Yritin kuumissani nukkua yön tuossa. Ei onnistu, hyttyset inisevät korvissa ja ei saa nukuttua.
Huonosti nukutun yön jälkeen päätin taas vetäistä aamulenkin rattaalla, vaihteeksi Roomassaareen.
Eihän sinne ole kuin kullin luikaus, sanovat paikalliset. Tosin täytyy osata paikallista kieltä ja saaren murretta, että selviää tästäkin sanonnasta ne pienetkin elämän nyanssit.
Takaisin tullessa katsoin että täälläpäs on liikettä, täällä lentoasemalla.
Ihmisiä seisoi odottamassa bussia ja taksit odottamassa matkustajia.
Lentokone taas oli pantu kaapeliin kiinni ja siitä purettiin matkatavaroita. Eipä tullut koneesta tuttuja, ei. Hukka reissu.
Huristin takaisin Kuressaareen.
Oskari oli jo tullut töihin ja kyseli että milloin se ja se vene tuli? En minä niitten aikoja merkitse ylös vaikka satamakapteenin apulainen olenkin.
Saksalaiset tulivat, ne kelpasivat minun viereeni.
Helmud oli tullut puolisonsa kanssa käymään, oli kuulemma 10 vuotta sitten viimeksi käynyt. Oskari sanoi minulle, en minä millään kaikkia muista, näille sanoi että juu, tuttavan näköisiä olette.
Sitten tulivat pääkaupungin pojat tuollaisella vehkeellä. Kyllä kävi armoton pärinä, näytti että laiva kaatuu kun pani toisen koneen pakille ja toisella eteenpäin. Ja tietysti kaasua reilusti. Sitten vielä keulapotkurilla huudattaa niin perhanan tavalla. Vesi aivan vaahtosi ja muut katselivat suu auki tätä esitystä.
Lämpömittari näytti 30 astetta veneessä.
Fillarin mittari näytti 200km fillarissa, sen verran tullut ajettua kuressaaressa.
Kaikki on valmista, odotan juhannusta saapuvaksi. Itse asiassa kun tämä juttu on internetissä täällä onkin juhannus aatto. Eli jaanilaupäeva, ei võidupüha…