Että tuosta se lähtee. Kello on yli 5 ennenkuin sain köydet irti.
Yöllä oli tullut Liettuan lippu satamaan.
Sinne jää Liepaja. Tulen vielä takaisin, toinen vaihtoehto olisi kiertää koko itämeri, en taida ennättää. Tyyntä on, mutta kyllä merellä tuulee.
Miten se meni? Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma.
Siitä vain Latvian sotalaivasta ohi.
Sama juttu joka kerta, kartta sekoaa tuon laivan rinnalla.
Kuu ja majakka oikealle tielle ohjaa.
Yöpilviä, toivottavasti.
Purjeita ylös ja sitten mennä viiletetään. Sivumyötäistä on, veneen oma tuuli kääntää tuulen sivutuuleksi.
Latvian viiri alas.
Liettuan viiri tilalle.
Sadepilvet ajavat minua takaa, saavatkohan kiinni?
Piti oikein reivi solmia välillä, hakkasi vene vikuroimaan.
Ei se ainakaan hidasta se reivi.
Sade lähenee.
Onko se sittenkään sade? Onko se jälleen trombi? Alkaa tulla allergiseksi trombeille. Toista kertaa en tahdo trombin alle jäädä, purjeet ylhäällä ei missään nimessä. Käy huonosti.
Ei se trombi ollut, eikä edes kohdalle sattunut. Minä saavun Klaipedaan.
Tuolla on rajavartiosto. Sieltä Impuls 3 kyselee kanavalla 73 että kuka siellä ja mistä tulet ja niin edelleen.
Puolalaiset on jostain syystä jääneet tähän jokeen. Maailman kehno kohta. Laivojen ja ohilkulkevien veneiden aallot heiluttavat kovasti.
Tässä on minun kohtani. Pieni liettualainen sisälläni hyräilee, olen löytänyt takaisin kotiin….