Katselin jo paripäivää sitten kun kärräsivät juomaa monta kärryllistä tuohon veneeseen. Ajattelemattomuuttani sanoin ohimennessäni että näyttää suomeen lähdön elkeiltä. Katsoivat happamasti.
Eivät lähteneetkään, vaan alkoivat juopotella hillittömästi. Sellainen ihmeellinen variksen raakunta alkoi kuulua veneen istuinlaatikosta.
Minä kävin tuolla oven takana esittämässä että haluaisin uudet koodit vessaan. Satamakapteenin kesäapulainen sanoi että pitää maksaa 25 euroa. Minä että tänään illalla myöhemmin selviää että lähdenkö aamusta heti liikkeelle. Kerroin etten ole vielä mitään maksanutkaan, että mahtaako se 25 euroa riittää? Tämä että jokapäivä pitää maksaa 25 euroa, eikä millään ymmärtänyt että en ole maksanut. No läksin satamakapteenille kertomaan, ettei poika anna maksaa. Satamakapteeni että no älä maksa enempää kuin apulainen haluaa. Minä että no sopii, läksin apulaisen luokse ja annoin 25 euroa ja sanoin että olit oikeassa, lähden huomenna.
Kävin aamulla vielä tässä naisten vessassa kuvaamassa satamaa ennen lähtöä. Muutama vieras, ihme että satama pysyy pystyssä, eikä mene konkurssiin. Tai kyllä minä tiedeän, omistajalla on kyllä rahaa niin ettei siinä yksi satama tunnu missään.
Liput liehuivat salossa, ei ollut satamakapteeni antanut kuin ohjeen, nosta lippu salkoon mistä maasta vene tulee. Ei ollut sanonut että ota lippu pois kun vieras on lähtenyt. Ei täällä ruotsalaisia näkynyt ja saksalaisetkin olivat jo lähteneet.
Kuten läksin minäkin.
Taivas pilvessä, sadekuuroja lupaa päivällä.
Ilma tuntuu kylmältä, ei ole enään kuin 26 kraadia.
Saavuin tänne Vormsin kurkkuun, tuuli vastainen, koneella eteenpäin.
Tuo ropelli loki näyttää 5,53 solmua vauhtia.
Yli solmun vähemmän näyttää tämä taivaan satelliiteista koordinaatit ottava kartanlukija.
Virtaa meinaan vesi aika vauhtia salmessa.
Mietin ensin mennä DIrhamin satamaan, soitin kuitenkin sinne. Kertoivat että ei ole laitureita saatu, ehkä ensi kesänä. Päätinkin jatkaa matkaa kohti Lohusalua. Vetelin koneella vastatuuleen, kuten tuokin moottoriveneilijä veneellään.
Ohi vaan Paldiskin niemen.
Ja jopa alkoi Lohusalu näkyä.
Satamavahti mulkku seisoi rannalla ja näytti että ota tuo poiju, minusta katsoen vasenta poijua näytti. No olin poijun luona, alkoi karjua että ota toiselta puolelta. Eihän se enään onnistu, kun poijuhaat on väärällä puolella. Pakitin pois, tämä karjuu että ota se poiju ja näyttää kädellä.
Otin hänen haluamansa poijun ja ajoin veneen laiturin viereen. Aloin kiristää poijuköyttä. Tämä tolvana sai keulaköydestä kiinni ja alkoi vetää kuin hullu. Minä että älä vedä. älä vedä.
Tolvava veti veneen keulan tuon parrunen välissä olevaan betoniin kiinni ja kiristi vielä köyden niin että soi. Minä yritin kysyä, miksi vedät väkisin veneen kiinni betoniin. Tämä vain kysyy veneen nimeä. Tämä oli työnsä tehnyt mielestään hyvin.
Minä että katso nyt mitä teit. Se ei ole ensimmäinen kerta kun jossain joku puupää tahtoo auttaa. Luulee että auttaminen on että köydestä kiinni saadessaan aletaan vetää siitä kuin hullu.
Mutta mitä muuta voi teollisuus vartijalta odottaa, ihmisiä komentaa kun on kaluunat kaulassa. Muutaman sadan euron kuukausipalkalla istuu kesät talvet tuolla kopissa. 7 päivää viikossa, 24 tuntia vuorokaudessa. Näille on tärkeintä että paperiin saadaan minuutin tarkkuudella kellonaika milloin tuli milloin lähti. Kyllä on ero jos on satamakapteeni, niillä on vähintään veneenkuljettajan ajokortti, monet ovat olleet merilläkin.
No se siitä, pitää muistaa ensi kerralla. Sanon että et koske veneeseen. Seisot asennossa rannalla, kyllä minustakin tarvittaessa ääntä lähtee….