin sitä ryhmää. Sitten on niitä jotka eivät näe.

Seikkailimme kaupungilla, löysimme uusia näkökulmia.

Miksi taivas on sininen ja pilvet valkoisia.

Miksi joskus sataa?

Meni eilen myöhään ennenkuin kotiin pääsin. Viimeiset kilometrit elektrirattaalla. Niinä on Tartossa telineissä, kun on tehnyt sopimuksen niitä saa ottaa ilmaiseksi tunnin ajoon. Sen jälkeen maksaa 1e tunti. 5 tuntia on maksimi, jos ei siihen mennessä palauta sakkoa 80e.

Päivä meni, ilta tuli. Minulle annettiin ymmärtää, että lähde autolla naisia viemään teatteriin Setomaalle, venäjän rajalle.

Aivan rajan pinnassa, no muutama kilometri. Heinälatoon tehty lavasteita siellä esitys.

Sinne oli tehty puhvetti, jotain keittoa oli. Lihapiirakkaa ja täytekakkua. Sinne tuli paljon asiakkaita, minä olin hyvissä ajoin koska matkaa oli yli 100km.

Puhvetin puolella oli kaikkea rekvisiittaa, erikoinen lato.

Kaikki on valmista, esitys alkaa.

Henkilökunta vielä toivottaa hyvää teatteri kokemusta, sammuttakaa mobiilit ja älkää kuvatko esitystä. Hyvä esitys. Ainoa että se oli setokielinen. Setokieli on vaikea, Võrun, eli võrulaisten itse sanomana võro kieltä vielä ymmärtää. Ne eivät kuulemma ole eestinkielen murteita, vaan omia kieliä. Ei silti, naiset joiden kuskina olin sanoivat että paljon sanoja jäi heiltäkin väliin. No ei ole hullu, kun vain juonessa pysyy mukana.Että sellaiset jutut heti ensimmäisenä päivänä…

Katselin tästä Ais systeemistä että helikopteri ja naton sotalaivoja lähestyy. Laivat vähän hiljaisemmalla kyydillä, helikopteri 117 solmun nopeudella.

Kävin katselemassa, sotilaita rynnäkkökiväärit kädessä vahtivat kenttää, laivat ei vielä tulleet.

Saksalainen Mosel, A512 saapui. Olipa paljon sotilaita laiturilla turvaamassa.

Myös laivan partaalla oltiin valmiita.

Tuollainen se on, jonkun toisen kuvaamana. Se on jonkinlainen armeijan tankkeri.

Sitten tuli lähdön aika, kävin veneen luukut lukitsemassa ja tilasin Bolt taksin.

Kohta Bolt saapui ja hyppäsin autoon.

Klaipedan bussi asemalle kiitos.

Kohta bussi saapui.

Alussa oli hyvin tilaa.

Mutta täältä Siauliai sta tuli paljon ihmisiä lisää ja bussi melkein täysi.

Riiassa jäi reilu 2 tuntia vaihtoon.

Kaupungilla vähän kävelemässä.

Sitten Lux expressillä loppumatka. Luokkaa 8 tuntia tänään bussilla.

Joku kysyy miten pers kestää. Se ei ole ongelma, pers on äärimmilleen viritetty Dahonilla ajosta sekä purjehduksesta. Joskus yöllä olen kotona, hiphuraa….

Vettä sataa, niinkuin vain Klaipedassa voi sataa.

Ei huvita olos mennä, alan kuuntelemaan radiota. Kohta jo alkaakin kuulumaan mielenkiintoista keskustelua. ”Impuls 3, kuka täällä?” Kohta Impuls 3, se rajavartiosto vastaa: ”Tässä Impuls 3, kuka siellä?” Sitten kuuluu sitä samaa hullujen höpötystä eestaas. Kuka siellä, kuka täällä? Kummaa sokkoleikkiä.

Selvisihän se päivänmittaan, se kuka oli tuo alhaalla satamassa oleva moottorivene.

Tämän veneen nimeä en nähnyt, mutta erikoisen näköinen. Tehdasvalmisteisen näköinen, kuin Tuhkimon kurpitsakärry.

Samalla reissulla bongasin tämän. Kaasulaiva, LNG kaasua säiliöissään.

Liettua teki aikaa sitten selväksi ettei tahdo ostaa venäläistä maakaasua. Toinen vaihtoehto on kuljettaa sitä tuollaisella nesteytetyn maakaasun tankkerilla. Minusta tuo laiva ui niin korkealla että on vajaa kuormassa, käynyt jossain osan lientä purkamassa jo aiemmin.

Tuonne kaasusatamaan se Coral favia vie lastinsa.

Tuo Independence on se kaasutus alus jossa neste höyrystetään. Se kiehuu -163 asteessa ja muuttuu kaasuksi. Yritin fillarilla päästä johonkin lähistölle josta sen näkisin, en päässyt. Ehkä tuolta Curonian laguunista olisin nähnyt, pitää joskus kokeilla.

Ja taas tuli risteilijä Klaipedaan.

Tämä on Balmoral nimeltään, Riiasta tuli. Jälleen viedään turisteja bussilla ympäri kaupunkia.

Satuin paikalle kun busseja saapui ajelulta takaisin satamaan. Matkaopas oli ottanut asennon bussin vieressä, nyt on tilipäivä. Rahakkaat turistit antavat seteleitä matkaoppaalle kouraan kiitokseksi. Ainakin suomessa jakavat bussikuskin kanssa tipit. Varmasti tipeistä saa paremmat rahat kuin työnantajalta.

Pistämpä tästä vallihaudasta kuvan, tänne sitä on juututtu.

Tosin ei pitkään enään. Veneen jätän tänne ja itse lähden vähän seikkailemaan.

Jää ne meripäivät kokematta tälläkertaa. Tosin olen aiemmin ollut meripäivillä, myös Klaipedassa.

Fillarilla on ajettu ja paikkoja nähty ja koettu.

Laitan rattaan kasaan ja säkkiin ja lähden kotopuoleen käymään…

No mitä, laiva oli tullut ja minä en huomannut.

Laiva nimeltä Marina. Marshal saarille rekisteröity risteilijä, Oceania Cruises varustamo.

Klaipedan kauppiailla näyttää olevan pari kertaa viikossa joulu, kun aina uusi risteilyalus tulee. Laiva viipyy päivän ja lähtee taas eteenpäin.

Se eilinen jenkkilippu laiva oli mennyt tuonne Dane jokeen. Ei tahdo oikein ihmiset osata etukäteen kertoa että ovat tulossa. Menevät johonkin tyhjään kohtaan joka kuitenkin varattu. Sitten pitää taas vaihtaa oikeaan kohtaan.

Sitä minä että kuinkahan tuollainen kumivene kovemmassa kelissä tuolla takana käyttäytyy? Hajoaa kappaleiksi ja vie vielä uimatason mennessään.

Minä läksin Dane joen vartta ylöspäin rattaalla.

Sieltä löytyi toinen tällainen vallihauta, jonka keskellä saari. Tämä ei toimi satamana ja taitaa olla matalakin.

Klaipeda täyttää muuten 770 vuotta kohta, samalla olisi Klaipedan meripäivät. Juttu on vain sellainen etten jouda olla katsomassa. On vähän muuta tekemistä, ikävä kyllä.

Poljin ehkä 5 kilometriä joen vartta ylöspäin. Siellä on ihan eri tunnelma kuin kaupungissa.

Tänään osasin valita oikean ajan syömiselle. Tuo suuri lautanen on salaattia ja punainen soppa on Ukraina bors.

Kuulin kaupungilla kun Marina antoi sumutorvella kolme töräystä. Myöhästyin enkä nähnyt sen lähtöä. Katselin sitten täältä wesselfinderistä että tuolla se nyt menee kohti Riikaa. Hyvää matkaa Marina…

No mitä ihmettä, jenkkilippu salossa. Mistäs tänne Usa vene on tullut?

Siinähän se on, amerikan ihme Klaipedassa. Onkohan se koskaan ameerikassa käynyt? Paljon veneitä rekisteröidään muihin maihin.

Kyllähän atlantin ylitse pääsee, kun on oikeat vehkeet. Vaikka höyrylaivalla, muttei sillä jenkkilippu veneellä kyllä taida päästä. Tai tietysti laivan kannella pääsee.

Kaikki ei tahdo nukkua veneessä.

Tänään ollut veltto päivä. Ei mitään tee. Se on vikatikki, sitten yhtäkkiä pääsee nälkä liian pahaksi.

Tilasin hätäpäissäni Bolt taksin, punaisten pitkien kynsien kanssa tuli Lina minua noutamaan. Vei minut tuonne kauppakeskukseen.

Siellä näkyi ihmisillä ruokaa olevan. Olen tullut oikeaan paikkaan.

Tuonnepäin suunnistan.

Ahaa, Ukraina bors keitto, siitä se alkaa.

Niin se virhe on se että odottaa liian kauan että nälkä kasvaa liian suureksi. Sitten kun pääsee syömään tilaa ruokaa niin että riittää. Ukraina bors keitto, salaattia, porsaan pihvi, perunoita sienikastikkeessa, mors, ja jälkiruoka. Olisi ehkä vähempikin riittänyt.

Takaisin tulin bussilla.

Bussikortilla sitä matkustellaan. 60 senttiä sivu maksaa.

Sitten vain katsellaan veneestä pilvien kulkua. Velttoilu päivä.