Veteen piirretyt viivat johdattivat jälleen tuttuun paikkaan, Maarianhaminaan, auringon laskiessa.
Muistan vuosien takaa, kun elokuussa, auringon laskiessa pieni Ruotsalainen pursi lipui Maarianhaminan länsisatamaan. Sillä tuli yksin sellainen eläkeukko. Ukolla ei ollut pokerinaamaa, ukosta näki kauas miten onnellinen ja hyvä mieli sillä oli purjehtiessaan auringon laskiessa satamaan. Ehkä minusta näki myös eilen illalla samaa…
Onko kukaan koskaan ihastellut, kun moottorivene tulee auringonlaskussa satamaan? Vetää horisontista kohti moottorit huutaen kuin pommikonelaivue. Onko siitä tehty tauluja? Venelehdissä näkee moottoriveneistä kuvia, yleensä ne kurvaa täydellä kaasulla, niin että oikein aallot nousee. Ja katsokaapa kuvia, kapteeni aina katsoo taakse niitä aaltoja, joita sai tehtyä.
No, voihan silläkin ylpeillä, ainakin toiset huomaa että siinä mennään eikä meinata.
Nyt purjehtiminen auringon mukaan on helpompaa. Tuossa selämerellä ollessa juhannuksen maissa ei aurinko laski myöhään ja nousi aikaisin. Nyt sentään on 8 tuntia aurinko unten mailla.
Olo oli välillä kuin muslimilla ramadan kuukautena, kun ei saa syödä ja juoda kuin auringon laskun jälkeen. Juttelin kerran yhden oikeauskoisen muslimin kanssa, aurinko oli juuri laskenut illalla 11 maissa ja mies kaivoi eväskontista leivän ja alkoi syödä eväitään. Kertoi että leipä oli tosi hyvää kun sitä päivän odottaa.
Ehkä se nii onkin, jos ei kaikkea mahdollista ole, osaa niistä pienistäkin paremmin nauttia. Ainakin vatukossa ne vadelmat oli ihan hyviä. Enkä katsonut etukäteen onko niissä matoja. Jos mato maistui suussa syljin pois, jos ei huomaa matoa mitä sen väliä.
Että sellaisella filosofialla seilataan….