Ihmeellistä jorinaa

Tuli käytyä reservaatissa saunassa. Yksi veikkonen kertoi että hän on A luokan matkalla, muija on kotona. Tarkoittaako se mitä, sitä en tiedä. Minä tokaisin että sinulla on muija joka odottaa kotona, minulla on armastus joka odottaa kotona. Erilainen elämä, ehkä sen takia viihtyykin reservaatissa.

Mutta kyllä nyt on aika lähteä kiireen vilkkaa. Tuultakin on sopivasti ja suuntakin noin kelvollinen.

Kello oli melkein 6 kun käynnistin koneen ja irroitin köydet. En alkanut nukkuvassa satamassa purjeilla, eikä se nyt erityisen helppoa olisi ollutkaan.

Sinne jäi äijät nukkumaan A luokan reissussansa. Tai olihan siellä myös Eestiläisiä kahdella veneellä. Näitä oli niin etten laskuissa pysynyt. Sellaisia 30 ikäisiä pariskuntia, veikkaan että 15 ihmisen paikkeilla näissä kahdessa veneessä yhteensä. En tullut kysyneeksi. Minä aloin juttua ajamaan muutaman nuoren miehen kanssa, esittelivät veneitään ja kävivät minun veneeseeni tutustumassa. Mukavat merimiehet, ei mitään kuivanmaan kapteeneita.

Kohta tuolla alkaa taas se jäkätys, jota kukaan ei kuule.

Aurinko oli jo noussut, kaukana näkyi tälläinen alus ankkurissa.

Flying Manta on laivan nimi. Jotenkin näyttää öky laivalta, helikopterit ja kaikki.

Sinne jäi miljonäärit.

Minä panin menemään aamu auringossa kohti auringon nousua.

Korkealla olevista suihkuvirtauksista riitti vähän minullekin, tuulen teitä.

Siipipyörä loki näyttää tuon alta 6 solmua.

Tuo Gps vähän enemmän.

Porkkalan ylitys jotain 1,5 tuntia. Vähän vettä heittää naamalle merestä.

Täyttä höyryä vaan. Kamera jotenkin kutistaa aallot.

Troll, Pärnusta tuli myös vastaan. Troll kävi joku vuosi sitten reilu 3 vuoden reissun maapallon kierroksella.

Vastaisiin tuuliin on hyvä konsti panna autopilotti kiinni.

Mutta antaa sen olla standby moodissa. Eli pitää vain ohjauspinnan paikallaan. Ei suotta tahkoa eestaas.

Viranomaiset pani menemään partioveneellään.

Toisenkin näin lähellä Helsinkiä. Kolmaskin moottorivene oli. Se oli katajanokan vieressä. Minä pistelin purjeella ja joku maailman omistaja tuli helvetin kyytiä vasemmalta ja suora tähtäys kylkeeni. Siinä ei ollu kauaa aikaa miettiä, piti päättää mitä teen. Minulla vauhtia 5 solmua, moottoriveneellä ehkä 25. Jatkanko suoraan, vai käännynkö takaisin. Kohti en tahdo kääntää ja selkää en käännä. Jos se osuu se tulee purjeveneen ylitse. Jos käännän karkuun, herääkö äijä ja väistää samaan suuntaan. Ehdin aloittaa väistön, kun tämä sankari myös heräsi. Veti noin 3 metrin päästä lopuksi veneen keulan edestä. Miksiköhän muuten moottoriveneilijät välillä ihmettelee, kun purjeveneilijät ei tervehdi vaan näyttää keskisormea? Olisi pitänyt ehtiä ottaa sen rekisteri numero ylös, mutta oli muuta ajateltavaa ja tekemistä. Varoituksen sana, jos joku laiturilla tulee minulle valittamaan kuinka purjeveneet vaikeuttavat moottoriveneiden kulkua, tulee narisijalle uintireissu. Jämpti on niin, saatana.

Tällaisilla on vaikea saada suurta vahinkoa ja ruumiita vaikka yrittäisikin. Vähän kuin vaikka fillarilla, vaikea saada autoon tai ainakaan auton kuljettajalle vikaa. Mutta kyllä autolla helposti fillaristin tappaa. Sitten sanotaan ettei nähnyt. Miten ei purjevenettä purjeet ylhäällä näe? No ei näe jos ei katso.

Mutta tällainen tapaus…

Juutuin tänne Gõlsinääsiän reservaattiin. Jotenkin puhuivat ympäri että lähdetään tuonne kaupalle, siellä on markkinat.

Minä meinasin että hyvä idea, ei ole vähään aikaan tullut käytyäkään markkinoilla. Jumankekka, olipa kokemus.

Jotenkin tuli tunne että minua on kusetettu, oli aika laimeat markkinat. Minä olen toisenlaiseen menoon tottunut.

Olihan siellä myös tälläinen vierasvene satama. Siellä oli iloisen näköisiä ihmisiä saapumassa markkinoille purjeveneillään.

Huomenna kyllä lähden täältä kohti johonkin. Miksikähän yleensä tulin? Kaikki täällä puhuvat yhteen ääneen, puhuvat asioita joista kukaan ei näytä olevan kiinnostuneet. Kukaan ei kuuntele toisen puhetta vaan puhuvat höpöttävät. En minäkään jaksa kuunnella…

Ei tällaisen satamasta lähdön takia koneita käynnistellä. Otetaan köydet irti ja vähän tönäistään vauhtia. Tuuli on suoraan keulan suunnasta. Kun fokan nostaa se kääntää veneen. Keula pyörähtää kohti näitä takana olevia veneitä. Vähän kun on saanut vauhtia niin saa ohjattua niiden ohitse.

Tuohon malliin.

Tässä nostetaan isopurje, ennen sitä pitää keula saada tuuleen.

Sitten muuta kuin mennään, tuulen teitä.

Tuossa Dirhamista lähdettäessä on tuo neuvostoliito aikainen räjähdys materiaalin upotus kohta. Neugrund.

Siinä vieressä on tuo 7,5 metrin matalikko, kartta plotterilta katsottuna. Siinä on hylyn merkki, koska se on katkoviivalla sen syvyys on tuntematon. Tarkoittaa että ei ole tarkkaa syvyyttä ja sen mittaajaa tiedossa.

Mutta kun tuon hiiren laittaa sen hylyn päälle, tulee teksti, hylky, masto nähtävillä.

Paperi kartta näyttää 30 senttiä syvyyttä. Kannattaa olla paperikartta mukana, voi käydä vahinko pelkällä plotterilla. Vai kumpi näistä sitten näyttääkään oikei, vai ei kumpikaan?

Tuulinuoli näyttää sivulle.

Loki näyttää 5.9 solmua.

Gps, joka todennäköisesti on tarkka, näyttää 6,6 solmua vauhtia.

Horisontti on hyvässä matka asennossa. Antaa mennä vaan.

Melkein keskellä suomenlahtea seisoi tankkeri ankkurissa. Siinä oli noin 50 metriä syvää. Mitähän se siellä odotti?

Sitten tulin laiva väylälle. Vasemmalta tuli Nina B niminen laiva, 80 metriä pitkä. Seurailin aikani, sitten tulin tulokseen että ei se ehdi edestäni mennä. Tein 180 asteen käännöksen, menköön laiva ensin. Mutta se laiva otti ja käänsi myös kurssia oittaakseen minut takaa. Olimme törmäyskurssilla. Näinhän se on että se joka ei ole väistämisvelvollinen, sen pitäisi pitää kurssinsa ja nopeutensa, minä en pitänyt vaan käännyin. Mutta kun olen niin monta kertaa pitänyt laivaa väistää, en uskonut sen väistävän. No laiva otti takaisin vanhan suuntansa. Helpompi olisi liikkua kun voisi luottaa muiden noudattavan sääntöjä. Ei maanteilläkään aleta hiljentää risteyksiin jos rekka kolmion takaa olisi tulossa. Minä vetelin tuota paksua mustaa viivaa ja laiva seurasi kaapelia.

Oli aika viskata eestin merikartta kaappiin ja ottaa suomen kartta. On rannikko erilaista, suomessa on paljon saaria.

Tuosta Svartbodan kalastusloiston luota saaristoon.

Sitten loppui tuuli.

Ja loppui meno.

Nilkutin tänne reservaattiin jälleen kerran. Kyselivät mistä tulet, kerroin tulevani tuolta läheltä. On muuten Eestin itsenäisyyden palautuspäivä. Se on eestissä pyhäpäivä. Eestin valtio on kokoonsa ja bruttokansantuotteeseen nähden tukenut ukrainaa enemmän kuin mikään muu maa. Myös kansalaiset on tukeneet pehmeämmällä tavaralla kuin valtio. Eestiläiset tietää mitä on menettää itsenäisyys ja sen takia auttavat. Palju õnne Eesti vabariik, vana aga alati niin noor, aga uuesti sündnud…

Aamulla oli niin tyyni ilma. Ei näytä miltään purjehdus ilmalta.

Kävin kaupungilla rattaalla vetelemässä. Jotenkin eksynyt olo.

Tuolla on tuttu penkki.

Ptojr Tsaikovski kävi täällä istuksimassa ja miettimässä sinfonioita ja muita suuria asioita. Meinaan silloin tsaarin aikaan.

Kummia kapineita liikkeellä, mitähän tuokin on tekevinään?

Nyt alkoi tuntua että täältä pitää lähteä. Kävin satamakapteenin luona kertomassa että lähden.

Panin rattaan pakettiin.

Tattaassa on tuollaiset renkaat, vaihdoin slikset kesällä uusiin renkaisiin. Näissä on hyvä ääni kun asfaltilla ajaa. Samanlainen ulina kuin saksalainen stuka syöksypommittaja kääntyy syöksyyn ja ulisee kun vauhti noisee.

En ehtinyt vetää rattaalla kuin alle 20 kilometriä Haapsalussa.

Eikä moottoria käynnistetä yhden satamasta lähdön takia. Otetaan köydet irti, noustaan keulaan ja samalla jalalla tyrkätään vauhtia. Ei liian paljon vauhtia lykätä, ettei karkaa vastapäiseen laituriin. Nostetaan keulapurje ylös ja odotellaan että saisi vauhtia niin että ohjaus tottelee. Sitä ennen käytiin aika lähellä tuota vastapäistä laituria. Siellä yksi pariskunta siellä tähyili temppuiluani. Lopuksi sain senverran vauhtia että sain keulan vastatuuleen ja isopurjeen ylös.

Päätähuimaavalla vaudilla etenen. Haapsalu näkyy tuntitolkulla horisontissa.

Ajoittain tuli vähän puuskaa jolloin vähän nykäisi vauhtia.

Tuollaiseksi se meni tuuli.

Koneella viimeiset 3 mailia.

Dirhamin kalasatama.

Kello oli jo puoli 8 illalla.

Veneessä 31 kraadia lämmintä. Eesti suvi…

Tuollaista lupaa Väinamerelle. Päivällä lounaasta 3-8 illaksi tyyntyy. Ukkostakin voi olla.

Sitten vain menoksi. Sinne jäi Kuivastun satama.

Tuuli lähti viemään kohti uusia seikkailuita. Tai ei nämä niin uusia taida olla, vanhan kertausta.

Myötäiseen vie purje, kohti pohjoista.

Ensin tuollaista rauhallista menoa. Kohta se sitten otti ja tempaisi 6-7 välille vauhtia.

Kaukaa katselin että tuollainen yhdistelmä menee. Tai ei siitä ensin näkynyt kuin tolpat.

Kiihdytin vauhdin äärimmilleen että ennätän siitä ohitse ennen tuota Kuivarahun kanaalia.

Koukkasin oikealta ohitse. Tuo kulki jotain 2 solmua.

Pörinä kuuluu pannusta kun hinaaja vetää lauttaa.

Sinne jäi pörisemään.

Tuossa Rohukülan kohdalla soitin Haapsalun satamakapteenille että olen tulossa. Kysyin että sopiiko tulla. Tämä on tarkka mies, kysyy aina että miksi et voi ilmoittaa. Nyt sanoi olevansa kalassa, sanoi että mene mihin kohtaan tahdot, keegi on satamassa. Keegi on eestinkielessä joku tai kuka.

Vielä tuollainenkin eteen ennätti. Kumma munankuori on näillä Vormsin ihmisillä kulkuneuvo.

Purje alas, alkaa taas olla tuo eestin vieraslippu riekaleina. On meinaan vähän paljon tullut eestissä seilattua.

Kun sain veneen laituriin alkoi sataa, sen jälkeen tyyntyi täysin. Läksin satamatoimistoon jossa nojatuolissa istui tyttö tyllerö. Minä että oletko sinä Keegi? Tämä hämmästyi, miten niin keegi (joku)? Minä että satamakapteeni sanoi että toimistossa on keegi, oletko sinä keegi. Ei tämä ymmärtänyt minun huumoriani. Olen liian kauan ollut taas reissussa, ihmiset häkeltyvät kysymyksistäni.

On täällä toinenkin suomalainen vene. Sesonki on ohitse, jos sitä nyt on ollutkaan.

Puoli 7 olin valmis lähtöön. Oskari ei ollut vielä tullut töihin, mutta eilen jo sovittiin asiat.

Näytin vielä persettä tuolle neuvostoliiton aikaiselle panssari muistomerkille. Ihmeen kauan ne saivatkin pystyssä olla, nyt niitä on alettu pois viemään.

Ei kun menoksi. Tuulta on joku metri, liput liehuu.

Muutama vieras jäi satamaan kun läksin.

Heippa vaan Kuressaari, palaan vielä takaisin. Tiedän sen.

Purjeet ylös ja siitä se lähtee.

Horisontti keikahtaa jälleen kallelleen, matka asentoon.

Tuulta saisi olla vähän enemmän, mutta kyllä tälläkin matka joutuu.

Kartasta voi seurata tilannetta.

Runö, eli se Ruhnun laiva ajoi Roomassaareen edestäni.

Välillä vähän tihkua tuli taivaalta. Ei paljoa.

Olin enään 5 mailin päässä Kuivastusta kun tuuli ja vauhti alkoivat hiipua.

Kohta se tyyntyi kokonaan. Laitoin koneen käymään ja laskin purjeet. Soitin Kuivastun satamakapteenille ja kyselin kuulumisia. Oleg kertoi että hän näkee minut, Oskar Kuressaaresta oli soittanut töihin tullessaan että Jukka on tulossa.

Töll vetää eestaas, minä en sen tulilinjalle joudu.

Mutta tuon eteen kylläkin. Miksiköhän sen piti kiertää eteeni? Kai se halusi minulle näyttää millainen vene hänellä on.

Siinä se on Kuivastu satama.

Eipä täällä ketään vieraita ole, Oleg on laiturilla vastassa, kertoo heti kaikki kuulumiset. Kuinka sillä ahvananmaan miehellä, joka kiertää pitkin Baltiaa on morsian joka satamassa. Muhun saarella on kuulemma uusin morsian. Kertoi myös muutaman yhteisen tutun käyneen.

Näytti 50 luvulla ostamaansa moottoripyörää ja kertoi kuinka oli käynyt ympäri eestiä vapaapäivinä ajelemassa. Juttua riitti meillä tämän Muhun miehen kanssa, kunnes tämä lähti kotiin ja minä jäin yksin satamaan…

Aamulla oli lähdön hetki. Telineestä ratas, elektriratas.

Tällä bussikortilla saa rattaan, tunnin saa ilmaiseksi ajaa.

Siitä sitten vain elektri avusteisella kaupunkiin.

Vaihdan maisemaa, jätän rattaan tänne joen rannalle.

Minun kyytini tuli samassa laituriin.

Lippu valmiiksi.

Bussi oli jälleen viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty.

Pörröpää bussijuht tarkisti liput. Sitä ennen kävi kyykkimässä viemässä ihmisten pakaasit tuonne auton mahan alle pakaasiruumiin. Ne isomahaiset bussikuskit kun kyykistelevät niin pahaa tekee kun persvako paistaa niin syvälle. Tämä neito oli toista maata. Housut pysyivät siveästi jalassa kun kumartaa.

Niin lähti Lux Express taipaleelle, halki kesäisen eestin.

Eesti on pieni maa, tämän poikki kulkee nopeasti.

Pärnussa neito kuulutti että hän jää pois ja kääntyy toisella bussilla takaisin Tartoon. Toinen kuljettaja tulee tilalle. Ja tulikin. Minä kun kävin vähän jaloittelemassa tässä 10 minuutin pysähdyksellä, niin jo oli tullut sellainen persvako bussijuht kyykistelemään auton viereen.

Niin matka jatkuu. Muhuväinä kohdalla auto lauttaan, paikan nimi on Virtsu.

Ja suunta kohti Muhun saarta. Töll vie.

Regula tuli vastaan. Tuo Regula on vanha laiva, vielä kulkee.

Siinä kohta Muhu saaren kohdalla loppuu Õ äänne. Kuvasin tämän kuvan kerran maantiemuseossa. Luonnossa sitä ei ehdi bussista kuvata. Õ äänne on se josta saarlased puheesta erottaa muista eestiläisistä. Ne ei osaa lausua sitä, kuten en muuten minäkään osaa.

Panin lipun takaisin veneen perään. Kävin vähän keskustelemassa satamakapteenin kanssa. Tämä riemastui suuresti. Kysyi ensimmäiseksi, ethän ole vielä tänään lähdössä? Kun kerroin etten ole, tämä että voisinko olla illan satamakapteenina? Yksi ruotsalainen suuri purjevene on illalla tulossa. Niin minä sitten jälleen olen satamakapteeni…

Aamulla oli jälleen niin rauhallista Antslassa. Kaikki nukkuvat syvää unta.

Tuo on kaljamainos, mutta sinänsä pitää paikkansa.

Nämä taas myyvät puun käävästä tehtyä uutetta. Auttaa kuulemma elimistön immuunia parantamaan. Kysäisin ohimennen että mistä tiedät että auttaa? Oikeastaan tiesinkin jo vastauksen ennen kysymystä. Äijä kertoi että alkoi juoda kääpä uutetta, sen jälkeen immuunisuus ollut huipussaan. Lääkärikin ihmetteli kuulemma miten voi mies olla niin immuuni. Uskoo kuka haluaa. Kyllähän sillä ainakin hyvät rahat saa. Pitäsikiköhän minun vähän vaihtaa alaa ja alkaa myydä jäniksen paskaa?

Kävin Antslan rautatieasemalla katselemassa. Ovet naulattu kiinni ja mustat muovit ikkunoissa.

Eikä edes laitureita ole jäljellä. Tavarajunia vielä kulkee.

Tänään olikin rauhallisempi päivä, asiakkaat ei aivan silmille rynnäneet. Mitäkin kuitenkin ostivat.

Hiljenemään päin. On aika lyödä tavarat autoon ja teltat pakettiin. Työ on tehty.

Autoon vielä dieseliä tankkiin ja taipaleelle. Huomenna uudet kujeet.

Kunnon markkinoilla on monta esiintymislavaa. Täällä niitä on 3. Lauantai iltana on vielä urheilukentällä show. Siellä esiintyy Anne Veski. Eihän se suomalaisille mitään sano, mutta eestiläisille sanoo. Ollut noin 40 vuotta pinnalla ja esiintyy vieläkin paljon.

Musiikki kantoi hyvin autoon, ei se silti häiritse, musiikki oli hyvää. Ei känniläisten raakkunaa joka vie hermot. Aamulla oli hiljaista ja sumuista, kunnes aurinko vei sumun.

Kaikki valmiiksi, kohta alkaa taas se hullunmylly.

Valmiina, läks.

Mistä tuhannen ihmisen kylään tuleekaan näin paljon ostajia?

Monella 50 euron raha kourassa, sanoivat ettei ole pienempää. Minä että raha ei ole ongelma, se jos sitä ei ole on ongelma. Joku kysyi että jos pankkikortilla saisi maksaa. Minä että ei, kuikas sinä markkinoille tulet tyhjän rahakotin kanssa? Mene automaatille hakemaan rahaa, katso nyt kun lapsillasikin suu jo mytristelee.

Oli siellä automaatillakin aika jono.

Silloin kun myyntitaktiikka on äärimmilleen hiottu ja ihmisiä on tappituntumalla alkaa tapahtua. Joku tahtoo tinkiä, minä nostan hintaa. Ostaja alkaa ihmetellä miten hinta nousi? Minä että luulin sinun haluavan tinkiä, katsotaan mihin päädytään. Päädyttiin 50 senttiä alle hintalapun hintaan ja kaikki olivat tyytyväisiä, myös sivuta katsojat.

Iso remmi päälle ja myyntipuheet. Monta kertaa joku kysyi että oletko suomesta? Kerroin että olen sielläkin ollut paljon, siksi on vähän aksenttia jäänyt.

Tulihan se pitkän päivän iltakin, kaikki myyjät olivat väsyneitä, myös minä. Huomenna tempaistaan vielä kovemmin. Sellainen loppu riuhtaisu…

Hammaslääkärillä kävin. Meillä on hammaslääkärin kanssa sopimus että minulla on kirstuun laitettaessa vielä suurin osa hampaita jäljellä. Nyt piti tehdä juurihoitoa. Lääkäri yllätti minut tunnin aherruksen jälkeen. Sanoi että anna 30 euroa, käteisellä. Eihän se homma kerralla valmiiksi tullut, mutta minusta tuo hinta on yllättävän halpa.

Samalla kun tänne kotopuoleen päädyin, pääsin, tai jouduin töihin. Auto täyteen tavaraa pakataan.

Sitten vain matkavaihde päälle ja autolla kohti etelää. AIka kyytiä.

Päädyin tänne Antslaan. Tuhannen asukkaan epäitsenäinen kaupunki.

Tänne alkaa kokoontua jälleen tuttuja. Alkavat Haukka markkinat. Nämä ovat Eestin suurimpia markkinoita. Täällä en ole ennen ollutkaan.

Kohta alkaa tapahtua, kovalla rytinällä aloitetaan.

Sitä ennen kuitenkin kohvi.