Ihmeellistä jorinaa

Yhtään venettä ei eilen tullut tai lähtenyt. Nähtävästi ei sitten ole myrsky, kun satamien saunakapteenitkaan ei ole liikkeellä myrskyjä etsien, saadakseen saunassa jutun aiheita. Taitavat saunakapteenit olla kuin ufojen löytäjiä, toiset näkevät niitä jatkuvasti, toiset eivät kohtaa vaikka samalla kohdalla samaan aikaan ovat.

Haapsalussa rohukülan sadamassa näytää keskituulet olleen eilen iltapäivällä kovimmillaan 16m/s ja puuskat 21m/s. Ei se vielä lähelläkään mitään myrskyä ole, puuskat on kyllä ulvoivat vanteissa. Venettä voi välillä huoltaa ja siivota, fillarilla käydä kirjastossa lueksimassa ja kirkkoja ihailemassa.

Eilen tullessa, ennen sadetta pilvet oli outoja. Kuva on taivaanrantaan asti terävä, kamera ei ole heilahtanut, mutta pilvet on aivan kuin kamera olisi heilahtanut. Samanlainen se oli luonnossakin. Veneillessä kaukana mistään katselee pilviä ja mertakin eri silmällä.

Tänään on taas tyyntä, satama tyhjenee vauhdilla. Sinne lähtevät posottamaan kauheaan tyyneyteen.

Eilen sittenkin läksin. Ensin moottorilla ojaa pitkin merelle ja purje toi Rohukylän viereen josta sitten moottorilla Haapsalu. Jälleen tuli hämärä ennenkuin sai satamaan. Vettä taivaan täydeltä ja tuulta ehkä 12m/s. Kuressaaressa satamakapteeni houkutteli, että saat 10 päivän hinnalla olla syksyyn. Sinänsä hyvä tarjous, mutta ei voi olla paikallaan. Ja näköjään jos on monta päivää samassa paikassa niin lähdön jälkeen ei osaa pysähtyä. Matkaa kertyi 82 merimailia.

Haapsalussa oli satamassa suuri moottorijahti. Agrikaatit käynnissä, nähtävästi maasähkö ei riitä kaikille hilavitkuttimille. Esim jahdin alla oleville lampuille jotka valaisevat vettä. Minulle ei aivan selvinnyt, onko agrikaatin käyttäminen sähkötolpan vieressä naapureille vai itselle. Ehkä ne valotkin on että näkee naapurit kuinka agrikaatin putkesta nousee höyry yöllä.  Onneksi on jahti niin päin, että pakoputki on merellepäin.

Jotenkin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun tulee yksin satamaan myöhään sateessa ja tuulessa. Naapurissa katselevat luukuista ja jahdin lasitetulta terassilta, miten äijä pärjää tuulessa. Auringonpaisteessa niitä ”auttajia” on kyllä edessä seisomassa ja häiritsemässä. Ei silti, nenääni en laita sellaiseen paikkaan, johon en tiedä pääseväni yksin. Pitää vain valita sellainen kohta johon pääsee. Jos ei sovinnolla pääse, niin sitten ei mennä, vaan jatketaan matkaa. Sen verran toiset olivat kiinnostuneita, että kun kävelin vettä valuen laiturilla, kyselivät että onko merellä kova tuuli.

Pitäisiköhän ostaa tuulikannel naapureiden iloksi, siihen vielä valo että näkevät naapurit mistä kilkatus kuuluu. Tai joku vanha purjeen pala lepattamaan mastoon.

Nyt kuitenkin aurinko paistaa, tuulee navakasti lännenpuolelta.

Tuulta lupaa kovimmillaan 17m/s, aaltoja 2,5 metrisiä. Istunkin täällä ja katselen Haapsalun menoa.

Nyt on tullut kohta oltua tarpeeksi Kuressaaressa. Satamakapteenin kanssa keskustellessa, tämä väittää että minulle on tullut saaren aksentti.

Tallinna ei ole koko Eesti ja Saarenmaallekin voi tulla. Ja jos joku veneetön, tai kiireinen veneellinen tahtoo Kuressaaren tuńnelmia katsomaan, niin tänne pääsee esimerkiksi omalla autolla, bussilla, lentokoneella ja helikopterilla Tallinnasta. Lento maksaa 22 euroa, rahamiehet tulee helikopterilla ja persaukiset bussilla 4 tuntia. Kaikkein parempi osaiset tulevat purjeveneellä…

Vierestä hotellin parkkipaikalta matkailuautojen miehistö käy ihailemassa purjeveneitä satamassa. En ole kuullut että veneilijät kävisivät taivastelemassa asuntovaunujen kauniita linjoja auringon laskiessa. Vesisängyssä joka tapauksessa on parempi nukkuakin, kuin vietereiden päällä.

Hotellin nimi on Meri. Usein on merellisiä teemoja kuten purje jne. Ei ole vielä kardaani-akselia tai alumiini-vannetta näkynyt nimissä. Monet ovat saaneet vielä hautakiveensäkin merellisen teeman, asuntovaunua en ole koskaan kivessä nähnyt.

Fillarilla 3 päivään 100 kilometriä Kuressaaressa. Kuressaari on kiva kaupunki kesällä, talvella olen jonkun kerran käynyt, silloin ei tapahdu yhtään mitään. Suomen kieltä kuulee niin, että välillä luulee olevansa suomenmaassa.

Eikä se katti saarenmaalta enään edes vilkaise minuun. Britti merikadetit on vain mielessä. Kävelee määrätietoisin askelein rantaa edestakaisin.

Tälläiset tavalliset kaitseliidu mehed ei kiinnosta. Minä jatkan lomailua, vielä ei vaaka ole keikahtanut lähdön puolelle. Sekin päivä aivan kohta koittaa, tiedän sen….

Satuin sopivasti paikalle kun Royal Naval saapui Roomassaareen, Kuressaaren kaupalliseen satamaan.

Nämä ovat jonkinlaisia partio-aluksia koulutusmatkalla. Mutta ei kiinnittyminen toisen kylkeen mitään harjoittelun näköistä ollut. Jälleen ilo seurata ammattilaisten, tai tulevien ammattilaisten työtä. Toisen kylkeen lähelle, kenenkään ei tarvitse huutaa että heitä köysi, vaan kaikki tietävät mitä tekevät. Kun köysiä saadaan vähän kiinni niin springiköysillä vetäistään laivat kylkikylkeen kiinni. Kun muutaman minuutin kuluttua köydet oli kiinni niin vedettiin vesiletkut esille, pestiin laivan kansi, kiertynyt lippu heti oikaistiin. Messinkiset laivan nimikyltit kiillotettiin suolasta.

Näitä laivoja tuli 4 ja aina kun saivat edellisen kiinni niin toinen, joka odotteli kauempaa tuli ja kiinnittyi.

Huviveneillä näkee sellaisia manöövereitä että oksat pois. Sivutuulessa kapteeni karjuu että tee nyt joku solmu. Usein joku ”ystävällinen” tulee laiturille vastaan, seisoo edessä ettei veneestä pääse laiturille. Ottaa köyden käteensä ja jos siinä ei ole palomiehen hakaa päässä jää köyden kanssa seisomaan laiturille. Alkaa hullu vetää kilpaa tuulen kanssa köydestä takapuoli pitkällä, kun ei ymmärrä solmia köyttä kiinni. Tai sitten saapujalla on ainoastaan metrinen köydenpätkä, joka ei mihinkään ylety.

Näissä Hänen Majesteettinsa laivoissa laitettiin hoikat neidot köysiin kiinni, ranteenvahvuisen köyden kanssa laivan kiinnitys ei ole voimalaji vaan tekniikkalaji. Ja jos miehistö ei osaa niin kapteeni on ollut osaamaton.

Nostan jälleen hattua…

Katti Kuressaaresta istui linnan edessä ja tähyili merelle. Saarenmaan neito odotteli ehkä merenmiestä tulevaksi takaisin. Välillä katti katsoi minua jotenkin vihaisesti, en ollut se oikea jota tämä odotti. Toivottavasti se joka on kadoksissa tulee takaisin. Minä vetelen rattaalla ympäri kaupunkia kuin hullu.

Nyt on niitä lämpöasteita niin että riittää…

Eilen olikin hyvä purjehdustuuli. 12 metrin hujakoilla luoteesta. Saarenmaan rannikko suojasi ettei tullut paljon aaltoja, vene kulki niin perkeleesti. Välillä gps loki näytti vähän päälle 8 vauhtia, suurimman osan aikaa pyöri 7,5 ja 7 hujakoilla. Alle kuuden putosi vasta kun laskin purjeet ja koneella viimeiset mailit. Datakäkkyröistä ei saa keskinopeutta koska laitoin loggerin päälle vissiinkin tuntia ennen lähtöä. Purkkari kulkee 6m/s tuulilla jo aivan kiitettävästi, nyt kun tuulta on kaksinverroin niin purjeet ottavat jo 4 kertaisen tehon tuulesta. Piti oikein reivi laittaa, ettei aivan karkaa mopo käsistä.

Nyt tänään kun on aamusta aivan peilityyni, sellainen jykevä suuri  purjevene teki lähtöä. Kehui että nyt on hyvä lähteä, kun eilen oli niin kova tuuli. Toivottelin hyvää matkaa ja katsoin kun vielä kävivät tankkaamassa ennen lähtöä, että saa 100 hevosen moottorille ruokaa. En kehdannut sitten sanoa että eilen oli kesän paras kyyti. Olisivat ehkä luulleet keljuiluksi…

Olen kuullut että merellä kaukana, voi tulla aivan hulluksi, kun juuttuu tyyneen odottamaan tuulta. Toiset voivat tulla tyynenhulluksi jo satamassa ja uhkarohkeasti lähtevät purjeveneellä peilityyneen moottorilla.

Kuressaaren nähtävyyksiä katsellen. Kuten esim Suurtöll ja Piretin kalamatka patsasta. Takana jahisadam.

Muhun miehet oli rakentaneet vanhan-ajan purjelaivan jolla ennen Tuulenlaivojen aikakautta vietiin ihmisiä, eläimiä ja rahtia saarille. Kävin katselemassa heidän laivaansa. Kovat suunnitelmat, tahtovat turisteja viedä merelle. Laiva oli olemassa, moottori sisällä. Mastopuut kuivamassa ja purjeet Ahvenanmaalta ostettu. Juokseva takila puuttui, airotkin oli, kaksi paria 8 metriä pitiä airoja. Silloin kun ei ollut tuulta niin soudettiin. Ei pantu dieseleitä avaimesta käymään, vaan muskelit töihin, kun asiakkaat tahtoivat yli Väinämeren. Jos asiakkailla oli kiire, niin annettiin airo käteen että auta, älä marise.

Jälleen kaikki liikkuvat palaset loksahti kohdalleen. Tuulensuunta, nopeus, ennusteet, lähtöhalut. Eilen pääsi ainoastaan fillarilla tuulelaevade päällä Virtsussa käymään syömässä.

Saarenmaan suvi ja kesäinen tuuli,  purjeet ylös ja eteenpäin…

Tuuli tempaisi purjeeseen vetäen Hiiunmaan ja Muhun välille kunnes tyyntyi. Tuli myöhemmin takaisin mutta kääntyen vastaiseen. Lopuksi moottori toi Kuivastun satamaan.

Kuivastussa on meripelastajien vene. Kurjan näköinen vanha neuvostoliiton aikainen rajavartioston vekotin. Pahasti ruosteessakin. Moottorit olivat ostaneet uudemmat, kuulemma toimivat koneet. Juttelin satamakapteenin kanssa, että ei kuulemma avuntarvitsijat ole ulkonäköä moittineet. Kiitollisin mielin olivat, kun olivat pelastajat ruosteisella koslalla paikalle kiirehtineet. Satamamassa hyvinvoivat veneilijät naureskelevat ulkonäköä, mutta todelliset asiakkaat eivät, riemuiten ottavat vastaan.

Tietäjiltä tietoa kysellen, lopputulos oli aamulla että jää odottamaan parempaa tuulta. Parempi tuuli pitäisi tulla huomenna, mikäs kiire tässä elämässä on. Kesäkuu se on kuin loppuu, sen jälkeen tulee heinäkuu…

Kun on päivän ollut satamassa päivän voi kaukokaipuuta tyydyttää vaihtamalla satamaa. Satamavuorokauden hinta tippui samalla puoleen.

Haapsalu on kiva kaupunki, suomenkieltä kuulee paljon, mutta siihenkin tottuu. Aurinko paistaa, Eestin suvi onkin ihan mukava. Tästä jälleen eteenpäin.

Uudet seikkailut odottavat…