Kvarnbo

Kvarnbon kirkon katveessa tuli jälleen hyvät unet. Tykkiä ei tähän hätään löytänyt, mutta kirkollakin tuntuu olevan suuri voima unen laatuun. Kvanrbo on kylä Ahvenanmaalla Saltvikin kunnassa. Kirkko on, kauppa lopettanut ja kestikievari on.

Viikinkien henkeä on vielä jäljellä, ei täällä kaikki kuttaperkkavehkeillä kulje.

Kirkon oven takana kävin yrittämässä sisään, mutta lukot on kiinni. Kunnes nyt pyhäpäivän aamulla luukut kirkontornissa aukesivat ja mahtava kellojen soitto alkoi kaikua ympäri pitäjää. Sota ei ollut lähellä, tulipalojen savuja ei noussut joten ymmärsin että se on kutsu.

Vedin syvään henkeä, korvat luimuun ja ovesta muiden mukana sisälle. Sieltä tulikin täysi lasti jumalansanaa. Kieli oli vieras, mutta ymmärsin että kuningasta ja esivaltaa tulee kunnioittaa ja jumalaa pelätä. Kun ei pelkkä sana mene kunnolla perille, kajautettiin välillä uruilla niin mahtavat soitot, että kyllä alkaa kansa uskoa että on tosi kyseessä ja syytä uskoa. Mahti kirkko, katto korkealla ja kirkkoherran ääni kaikuu käskevästi.

Ainoastaan kirkkoherran kultahampaan välähdys kolehtia kerättäessä vähän rikkoi vääräuskoisen tunnelmaa. Mutta minulla onkin tarkka silmä tälläisissä asioissa. Ja ehkä kokemuksesta olen oppinut, että kaikki ei aina olekkaan täysin niinkuin ensi silmäyksellä näyttää.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.