Ihmeellistä jorinaa

Hoh, mitenkä tämä kesä niin äkkiä kuluu? Vastahan minä läksin, 4 kuukautta jo täynnä reissua.

Kuinkahan monta kertaa olen viime ja tänävuonna kohdannut Amorellan? Aika monta kertaa. Sama humppa rytke kuuluu kilometrin päähän.

Liikkeellä on myös paikallisliikenteen kalustoa.

Aika kuluu päättömästi seikkaillen, kirkkoja katsellen ja Ahvenia pyytäen ja paistaen.

Tälläkertaa satama on Degerby. Eilen kun tulin niin lähellä Oolantilaisessa moottoriveneessä viittoili ukko minulle. Ukko kyseli aionko yöpyä laiturissa. Vastailin varovasti että voi ollakin. Kertoi että sesonki on ohi, mutta sovittaisiko 10 euroa maksuksi. Naureskelin että olet varmaan sataman omistaja, satamakapteeni tai vastaavaa. Haa, ukko kaivoi suuren kyltin veneestään, kyltissä luki satamakapteeni. Sovimme että kymppi on sopiva maksu.

Naureskeltiin, että olen joskus miettinyt, pitäisikö laiturissa käydä keräämässä kolehti ennenkuin henkilökunta tulee paikalle.

Ukko näytteli merikartasta jotain saarta, siellä on kuulemma sauna 40m ponttoonilaituri ja grilli. On kuulemma kylän mahtimiehen saari. Ihmettelin mitä saaren omistaja ajattelee jos laituriin törmään, ukko että sinne vaan..

Mutta reitti kulkee valkoisen, luotaamattoman veden läpi, en lähde kokeilemaan. Yksi kivikkokin on reitille merkitty, siitä ukko kertoi, että ei sitä ole kukaan nähnyt kuin kartassa.

Sottungan laiturit on kovin tyhjän näköiset.

Ei ketään. Yhteyslaivan tullessa porukkaa tuli jostain päin saarta sitä vastaan. Joku toi olkipaaleja traktorilla jne.

Viereisessä kesäkahvilassa oli nähtävästi mökkiläisten kesäkauden päättäjäiset. Kovasti oli porukkaa laiturilla sen jälkeen.

Tuulee idästä, taidankin kääntää kokan takaisin Maarianhaminaan. Kohta on kuukausi seikkailtu Ahvenanmaalla…

Foglössa sai jälleen fillarilla vedellä.  Kirkko löytyi jälleen, on 4 kilometrin kaukana kylästä.

Päivällä moottori käymään ja Bänö Ö nimiseen saareen, Sottungan viereen. Illalla parit ahvenet ongella, salaverkko veteen veneen alle.

Niin tyyntä aamulla, otankin kameran ja vähän nostan verkon päästä..

Ja nostinkin koko verkon pätkän.

8 ahventa fileiksi..

Maarianhaminassa kun viimeinen sadekuuro meni ohi, purjeet ylös ja eteenpäin. Sinne jäi kaupunki.

Hyvän purjehduksen jälkeen tulikin jälleen tuttu paikka, Degergy Lotsudden satama, Foglon kunnassa. Ruotsalais äijäporukka olikin olikin jo laiturissa. Tilanne oli 6-1 Ruotsi-Suomi. Ukot oli kovin kohteliaita, moni kävi kättelemässä, ihmetteli missä kaikki purjehtijat ovat.

Kunnassa näyttäisi asuvan 569 asukasta. Tuo kuvan rakennus oli uimahalli.

Ikkunasta näkee että altaan päälle on rakennettu jonkinlainen lava ja laitettu kahvilan tuoleja. Ehkä siinä on kesällä kun on turisteja, jonkinlainen kesäkahvila. Jonkun on täytynyt maksaa koko 6 ratainen uimahalli, ei tämänkokoisella kunnalla ole rahaa sellaista rakentaa. Itseasiassa näkyy ettei ole edes varaa ylläpitää hallia. Nyt on kallis halli rakennettu, altaan päällä kyhätty kate ja halli tyhjä.

Kuulostaa yhtä järkevältä kuin minun edestakainen purjehdus päättömältä vaikuttavaa reittiä, mutta minä teenkin sen omilla rahoillani.

Satamakapteeni oli eilen yrittänyt minulle soittaa, mutta eihän vapaa mies kännykkää mukana kanna. Oli sitten soittanut naapuriveneen ukolle, joka myös oli ovikoodia yrittänyt kysellä. Satamakapteeni oli pahoitellut, kun oli unohtanut puhelimen työpaikalleen. Pahoitteli myös kun saunat oli ottanut pois taimerilta. Hah, kaksi valtavaa saunan kiuasta, aamulla päällä 3 tuntia, illalla 4 tuntia. Ei niitä ilmaiseksi lämmitetä. Suihkut ja vessat toimii, sähköä ja vettä saa laiturilta, ne riittää oikein hyvin kulkijalle.

En kehdannut kysellä, kertoivatko että yksi kulkija tuli ja näpytti kolmannella oikean koodin lukkoon. Ei sitä kukaan usko. Toisaalta miten sen koodin saisi? Ne lukot on nähtävästi langattomasti yhteydessä toisiinsa, varmaan ne joku osaava osaisi hakkeroida. Mutta sellaiset valopäät jotka sen osaa tehdä, ne eivät syksyllä purjehdi Ahvenanmaalla. Purjehdusta katsovat korkeintaan youtubesta.

Fillarista meni reilu viikko sitten vaihteensiirrin katki, tilasin Saksasta uuden.

Vaihde oli seikkaillut kotisuomeen kuriirin tuomana, mukaan tarttui suomesta vielä Star Trek filmejä. Åland posti toi paketin Maarianhaminaan. Nyt on Dahon taas iskussa ja pimeiksi illoiksi Scifiä katsottavaksi.

Matka jatkukoon…

Alkaa olla syksyn merkkejä ilmassa. Tuulet kovenee ja vettä sataa, illat pimenee.

Nyt eilen vielä piste i päälle. Tietokone vaihtaa koodit sataman oviin automaattisesti kello 16. Eilen koitin soitella uusia koodeja mutta puhelin ei vastaa. Kun lopuksi ymmärsin, että ei taida koko iltana vastata, otin sen hullun itsevarman ilmeen, kävelin oven koodilukon viereen ja…

Aloin kokeilemaan 4 numeroisia koodeja. Ja kas kolmannella yrityksellä ovi aukesi. Täytyy vain olla itsevarmuutta, ei minkään näköistä epäilyksen siementäkään sielussa. Kun osaa keskittyä olennaiseen niin kaikki onnistuu, vaikka vettenpäällä kävely. Vielä kuitenkin pitää vähän hioa tekniikkaa, 2 ensimmäistä kertaa meni pieleen..

Mutta nähtävästi tarkoitus on häätää vieraat pois, koska saunat ei lämpene enään. Niissä kahdessa muussa vierasveneessä ihmettelivät, että miten minä sen tein. Yritin heille kertoa elämän zen filosofiasta, mutta ei ne siitä mitään ymmärtäneet. Mutta kyllä heillekin uudet ovikoodit kelpasi.

Ehkä laitankin lippalakin päähän ja mennä lottoamaan. Valitsen varmuuden vuoksi 3 riviä, ettei mene harakoille. Niin ja onhan tuossa kasino vieressä, otan muutaman kolikon taskuun ja lähden..

Maarianhaminan itäsatamassa on muutamankymmenen venettä. 3 vierasvenettä ja loput paikallisten veneitä. Satamakioskin luukulla oli lappu että voi soittaa numeroon. Minä soitin, mies kertoi että sesonki on ohi, kaikki on ilmaista. Saunat lämpiää taimerilla jne. Tälläisen tarjouksen kanssa on paha kilpailla kenenkään.

Tuulee pohjoisesta navakasti, on aikaa katsella ympärilleen. Ihan 100metrin säteellä on paljon mielenkiintoista kun vain huomaa katsoa.

Tuo iso huvijahti on seissyt jo pari vuotta, huhut kertoo että on  myynnissä. Nähtävästi omistaja ei saa arviolta 12 miljoonan jahdiltaan sellaista riemua ja hyvää mieltä että kannattaisi omistaa ja pitää. Kun tarkkaan katsoo sen keulan takaa pilkistä ruotsalaisen singlehand purjehtijan purjevene.

Mies kävi eilen laiturilla ja kaupassa. Juttelimme hänen veneestään, kertoi olevansa perin tyytyväinen omaperäiseen ja erikoisesti varusteltuun veneeseensä. Sanoi olevansa onnellinen kun on aikaa ja mahdollisuus purjehtia Sen jälkeen mies lähti jälleen poijuun redille viettämään aikaansa.

Tien toisellapuolen on lapsille rakennettu leikkilaiva. Nyt lapset olivat aamulla vielä nukkumassa, mutta joku päivä takaisin seurasin sitä riemua. Harvoin näkee että joku laivasta sellaisen riemun saa. Pitäisiköhän sen huvijahdin omistajan tuollainen itselleen tilata, ihan vain puusta, ei kullasta ja ei liian suurta.

Leikkikalujen pitää olla ihmisen kokoisia. Liian isot leikkikalut on koomisen näköisiä ja hankalia leikkiä.

Maarianhaminan itäsatamassa katselin kun vanhat ukot valmistautuivat purjehduskilpailuun. Niiltä karkasi mastoon keulapurjeen nostin. Kaikkein vanhimman kääkän, jolla vähiten vuosia odotettavissa, nostivat mastoon sitä nostinta hakemaan. Ja saivatkin kuntoon.

Pappamallisella sunwindillä , sellaisella meriteiden pappatunturilla lähtivät kisaan. Mutta harmaapääukot olivatkin kovia luita. Vetivät vimmattua kyytiä sataman edessä luovia. Olivat lyömättömiä, vetivät kuin viimeistä päivää, joka ehkä olikin jo lähellä. Tyylikästä menoa, ei mitään tekstiiliurheilua.

Ilmojakin on luvassa, onkin ehkä parempi pysytellä laiturissa, nenä vasten tuulta ja korvat luimussa. Onkin käyttökelpoinen ohje, toimii hyvin jopa kirkossa.

”Pohjois-Itämeren länsiosa, Ahvenanmeri, Selkämeri ja Merenkurkku:

Pohjoisenpuoleista tuulta 10-15 m/s. Päivän kuluessa tuuli vähän voimistuu, illasta alkaen 12-17 m/s, Ahvenanmerellä ylimmillään 19 m/s. Näkyvyys ajoittain sateen heikentämä.

Takaisin Fjärsundetin sillan pieleen. Myös tuollainen mahti silta antaa hyvät unet. Illalla koitin kalastella, mutta alkaako usko rakoilla? Ainoastaan pari pientä ahventa kävi pohjaonkeen.

No ei mitään hätää, katsellaan maita ja mantuja. Lupailee kohta sateita tulevaksi, on ehkä hyvä idea paeta kaupunkiin. Sateella voi katsella kaupungissa eikä liukkailla kallioilla.

Aamu-usvassa kuitenkin ahvenia onkimaan Ahvenanmaalla, 5 ahventa nousi jälleen.

Kvarnbon kirkon katveessa tuli jälleen hyvät unet. Tykkiä ei tähän hätään löytänyt, mutta kirkollakin tuntuu olevan suuri voima unen laatuun. Kvanrbo on kylä Ahvenanmaalla Saltvikin kunnassa. Kirkko on, kauppa lopettanut ja kestikievari on.

Viikinkien henkeä on vielä jäljellä, ei täällä kaikki kuttaperkkavehkeillä kulje.

Kirkon oven takana kävin yrittämässä sisään, mutta lukot on kiinni. Kunnes nyt pyhäpäivän aamulla luukut kirkontornissa aukesivat ja mahtava kellojen soitto alkoi kaikua ympäri pitäjää. Sota ei ollut lähellä, tulipalojen savuja ei noussut joten ymmärsin että se on kutsu.

Vedin syvään henkeä, korvat luimuun ja ovesta muiden mukana sisälle. Sieltä tulikin täysi lasti jumalansanaa. Kieli oli vieras, mutta ymmärsin että kuningasta ja esivaltaa tulee kunnioittaa ja jumalaa pelätä. Kun ei pelkkä sana mene kunnolla perille, kajautettiin välillä uruilla niin mahtavat soitot, että kyllä alkaa kansa uskoa että on tosi kyseessä ja syytä uskoa. Mahti kirkko, katto korkealla ja kirkkoherran ääni kaikuu käskevästi.

Ainoastaan kirkkoherran kultahampaan välähdys kolehtia kerättäessä vähän rikkoi vääräuskoisen tunnelmaa. Mutta minulla onkin tarkka silmä tälläisissä asioissa. Ja ehkä kokemuksesta olen oppinut, että kaikki ei aina olekkaan täysin niinkuin ensi silmäyksellä näyttää.