Hienohan tämä Eestin kesä on. Melkein kuin kansakoulu aikojen kesäloma kesä, muistojen kultaamana.
Katselin tiluksia, mitään tärkeää ei ole tehdä.
Joten päätin pitää kesälomaa. Hyppään bussiin.
Bussi tuo minut kaupungin keskustaan.
Tämä on minun kaupunkini. Joku on joskus kysynyt, miten niin sinun kaupunki. Mutta kun tunnen että se on minun kaupunkini, turhaa alkaa siitä kinaamaan. Minun kaupunkini se on, sitä ei kukaan voi minulta pois ottaa.
Ja jälleen, Lux Expres paikalle.
Bisnes luokkaan minä.
Bisnesluokan ekassa rivissä on oma pöytäkin. Pöytäliina on tuollainen kuminen, ettei tavarat lattialle lennä kiihdytyksissä. Vähän on hiirten syömä liina, paljon on tietokonetta käytelty bisnes asioissa, kuten minäkin. Yritin filmiä katsoa tuolta auton tietokone näytöltä, huono oli filmi, vähän kuin Aki Kaurismäen elokuvissa.
Joku kysyy eikö ole kallis bussilla ja bisnes luokassa matkustaa. Kallistahan se tuntuu olevan jos rahaa ei ole. Mutta hyville asiakkaille, kuten minä annetaan välillä ilmaiseksikin. Hyvä niin.
Kyllähän myös Bolt minua muistaa, muttei kuitenkaan ilmaiseksi vie.
Alan valmistautua lähtöön. Kotimaan loma…