Kävin vähän rannalla seikkailemassa ja aaltoja katsomassa. Lehdessä luki että täällä oli rannalla nähty mursu pariviikkoa sitten.
Luulen että rannalla kävelijä on saanut sätkyn kun tuollainen pötköttää rannalla. Nyt se on pois mennyt, on nähtävästi suomessa.
Mursun kakkaa on kyllä jäljelle jäänyt.
Täältä rannalta voi löytää mitä tahansa. Keltaista fosforia, turistit olivat luulleet sitä meripihkaksi ja alkaneet hieroa puhtaaksi. Se syttyy palamaan eikä meinaa millään sammua. Turistit saaneet syviä palovammoja. Fosfori on neuvostoliiton ajoilta, palopommeja räjähdellyt ja fosfori levinnyt ympäriinsä.
Tässä muuten maatuska luudalla fosforia pois luutii.
Rannalla oli painikilpailuun ilmoittautuminen. Meinasin ensin mennä, sitten että en minä painia harrasta. Harrastakoon joku muu.
Kovasti vääntävät nuoret miehet, hyvä etten mennyt.
Ennenhän urheiluseuran talolla kun oli painikilpailut, piti olla musiikkia ettei pierut kuulu ja häiritse katsomista.
Tänne oli pantu suuret ämyrit, vaikka aallot ja tuuli kohisivat, ei kuulu painijoiden paukut.
Senverran on tuulta että punaiset liput rannalla liehuu.
Minä lähdin Karostaan. En päässyt kun tuo silta oli käännetty laivoille. Odottelin, ei näkynyt laivoja, muttei siltaa takaisinkaan käännetty.
Enkä päässyt tästäkää, rautatien ylittävä silta oli remontissa. Piti kaukaa kiertää. Palasin takaisin veneelle.
Nyt ne saksalaisetkin lähtivät, nyt olen ainoa asiakas. Soitin Klaipedan Old Castle marinan satamakapteenille, kysyin että jos tulen, löydämmekö minulle paikan. Tämä toivotti tervetulleeksi.
I Love Baltija…