Purjehdusta ilman tuulta

Aamulla oli niin tyyni ilma. Ei näytä miltään purjehdus ilmalta.

Kävin kaupungilla rattaalla vetelemässä. Jotenkin eksynyt olo.

Tuolla on tuttu penkki.

Ptojr Tsaikovski kävi täällä istuksimassa ja miettimässä sinfonioita ja muita suuria asioita. Meinaan silloin tsaarin aikaan.

Kummia kapineita liikkeellä, mitähän tuokin on tekevinään?

Nyt alkoi tuntua että täältä pitää lähteä. Kävin satamakapteenin luona kertomassa että lähden.

Panin rattaan pakettiin.

Tattaassa on tuollaiset renkaat, vaihdoin slikset kesällä uusiin renkaisiin. Näissä on hyvä ääni kun asfaltilla ajaa. Samanlainen ulina kuin saksalainen stuka syöksypommittaja kääntyy syöksyyn ja ulisee kun vauhti noisee.

En ehtinyt vetää rattaalla kuin alle 20 kilometriä Haapsalussa.

Eikä moottoria käynnistetä yhden satamasta lähdön takia. Otetaan köydet irti, noustaan keulaan ja samalla jalalla tyrkätään vauhtia. Ei liian paljon vauhtia lykätä, ettei karkaa vastapäiseen laituriin. Nostetaan keulapurje ylös ja odotellaan että saisi vauhtia niin että ohjaus tottelee. Sitä ennen käytiin aika lähellä tuota vastapäistä laituria. Siellä yksi pariskunta siellä tähyili temppuiluani. Lopuksi sain senverran vauhtia että sain keulan vastatuuleen ja isopurjeen ylös.

Päätähuimaavalla vaudilla etenen. Haapsalu näkyy tuntitolkulla horisontissa.

Ajoittain tuli vähän puuskaa jolloin vähän nykäisi vauhtia.

Tuollaiseksi se meni tuuli.

Koneella viimeiset 3 mailia.

Dirhamin kalasatama.

Kello

Kello oli jo puoli 8 illalla.

Veneessä 31 kraadia lämmintä. Eesti suvi…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.