Ihmeellistä jorinaa

Vaaka keikahti lähdön puolelle, on aika jatkaa matkaa. Määränpää ei vielä tarkkaan tiedossa mutta suunta on, luode.

””Suomenlahti, Pohjois-Itämeri, Ahvenanmeri, Saaristomeri ja Selkämeri:

Lounaistuulta, aluksi 5-10 m/s, iltapäivällä ja illalla 8-12 m/s. Yöllä heikkenevää tuulta, huomisaamuna jälleen 5-9 m/s. Ajoittain sade- ja ukkoskuuroja, muuten hyvä näkyvyys.”””

Tuuli toi taas Hammarlandiin, Öra satamaan, sillan pieleen. Ahvenet eivät ole narrattavissa ainakaan kädessä pidettävillä kalannarrausvehkeillä.

Lehdessä oli juttua että sama valas joka oli Gotlannin luona oli nähty myös helsingissä.

Minä haluaisin nähdä valaan, se olisi tosi hienoa nähdä sellainen suuri otus. Mutta siinä on vaaransa. Mitä jos en saakaan sitä videolle ja valokuvaan? Mitä sen jälkeen? Kolkko kohtalo.

Kenellekkään ei voisi kertoa hienosta kokemuksestaan, siitä että kohtasin valaan purjehdusreissullani. Pakko vain yksin sitä muistella. Jos erehtyy kertomaan. että näin valaan tulee sama kolkko kohtalo kuin Ruokolahdella leijonan nähneellä. Sen jälkeen on aivan turha yrittää mitään kertoa ihmisille vakavasti, mistään. Ikuinen kylähullun maine.

Taitaisikin olla rangaistus ja paha asia valaan näkeminen. Pitääkin alkaa varoa mitä näkee ja mitä ei. Uskoako silmiään vai ei. Siitä voisi helposti alkaa elämän alamäki.

Pitääkö nyt lopettaa kalastuskin?? Alkaa vähän arveluttaa koko homma, liian hyvin ja liian suuria kaloja on tullut..

Mutta olen minä sellaisen kirkonkellon nähnyt jossa lukee kyljessä AGA, ja se on tuotu tuonne mäelle kyltin mukaan Gustaf Dalen  pyhätöstä, Sottungan hujakoilta. Uskon että sitä on hartaasti kuunneltu sumun keskeltä, toivottu että ala nyt jo kuulua ja näkyä. Kyllä sen jo pitäisi olla ihan tuossa vieressä. Ja luvattu että kun tästä selviän teen votiivilaivan ja lahjoitan sen kirkolle.

Niin, ja olenhan minä nähnyt lentävän Hollantilaisen, tai siis Sveitsiläisen. Ja kehtaan sen tunnustaa koska sain siitä kuvan.

Maarianhaminassa on suuria purjeveneitä, niitä on paljon. Laiturissa löytää oman veneensä kun katsoo niitä kaikkein lyhimpiä mastoja.

Usein kuulee ihmisten kehuvan että ompa komea jahti. Tarkoittavat että on suuri vene. Suuressa veneessä on myös omat vaikeutensa, näyttää joskus olevan varsinkin tottumattomalle hankalaa. Meikäläinen kun yksin tulee laituriin ja jos posauttaa laituriin niin ihmiset on myötätuntoisia, että voi voi kun noin kävi. Sellaisella suuremmalla jahdilla kun vaikeudet alkaa, niin laiturilta kuuluu nauru kuin amerikkalaisessa sketsiohjelmassa vitsin jälkeen. Mitä suurempi jahti, sen suurempi vahingonilo.

Mistähän johtuu että monet pitää suurta venettä parempana? Periaatteessa se kestää merenkäyntiä erilailla, mutta onko se silti käytännöllisempi omaan käyttöön? Onko suuremmat kumisaappaat paremmat? Mitä suurempi numero sen komeammat saappaat. Tai fillari, suuremmat renkaat sen parempi. (Minulla on 20″ renkaat)

Vene voi olla pieni, mutta tontti suuri. Ja kun naapurit ei miellytä se on vips, ankkurit ylös ja uudet maisemat. Nyt kuitenkin vielä Maarianhamina….

Maarianhaminassa on tullut oltua monta kertaa. Kaupunki on kannaksella meren ollessa kahdella puolella. Se toisella puolella, vähän matkan päässä on Lunparn, joka taas on syntynyt meteoriitin törmäämisestä. Vanhaa historiaa, ei nykyjään meteoriitit niin törmää, onneksi.

Kuvan kirkon lahjoitti kaupungille August Troberg,  Ahvenanmaalainen laivanvarustaja. Ei ole aivan halpa tuollainen kivikirkko. Nykyään taitaa laivanvarustajat olla paremminkin käsi ojossa yhteiskunnan suuntaan

Löytyihän Maarianhaminasta myös tykki, sen edellisen Krimin sodan aikainen venäläisten tykki. Vanhana tykkimiehenä väitän että tämä tykki on vaarallinen, käyttäjälleen. Ei se tuollaisella lavetilla pysy, lentää kuin leppäkeihäs taaksepäin.

Nälkä alkoi vaivata, en kehdannut vierassatamassa Swanien keskelle alkaa verkkoa vetämään. Myöskään pilkkimistä laitureilta ei aina vierassatamassa hyvällä katsota. Trotyyliä ei ollut, joten vaihdoin syöttiä. Ja mitä sainkaan, kuulostaa melkein samalta kuin kala.

Veteen piirretyt viivat johdattivat jälleen tuttuun paikkaan, Maarianhaminaan, auringon laskiessa.

Muistan vuosien takaa, kun elokuussa, auringon laskiessa pieni Ruotsalainen pursi lipui Maarianhaminan länsisatamaan. Sillä tuli yksin sellainen eläkeukko. Ukolla ei ollut pokerinaamaa, ukosta näki kauas miten onnellinen ja hyvä mieli sillä oli purjehtiessaan auringon laskiessa satamaan. Ehkä minusta näki myös eilen illalla samaa…

Onko kukaan koskaan ihastellut, kun moottorivene tulee auringonlaskussa satamaan? Vetää horisontista kohti moottorit huutaen kuin pommikonelaivue. Onko siitä tehty tauluja? Venelehdissä näkee moottoriveneistä kuvia, yleensä ne kurvaa täydellä kaasulla, niin että oikein aallot nousee. Ja katsokaapa kuvia, kapteeni aina katsoo taakse niitä aaltoja, joita sai tehtyä.

No, voihan silläkin ylpeillä, ainakin toiset huomaa että siinä mennään eikä meinata.

Nyt purjehtiminen auringon mukaan on helpompaa. Tuossa selämerellä ollessa juhannuksen maissa ei aurinko laski myöhään ja nousi aikaisin. Nyt sentään on 8 tuntia aurinko unten mailla.

Olo oli välillä kuin muslimilla ramadan kuukautena, kun ei saa syödä ja juoda kuin auringon laskun jälkeen. Juttelin kerran yhden oikeauskoisen muslimin kanssa, aurinko oli juuri laskenut illalla 11 maissa ja mies kaivoi eväskontista leivän ja alkoi syödä eväitään. Kertoi että leipä oli tosi hyvää kun sitä päivän odottaa.

Ehkä se nii onkin, jos ei kaikkea mahdollista ole, osaa niistä pienistäkin paremmin nauttia. Ainakin vatukossa ne vadelmat oli ihan hyviä. Enkä katsonut etukäteen onko niissä matoja. Jos mato maistui suussa syljin pois, jos ei huomaa matoa mitä sen väliä.

Että sellaisella filosofialla seilataan….

Hammarlandissa on ne tavalliset nähtävyydet. Kirkkojen rakentamiseen on käytetty paljon rahaa ja voimia. Nälkää on välillä nähty, mutta komea kirkko on pitänyt saada pystyyn.

Tykkiä ei ole katsottavaksi jäänyt. Edellinen Krimin sota eli Oolanninsota on ne hävittänyt, sen jälkeen on Ahvenanmaa ollut demilitarisoitu maakunta.  Tykin sijaan löysin mielenkiintoisen valaan luurangon rannalta.

Hammarland: voimassa seuraavat varoitukset: metsäpalovaroitus, hellevaroitus, sadevaroitus, raju ukonilma. Mielestäni näitä on tullut jo monta päivää, eikös se kohta ala olla normaalia? Ei mitään erikoista poikkeavaa.

Eilen vetäisin purjeella Harmmarlandiin. Eckeröhän on oma saari, silta menee salmen yli. Silta on niin matala ettei purjeveneellä pääse läpi. Mutta tulin tänne laituriin ihmettelemään. Toissapäivän reittiä.

Ei ole varsinainen huvivenesatama. Vieressä on  henkitoreissaan oleva  oleva troolari,    piti oikein katsella miten köydet laittaa. Ajattelin kun tuohon uppoaa niin ei vedä omaa venettä mennessään. Miksiköhän omistaja on sen tuohon tuonut? Siitä ei tule enään millään kalua. Eikä se ole vuosiin omalla koneella liikkunut. Nähtävästi joku käy sitä tyhjentämässä, muuten uppoaisi puuvene varmasti. Kelluu korkealla, ei ole paljon vettä sisällä.  Ei ollut viime syksynä troolari tässä, eikä varmaankaan ensi kevättä näe. Köydet oli katkeilleet, ohuita naruja laitettu tilalle.

Tälläistä tänään tähänaikaan täällä…

Alankin pilvistä ennustamaan säätä, aloitan tälläisestä helpommasta pilvestä.

Säätä on tulossa, piileksin laiturin takana…

Ukko saksalainen tuli yksin Djupvikeniin. Saksalaiset onkin huolellista porukkaa. Ukko tuli niemennokan viereen, laski ankkurin, pumppasi kumiveneen ja souti rantaan. Rannassa kilkutteli kallioon kiiloja, laittoi köydet kiinni kiiloihin ja souti kohti venettä köydenpäiden kanssa. Heitti köydet veteen ja souti lopuksi veneelleen. Ajoi veneellä köysien viereen ja nosti keksillä keulaköydet itselleen.

Meikäläinen tollo tulee rantaan, hyppää köyden kanssa rannalle seisomaan ja ihmettelee mihin saisi köyden kiinni.

Iltasella tuli halu päästä jälleen eteenpäin. Purjeet ylös ja Eckerön suuntaan, kilpaa auringon kanssa. Suunnilleen tasapeli.

Kiva katsella kun Ruotsalaisten, joita on 3/4 veneistä, liput liehuivat tullessani. Suomalaisilla jostain syystä pitää aina liput laskea alas illalla. Perustuu kuulemma lakiin, hah.

Laissa puhutaan virastosta tai laitoksesta joiden pitää liputtaa virallisina liputuspäivinä. Seuraavaksi määrätään että lippu pitää nostaa kello 8 ja laskea viimeistään 21 tai auringon laskiessa. Jos viraston tai laitoksen päällikkö ei toisin määrää.

Tuosta jo pitäisi ymmärtää että koko lasku hössötys koskee virastoja ja laitoksia joita huviveneet tai yksityiset ihmiset eivät ole.

Jos joku ei usko niin voipi lukea vaikka Suomalisuuden liiton sivuilta lakipykälistä, miten se on selkeästi kirjoitettu lakiin. Veneilyliitossa on oikein lippukomitea jossa kipparilakki päässä kirjoittavat ohjeita, miten pitää olla lippu puolisalossa jos on vainaja veneessä. Tai miten suoritetaan lipputervehdys. Eipä ole tullut nähtyä lipputervehdystä. Taitavat elää jossain toisessa todellisuudessa ohjeiden tekijät

Kun viranomaiset on niin hanakoita etsimään vaikka leimaamattomia sammuttimia veneistä ja määräämään niistä sakkoja, voisivat tehdä turvallisuuden nimissä määräyksen että veneessä pitää olla lippu ylhäällä kun siinä on ihmisiä. Jos sattuu venepalo, niin tietää mistä veneestä löytyy ihmisiä sisältä. Mutta nämäpä teki määräyksen että veneet pitää rekisteröidä ja laittaa numero kylkeen. Mitenkäs sellainen lisää turvallisuutta???

Ahvenanmaalla eivät ole rekisteröineet purjeveneitänsä, ovatko nyt turvattomampia kuin meikäläiset mannersuomalaiset? Laki on sama, ahvenanmaalaiset viittaa sellaiseen kintaalla…

No nythän minä keksin miksi ruoka välillä näyttää koiranruoalta. Ei pidä kaikkea sotkemaan sekaisin. Otetaan ahvenia riittävästi, mustaa leipää ja vettä ja jotain kermaviilin tapaista. Niitä kun vetelee niin avot. Sitruunapippuria kalaan ainoastaan.

Jälkiruoka etsitään myös itse.

Mikähän siinä on että moottoripyörä tekee kiireiseksi. Olin viimekesänäkin täällä Geta kylässä. Istuin ojanpenkalla, kun moottoripyöräpariskunta tuli Harleylla, pysähtyi minun kohdalle ja kysyi englanniksi onko Getaberget kaukana. Näytin että tästä menee tie ylämäkeen jotain 2 kilometriä, kerroin suomeksi, kun huomasin että nämä suomalaiset luulevat ulkomaan ihmeeksi minua. Liian kaukana sanoi ukko visiirin raosta ja läksi töröttämään eteenpäin. Yritin perään huudella että siellä on mielestäni Ahvenanmaan hienoimmat näkymät. Sinne menivät mihin lie huoltoaseman baariin kiireellä. Minä jatkoin vadelmapuskassa vadelmien syöntiä, ja ihmettelin maailman menoa. Ohikulkijat katsoivat minua pitkään ja minä tuijotin takaisin….

Ei toimi Djupvikissa älyverkot. Iltasella laitoin sitten sellaisen vanhanaikaisen kalaverkon pätkän veneen perästä. Katkaisin 20 metrin verkon puoliksi, on helpompi. Parin tunnin perästä ajattelin että katson illalla vielä verkon, jos jotain olisi tullut. Hah, verkossa oli 16 suurta ahventa.

No, jäänkin tänne kalastamaan ja ahvenia syömään. Tutkin karttojani, niistä osa onkin yllättävän vanhoja. Luotaukset on 150 vuotta vanhoja. Museokartoilla seilataan….