Karosta

Löytyihän se Klaipeda-Liepaja gpsfile kun jaksoin kokeilla. Jos meinaan joku on kiinnostunut, kuinka vene jättää internettiin vanavesi viivan.

Aamulla heräsin kello 6 join cappucinot ja läksin Karostaan fillarilla. Alunperin sitä alkoi rakennuttaa Tsaari Aleksander III, tämän poika Nikola iII antoi sille nimen isänsä mukaan, Aleksander III satama. Kansan suussa on ollut Kara Osta, eli sotasatama, mutta kääntynyt aikojen kuluessa Karostaksi. Suurundenhulluja ovat olleet sen ajankin Tsaarit.Tämä Karosta onkin erikoinen paikka, viimeksi käydessä jäi tarkemmin tutkimatta, nyt korjasin sitä virhettä. Sinne rakennettiin suuria tykkipattereita suojaamaan satamaa. Näitä ei ollut muutama, näitä on kymmeniä ja kymmeniä rivissä.Latvia itsenäistyi, tykit vietiin Venäjälle. Itsenäistynyt Latvia ei tarvinnut tällaista sotasuuruudenhullua puolustusjärjestelmää, Itämeren aallot hoitivat hommaa ja veivät hiekan patterin alta ja koko höskät kaatuivat Itämereen.

Tosin sitten tuli parinkymmenen vuoden jälkeen Neuvostoliitto ja rakensi tänne Itämeren laivastonsa tukikohdan.

Erikoisen näkoisiä nurin menneitä hökötyksiä nämä mereen nurin menneet betonikolossit.

Nämä taas ovat Neuvostoliiton peruja. Lähdin tätä rantatöyrästä kohti etelää takaisinpäin. Kuvassa juuri ja juuri häämöttää 4 kilometrin päässä oleva aallonmurtaja.Tästä se alkaa, siis sellainen 1.8km pitkä  pohjoinen aallonmurtaja. Rakennettiin 1800 luvulla suojaamaan sotasatamaa. Läksin aallonmurtajan kärkeä kohti.Ei siinä alussa mitään, mutta loppupuolella oli betoni aika huonossa kunnossa. Piti katsoa mihin astuu, tuultakin oli varmaan 10m/s, jos tuohon sepeliin kaatuu polvilleen tulee pahaa jälkeä.Tähän se loppui, tuli aukko josta pääsee sisälle satamaan. Aukon jälkeen osaksi sortunut aallonmurtaja jatkuu kohti etelää, jossa myös sisääntulo aukkoja. Yhteensä aallonmurtajaa on reilu 5 kilometriä, mittailin kartasta. Käsittämätön voimanponnistus sellaisen rakentaminen.Itse Karosta oli oma suljettu sotilaiden kaupunginosa, asukkaita neuvostoliiton aikaan reilu 20 000. Nyt vain joku tuhat.Kymmeniä ja kymmeniä hienoja tiilestä tehtyjä asuinrakennuksia, joissain asuttiin, osasta katot romahtaneet.Näitä Neuvostoliiton aikaisia huonosti rakennettuja kerrostaloja oli myös paljon.Kissat juoksentelivat ympäriinsä. Näitä Neuvostoliiton aikaisia autotalli korporatiiveja on paljon, osa vielä toiminnassa. Vartiomiehen koju näytti vielä olevan käytössä.Osan omistaja oli kadonnut ja talli hyljätty.Tänne voi perustaa viereisen kerrostalon asukas itselleen autotalli verstaan jossa voi näperrellä kaikkea mieleistä, toimii myös varastona.Lähellä on myös näitä siirtola puutarhoja.Kehnoista tarvikkeista kyhättyjä, korkean aidan takana piilossa. Kuitenkin omistajalleen tärkeitä paikkoja. Löysin minä itsellenikin aarteen. Joku oli romuläjään heittänyt Dneprin vanteet, näihin minä ympärille rakennan sen moottoripyöräni. Nyt alan etsimään muita tilpehöörejä, akantappaja pitää myös löytää ja moottori myös.

Sitten olikin aika huristaa takaisin veneelle. Oli jo kova nälkä, pelkkä kahvin juominen on liian vähän aamupalaksi.Matkaa tälle aamulenkille kertyi 44 kilometriä. Osa oli aika pehmeää hiekkaa, välillä piti taluttaa kun upposi.

Että sellaista Liepajassa, erilaisia kokemuksia…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.