Ihmeellistä jorinaa

Heti aamusta vettä heittää niskaan. Tällainen kesä.

Kävin aamulenkillä radan varressa. Porgantid ajelevat ja viheltävät minut nähdessään. Sen verran olen rautatieläinen että pää kääntyy kun kuulen junan äänen.

Alkaa tulla kesä.

Kävin kaupungilla kauppahallissa vähän evästä ostamassa ja auton pakkaus jälleen.

Pyyhkäisin tänne Keila kaupunkiin, on Keila linna päevad. Samalla markkinat.

Vastenmieliset venäläiset karjuvat kun kohtia jaetaan. Olivat tehneet oman nimilistan jonka mukaan olisi paikat pitänyt jakaa. Markkinoiden järjestäjät sanoivat että meillä on ihan omat listat mihin kukin laitetaan. Perkeleen venäläiset.

Sitten vain telttoja pystyyn ja taas alkaa tapahtua.

Illalla jo näkyi monia tuttuja myyjiä, huikkasivat suomeksi Terve. Se olikin suunnilleen ainoa mitä suomea osaavat. Onneksi minä osaan tätä viron kieltä…

Tänään vapaapäivä Tartussa. Minulla oli sähköpyörä lainassa, se jäi jumiin kun lukitsin sen kaupassa käynnin ajaksi. Piti soittaa kaupungille, apua kysellä. Saivat jotenkin kauko ohjauksella avattua. Kohta tuli sähköposti, ottivat pyörät pois käytöstä. Kanadalainen firma on konkkaan menossa ja lopettanut ohjelmiston pyörityksen. Ainakin pari viikkoa ovat fillarit pois käytöstä. Sääli, niillä ajelee tosi paljon porukkaa…

Sinne jäi Birgitta Piritalle laituriin, minä lähden nostelemaan jalkaa toisen eteen.

On tämä Tallinnan liikenne sekaisin. Bussitkaan eivät meinaa mahtua liikkumaan.

Hyvät on bussit Tallinnassa.

Tarkka kamera valvonta, sininen valo vilkkuu kun epäilyttävä ihminen tulee bussiin.

Tallinnan bussijaamassa ennätin vielä käydä.

6 eurolla aamupalaa.

Tämä kuva on viereisestä Luxista.

Nuori Luxin kuljettaja neito oli minun Luxini ovella. Hämmästyin kun kysyi dokumenttia. 10 vuoteen kun olen näillä liikkunut se oli ensimmäinen kerta kun maan sisäisillä matkoilla Lux dokumenttia kysyy. Ihan asiallistahan se on kysyä, minulla on 40% alennus, mutta ei sitä ole kysytty. Vielä ennen lähtöä kävi tarkastamassa että kaikilla on turvavyö kiinni.

Kohta taas läks, kohti etelää Lux. Minä luin E-kirjaa ja kuljettaja antoi palaa.

Iltasella kävin vielä katsomassa lasten rattakilpailua.

Tässä lähtöviivalla tuomari huikkasi että läks. Minä innoissani huikkasin että: ”let’s go luteet, talo palaa.”

Tässä edessä ajava on suunnan näyttäjä. Nuori mies näyttää mihin rata menee, ettei kilpailijat innoissaan lähde hortoilemaan. Hyvä meininki..

Kävin katselemassa vanhoja paikkoja ja muistoja.

Muistotkin on vähän haalistuneet ja paikat pieniksi muuttuneet.

Minun oli aika lähteä taipaleelle.

Juna asemalle odottamaan. Tuossa oli ennen penkki, siinä sai istuskella ja junaa odottamassa.

Kaikkea ei vielä ole tuhottu, nämä omenapuut ovat tallella. Ne ovat nimeltään Rautatie omenat. Rautateillä oli ennen oma puutarha, joka hoiti kukkien ja sellaisten kasvatuksen. Kehittivät oman omenapuun.

Junani saapui, matka alkaa, tai siis jatkuu.

Junalla matkustaessa ei tarvitse ostaa polttoainetta. Polttoaine on jostain syystä suomessa kalliimpaa kuin kotona.

Meri alkaa jo näkyä junan ikkunasta.

Kulkuneuvoni laiva näkyy. Ostin risteilyn viron puolelle. Jostain syystä se on puolet halvempi kuin pelkkä menolippu. En meinannut kuitenkaan paluulippua käyttää.

Minun laiva, nimeneltään Finlandia. En tarvitse mitään ylimääräistä laivalla. Tuoli ja pöytä riittää, luen kirjaa matkalla.

Piritaan on ilmestynyt veneitä laituriin. Kaikki ovat paikallisten, turisteja ei näy, ei niin väliksikään. Veneeseen nukkumaan..

Tuli palaa hännän alla. Se on tarttunut myös ottolapseeni. Oli alkanut kotonaan 4 vuotias selkäreppua pakkaamaan ja sanonut lähtevänsä onun kanssa saaremaale purjehtimaan. Lapsen vanhemmat olivat kauhuissaan. Karkaa vielä kotoa lapsi.

Mutta minä vetäsisin sähkörattaalla bussijaamaan ja hyppäsin Luxin selkään. Sitten viedään. Automaatti heittää suurempaa ja suurempaa pykälää ja matka joutuu ilmajousilla. On meinaan erialinen meno kuin ooppelilla.

Päädyin Tallinna satamaan, sielä Eckerö Finlandia oli jo lastauksessa.

Katselin että ompa ruma lapsi naisella.

Sekaan vain.

Sinne vain laivan uumeniin kaikki.

Luin kirjaa ja väillä katselin ikkunasta. En osaa oikein riemastua laivamatkasta. On tullut laivassakin matkusteltua jonkun kerran.

Suomen saaristo. Etualalla Katajaluoto, taaempana Kuivasaari ja Isosaari.

Seikkailin vähän aikaa Helsingissä.

Ja sen jälkeen seikkailin vielä maaseudulla. Taidan lähteä takaisin Eestiin, viihdyn siellä paremmin jostain syystä…

Aamu kello 6 markkinoilla. Asiakkaat ei ole vielä tulleet ja myyjätkin nukkuivat. Tämä etualalla olevat asiat ovat yhden suomalaisen puutarhurin. Tämä on aiemmin ollut mukana myymässä, nyt olivat vain hänen virolaiset myyjänsä.

Tälläisiä juuria myivät.

Ostajille kelpaa, myyrille nähtävästi ei.

Markkinat jatkuvat ja ihmiset ostavat.

Markkinoilla oli myös yöbileet. Markkiana alue oli eristetty niin, että sellaista aidattua kujaa pääsi rakennukseen jossa bileet olivat. Yöllä ihmettelin mikä jytkytys kuului. Siellä olikin joku transsu esiintymässä. Kaikkea sitä kuulee.

Nämä myyjät olivat laittaneet autoonsa kyltin.

Nähtävästi olivat myyneet kaikki tavaransa ja telttansa. Minä lastasin autoon asiat ja kotiin…

Muuta kuin töihin. Heti aamusta alkaa se sama ralli.

Droonit tarkkailee tilannetta. Minä myös ihmettelen maailman ihmeitä.

Omistaja toi tuollaisen koiran ostoksille lastenvaunuissa. En ole varma oliko koira häpeissään. Minusta vähän näytti siltä. Kaikkea sitä näkee. Ei tuo edes ollut lapsi koira Vähän kuin 18 vuotiasta työntelisi rattaissa ja panisi tutin suuhun.

Ihmisiä on sakeana. Turnee alkaa.

Tälle nuorelle miehelle löydettiin lippalakki.

Näille suomalaisille ikäneidoille laitettiin tuollaiset päähineet. Antoivat puhelimen ja pyysivät kuvata, samalla otin itsellenikin kuvan.

Tämä auto ei ollut myynnissä, oli laitettu muuten vain nähtäville.

Näyttää olevan 1300 hevosta aparaatissa, taitaa sillä lähteä kuin jänis makuulta. On meinaa 1,4 hevosta joka kiloa kohtaan tempaisemassa. Nuori mies oli tämän tehnyt ammattikoulussa, jonkin näköinen lopputyö.

Vähän kengät ja varpaatkin mustuu työn teossa. Kävin saunassa ja siellä oli latvialainen mies suihkun alla. Nauroin ja sormella näytin kuinka molempien reitille oli jäänyt mustat jalan jäljet. Mies ei oikein sitä ymmärtänyt ja jotenkin säikähti ja alkoi lattiaa pestä. Yritin naureskella ja näytin omia jälkiäni ja jalkojani. Ei ymmärtänyt kuusivarpainen.

Teltassa kävi myö ukrainalainen muori tyttärensä ja tyttären lapsien kanssa. Eihän niillä oikein rahaa ollut. Panimme alennusmyynnin, ukrainalaistelle puoleen hintaa. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Loppuihan se tämäkin päivä, pakolais leiri hiljenee.

Aamu alkaa aurinkoisena Türi markkinoilla. Ensin aamupesu, kuten armeijassa.

Portit avautuvat ja ihmiset ryntäävät paikalle. Jälleen kävi suomalaisia kyselemässä olenko kauan työssä suomessa ollut kun suomi sujuu niin sujuvasti? Olenhan minä.

Siitä se alkaa, kaikki on kaupan.

Yksi suomalainen tahtoi ostaa Ferrari lippalakin. Kysyi hintaa, sanoin että 15 euroa. Mies osti lakin ja maksoi.

Tämän kaveri myös suomalainen valitsi Mercedes lippiksen.

Kuinka ollakaan, siinä oli hintalappu 10.50 euroa. Se taisikin olla lakkien oikea hinta. Kun alkoivat kyselemään että miksi tämä on halvempi? Sanoin että tottakai Ferrari on kalliimpi kuin Mercedes. Saat 10 eurolla Ooppelin lakin. Hyväksyivät meriselitykseni.

Yritystä on muillakin, lahjat on vain paremmat toisilla.

Illalla vielä saunaan. Ymmärsin Latvialaisten venäjää puhuvien keskustelusta että kyselivät toisiltaan onko kiitos eestin kieltä? Koitin selittää että ei ole, se on suomea. Onneksi vieressä lauteilla istuva eestin mies osasi selittää tämän näille latvialaisille. Ensimmäinen päivä markkinoilla

Aamulla minulle tuotiin jälleen lapsi, lapsen vanhemmat olivat töissä ja minä olin ainoa joutilas. Me tutkimme yhdessä maailmaa. Ihmettelimme että onpa tuhatjalkaisella paljon jalkoja. Miten se niin pienen pään kanssa osaa kävellä niin monella jalalla kompastumatta.

Kävimme jalgrattaalla ajelemassa ja katselemassa kun junat liikuivat. Kuinka ne on niiin pitkiä?

Kuinka tuollainen pikappi liikkuu kiskoilla? Miksi ne siellä ajelee?

Hautausmaalla kävimme katsomassa linnunpönttöä puussa ja kappelia ihmettelemässä. Lauloimme suomeksi lastenlauluja. Sitten lapsi haettiin pois ja minä ryhdyin autoa pakkaamaan.

Ovesta survotaan asioita niin paljon kuin sopii. Tässä vasta puolillaan.

Takaakin luukku vielä menee kiinni kun vähän tempaisee.

Siitä vain kohti pohjoista niin että tuntuu.

Saavuin perille tienviittojen ohjaamana.

Leiri alkaa nousta pystyyn, karavaani on saapunut. Huomenna alkaa Türi lillelaat. Eli türin kukkamarkkinat. Ei minulla kukkia ole, mutta niillä mennään mitä on.

Kävin katsomassa lasten polkupyörä kilpailua. Olen tämän hoitolapsen kanssa käynyt ajelemassa ensin sellaisen juoksurattaan, sitten lastenpyörällä apupyörien kanssa ja nyt lopuksi ilman apupyöriä. Ihan vain on katseltu linnunpönttöjä puissa ja ihasteltu kevään tuloa.

Nyt lapsen vanhemmat veivät lapsen kilpailuun, 4 v nuorimies oli innoissaan. Vetäisi ekassa mutkassa kaikista ohitse ja 200 metrin radalla vetäisi 100 metrin kaulan seuraavaan. Voi sitä riemua.

Alan valmistautua markkinoille lähtöön…