Kävin katselemassa vanhoja paikkoja ja muistoja.
Muistotkin on vähän haalistuneet ja paikat pieniksi muuttuneet.
Minun oli aika lähteä taipaleelle.
Juna asemalle odottamaan. Tuossa oli ennen penkki, siinä sai istuskella ja junaa odottamassa.
Kaikkea ei vielä ole tuhottu, nämä omenapuut ovat tallella. Ne ovat nimeltään Rautatie omenat. Rautateillä oli ennen oma puutarha, joka hoiti kukkien ja sellaisten kasvatuksen. Kehittivät oman omenapuun.
Junani saapui, matka alkaa, tai siis jatkuu.
Junalla matkustaessa ei tarvitse ostaa polttoainetta. Polttoaine on jostain syystä suomessa kalliimpaa kuin kotona.
Meri alkaa jo näkyä junan ikkunasta.
Kulkuneuvoni laiva näkyy. Ostin risteilyn viron puolelle. Jostain syystä se on puolet halvempi kuin pelkkä menolippu. En meinannut kuitenkaan paluulippua käyttää.
Minun laiva, nimeneltään Finlandia. En tarvitse mitään ylimääräistä laivalla. Tuoli ja pöytä riittää, luen kirjaa matkalla.
Piritaan on ilmestynyt veneitä laituriin. Kaikki ovat paikallisten, turisteja ei näy, ei niin väliksikään. Veneeseen nukkumaan..