Olen käynyt välillä istuskelemassa ja juttelemassa Kalev jahtklubin satamakapteenin kanssa. Kertoi muunmuassa olleensa kalalaivalla perämiehenä neuvostoliiton aikaan. Merekoolissa paremmat ja luotettavimmat oli matkustaja ja rahtilaivoilla. Hulivilipojat joutuivat kalalaivoille. Kertoi seikkailleensa muunmuassa afrikan rannikolla kalalaivoilla. Mukava mies, meillä löytyi jutunaihetta pitkiksi ajoiksi.
Nykyjään Eestissä pienvenesatamissakin pitää olla oikein nimetty satamakapteeni. Ja että satamakapteenilla pitää olla pienvenesatamissakin vähintään veneenkuljettajan lupa.
Ettei ole kuin eräässä länsisuomalaisessa kaupungissa, jonka joessa olevan vierasvenesataman ”satamakapteeni” kävi vittuilemassa asiakkaille ihan kapakan pitämiseen oikeuttavan anniskelu-luvan antamalla kokemuksella ja itsevarmuudella.
Siihen jokisatamaan en enään kolmatta kertaa mene, en vaikka omistajakin on jo vaihtunut. Kalev jahtklubile palaan aina uudestaan..
Minulla on mahdollisuus valita, käytän valinnan mahdollisuuksiani usein hyväkseni. Esimerkiksi sinne menen mihin huvittaa, lähden milloin huvittaa, jos ei huvita en lähde…