Sääennustajat on monta päivää uhanneet vesisateilla. Sadetutka on näyttänyt että sateet loppuvat juuri ennen kuin saavuttavat Liepaja kaupungin.
Mutta nyt tuli sade perille asti. Ei sitä kauan satanut.
Vesi haihtui nopeasti käytäviltä sateen loputtua.
Sateen jälkeen aurinko paistaa, kuten aina paistaa Liepajassa.
Vieressäni olleet saksalaiset, vanhempi mies ja tämän tytär lähtivät. Kertoivat menevänsä suomeen. Toivottelin heille hyvää matkaa.
Nuo ponttoonit käyvät myös satamassa rinkiä ajelemassa.
Ei kyllä oikein tunnelmaan taida päästä tuollaisella. Jos ei sitten aja aallonmurtajan ulkopuolelle. Siellä taitaisi kyllä saada vauhdin hurmaa.
Jälleen olen satamassa yksin.
Tai onhan täällä vielä tuo saksalaisen alumiini risteilijä. Sen sätkää ja punaviiniä harrastava nainen istuu takakannella ja mies vahtii vieressä. Minä ajattelin että pitää jotain sanoa, etteivät aivan mölliksi luule. Minä tokaisin sitten mennessäni että: ”Danke schön” ja heilautin kättäni rentoon tervehdykseen. Eipä auttanut, nainen naurahti ja yski savupilvessä. Miehellä suu auki loksahti, kun minä heille näytin saksaa osaavani. Vai oliko ymmärtävinään jotain muuta…