Eilen sittenkin läksin. Ensin moottorilla ojaa pitkin merelle ja purje toi Rohukylän viereen josta sitten moottorilla Haapsalu. Jälleen tuli hämärä ennenkuin sai satamaan. Vettä taivaan täydeltä ja tuulta ehkä 12m/s. Kuressaaressa satamakapteeni houkutteli, että saat 10 päivän hinnalla olla syksyyn. Sinänsä hyvä tarjous, mutta ei voi olla paikallaan. Ja näköjään jos on monta päivää samassa paikassa niin lähdön jälkeen ei osaa pysähtyä. Matkaa kertyi 82 merimailia.
Haapsalussa oli satamassa suuri moottorijahti. Agrikaatit käynnissä, nähtävästi maasähkö ei riitä kaikille hilavitkuttimille. Esim jahdin alla oleville lampuille jotka valaisevat vettä. Minulle ei aivan selvinnyt, onko agrikaatin käyttäminen sähkötolpan vieressä naapureille vai itselle. Ehkä ne valotkin on että näkee naapurit kuinka agrikaatin putkesta nousee höyry yöllä. Onneksi on jahti niin päin, että pakoputki on merellepäin.
Jotenkin tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun tulee yksin satamaan myöhään sateessa ja tuulessa. Naapurissa katselevat luukuista ja jahdin lasitetulta terassilta, miten äijä pärjää tuulessa. Auringonpaisteessa niitä ”auttajia” on kyllä edessä seisomassa ja häiritsemässä. Ei silti, nenääni en laita sellaiseen paikkaan, johon en tiedä pääseväni yksin. Pitää vain valita sellainen kohta johon pääsee. Jos ei sovinnolla pääse, niin sitten ei mennä, vaan jatketaan matkaa. Sen verran toiset olivat kiinnostuneita, että kun kävelin vettä valuen laiturilla, kyselivät että onko merellä kova tuuli.
Pitäisiköhän ostaa tuulikannel naapureiden iloksi, siihen vielä valo että näkevät naapurit mistä kilkatus kuuluu. Tai joku vanha purjeen pala lepattamaan mastoon.
Nyt kuitenkin aurinko paistaa, tuulee navakasti lännenpuolelta.
Tuulta lupaa kovimmillaan 17m/s, aaltoja 2,5 metrisiä. Istunkin täällä ja katselen Haapsalun menoa.