Ihmeellistä jorinaa

Kalev jahtklubin ravintolan eteisessä on mallinukke, jonka mallin mukaisesti purjehtijoiden suositellaan pukeutuvan.

Meikäläinen metsäläinen pukeutuu kyllä vähän toiseen tyyliin. Huolivat kyllä meikäläisenkin joukkoon ihan hyvin. Siihen varmaan vaikuttaa myös klubin ovella olevat ohjeet.

Olen jo alkanut keräillä kaikkea tarvittavaa kesäksi.

Lattepiima oli loppu, ostin cappuccino piimaa. Sen verran olen alkanut eestiläiseksi että talvella epäröimättä kaadoin piimäpurkista kahviin piimää..hah.

Voi olla että tulli avaa purkit, kukaan ei usko että joku voi Eestistä tuoda piimaa suomeen….

Olen käynyt välillä istuskelemassa ja juttelemassa Kalev jahtklubin satamakapteenin kanssa. Kertoi muunmuassa olleensa kalalaivalla perämiehenä neuvostoliiton aikaan. Merekoolissa paremmat ja luotettavimmat oli matkustaja ja rahtilaivoilla. Hulivilipojat joutuivat kalalaivoille. Kertoi seikkailleensa muunmuassa afrikan rannikolla kalalaivoilla. Mukava mies, meillä löytyi jutunaihetta pitkiksi ajoiksi.

Nykyjään Eestissä pienvenesatamissakin pitää olla oikein nimetty satamakapteeni. Ja että satamakapteenilla pitää olla pienvenesatamissakin vähintään veneenkuljettajan lupa.

Ettei ole kuin eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa, jonka joessa olevan vierasvenesataman ”satamakapteeni” kävi vittuilemassa asiakkaille ihan kapakan pitämiseen oikeuttavan anniskelu-luvan antamalla kokemuksella ja itsevarmuudella.

Siihen jokisatamaan en enään kolmatta kertaa mene, en vaikka omistajakin on jo vaihtunut. Kalev jahtklubile palaan aina uudestaan..

Minulla on mahdollisuus valita, käytän valinnan mahdollisuuksiani usein hyväkseni. Esimerkiksi sinne menen mihin huvittaa, lähden milloin huvittaa, jos ei huvita en lähde…

Meri ilma vapauttaa. Keskitysleirin portissa luki työ vapauttaa, mutta se on kyllä aivan toinen juttu. Vapauden tuulien haistelu on aivan eri asia.

Välillä kävin katsomassa, kun toivat laivalla suomalaisia satamaan, siitä raahautuvat Tallinnan vanhaankaupunkiin.

Tere hommikust Eesti vabariik.

Eläkeläiset panivat tynnyriin tulet, sen merkiksi että kaikki on valmista. Minä olin jo kokonaisen viikon ollut samassa laiturissa. Tuli kiire saada köydet irti ja eteenpäin.

Jos ei ole liian kauaa ollut samassa paikassa niin on kärsivällisyyttä katsoa oikea lähdön hetki. Mutta nyt taas lähtö viivästyi vähän, ja tuuli loppui Aegnan pohjoisreunalla.

Kuunsilta näytti tien Piritaan, Kalev jahtklubi sadamaan. Löysin veneiden välistä tyhjän kohdan ja siihen köytin veneen.

Kõik hästi…

Kävin kävelemässä polkuja.

Rannan lähelle oli laitettu vahtimies vahtimaan ettei asiattomat tule merta katsomaan. Meri oli kyllä niiin hienon näköinen. Minä olen juuttunut saareen, kohta alkaa taas olemaan mitta täysi paikallaan oloa. Odotan innolla eläkeläisiä jotka tuovat minulle tänään lähtömerkin, pääsen lähtemään.

Pihalla oli jääkaappi, upo merkkinen. Kaapin oven avattua havaitsin, siellä oli sontaa jota kasteltiin vesipumpuilla. Ettei sonta pääse kuivahtamaan. Kova työ oli tehty että paska pysyy tuoreena. Näköjään toimiva peli, ei ollut kuivanut sitta.

Kyllä minun tosiaan kohta täytyy päästä eteenpäin, mutta kun kärvistelee paikallaan ja katselee horisonttiin niin sen jälkeen osaa vapauttaan arvostaa. Kuten vuorikiipeilijä kyltissään asian ilmaisi.

Oi kuinka on kaunis aurinko kylmän tuulen ja sateen jälkeen. Se tosiaan on niin, että kylmän jälkeen osaa arvostaa aurinkoa. Sekä janossa vesi on hyvää.

Käppyrässä näkyy punaisella Helsingin, sinisellä Sodankylän, vuosittaisia keskilämpötiloja 1900 luvun alusta. Helsingissä näyttää olevan keskilämpötilat jotain 5-6 asteen hujakoilla. Joka taas on vähän lämpimämpi kuin jääkaappien suositeltu lämpötila. Eli lähellä jääkaappien lämpötilaa eteläsuomessakin keskimäärin eletään, Sodankylässä on 0,4 pakkasen puolella keskilämmöt.

Nyt näyttää olevan jo ulkona 10 astetta. Tästä eteenpäin kohti kesää. Kohta purjeet ylös, köydet irti ja kohti uusia seikkailuita. Vielä odotan lähtömerkkiä, jonka eläkeläisukot tuovat lähipäivinä…

Koko päivän sataa. Aikaansa voi käyttää vaikka hiirten pyydystämiseen. Katsella kuinka hiiri tutkii hiirenloukkua, hyppää tasakäpälää syötin päällä. Jäihän se lopuksi loukkuun.

Moottoriveneestä oli loki eli nopeusmittari lopettanut toimintansa

Pitkän harakanpesän tutkimisen jälkeen sain selvän,  että mittariin tuli kyllä syöttöjohto, mutta maadoitusjohto ei ollut kiinni. Löysin sen maadoitusjohdon siististi pois kerittynä ja teipattuna harakanpesän kylkeen. Kuka lie ja miksi joku kimppaveneestä sen johdon pois keri. Sellaisena se ei ole voinut toimia.

Loki on muuten kapine jolla mitataan vesikulkuneuvojen nopeutta. Solmuja köydessä, määrätyssä ajassa. Se on nopeus solmuina. Eli meripeninkulmaa tunnissa.  Nerokasta. Mutta näitä on ollut aikaa miettiä tuhansia vuosia.

Kiinalaiset sotavangit on rakentaneet saareen kiviaitaa. Sitä on ristiinrastiin kilometritolkulla. Kunnioitusta herättävä työ ollut, ei varmaan ollut helppo elämä. Oikeastaan näitä kiviaitoja on rakennettu monellekin saarelle Helsingin edustalla. Mikähän näiden tarkoitus on? Onko niillä jotain tekemistä maanpuolustuksen kanssa? Vai tulipalon torjuntaan? Vai onko hyvää hyvyyttään annettu vangeille vain töitä leipäpalan eteen?

Paikallinen opas näytti tietä Myrskykalliolle.

Suomenlippu veneen perään vapun kunniaksi. En minä työtä pelkää, mutta jos joku käskee työtä tehdä, niin periaatteesta panen hanttiin. Mutta kun saa valita mitä alkaisi tekemään, niin joutessaan voi harrastaa yhdenmiehen talkoita mökillä.

Ei täällä yksin tarvitse olla, hiiret on hyvässä kunnossa talven jäljilta. Ruokaa oli pöydillä ja kaapeissa riittävästi, sohvalla oli hyvä ottaa ruokalevot. Lämpöäkin oli somasti.

Perin olivat hiiret pelokkaan näköisiä, yksin tottuneet olemaan. Pyydystin hiiren ämpäriin, viskasin pihalle ja käskin etsiä uuden kortteerin. Hiiri lupasi ettei tule takaisin, oli nähtävästi luullut, että maja oli hyljätty, ikkunat auki ja siihen tapaan. Ja jos kylmissään on ja ruoka loppu niin ymmärränhän minä.

Vappu on työläisten juhlapäivä. Minä juhlistan sitä istumalla veneenkannella ja tuijottamalla telkkä, eli sotka pariskuntaa takaisin. Ne aloittivat sen syyttävän toljottamisen.

Periaatteessa Sotkalla on etuoikeus valita paikka. Tietääkseni ja kuten olen kuullut, maailma syntyi Sotkan munasta. Se oli niin suuri teko että sen tehneiden perillisillä on oikeus valita paikkansa. Ja mistä sitä tietää, syntyykö näiden munasta uusi parempi maailma. Ken on Kalevalaa lukenut tietää tämän.

Kyllä minä olen kuullut toiselaisiakin luomisteorioita, mutta kyllä minä paremmin Kalevalaan luotan. Se on supisuomalaisen omakokemus, eikä mikään lähi-idän erämaan lammaspaimentolaisten uskomus maailmasta.

Sain kuitenkin sovittua Sotkan kanssa että saan olla laiturissa.